Petroskoi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Petroskoi
ven. Петрозаводск, Petrozavodsk
Petrozavodsk collage.jpg
Lippu
Lippu
Vaakuna
Vaakuna

Petroskoi

Koordinaatit: 61°47′N, 34°20′EKoordinaatit: 61°47′N, 34°20′E

Valtio Venäjän lippu Venäjä
Tasavalta Karjalan tasavallan lippu Karjala
Piiri Petroskoin kaupunkipiiri
Perustettu 29. elokuuta 1703
Kaupungiksi 1777
Hallinto
 – Pormestari Galina Shirshina
(valittiin uudestaan 2009)
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 122 km²
Korkeus 33 m
Väkiluku (2010)  ([1]) 261 987
 – Tiheys 2 147 as./km²
Aikavyöhyke UTC+4
Postinumero 1850xx[2]
Suuntanumero(t) +7 8142[3]
Karjalan tasavallan pääkaupunki

Petroskoi, (ven. Петрозаво́дск, Petrozavodsk eli Pietarintehdas karjalaksi Petroskoi vepsäksi Petroskoi, myös Zavod) on Karjalan tasavallan pääkaupunki Luoteis-Venäjällä, Äänisjärven länsirannalla.[4][5] Vuoden 2010 väestönlaskennassa kaupungin asukasluku oli 261 987. Paikallishallinnossa kaupunki muodostaa Petroskoin kaupunkipiirikunnan (gorodskoi okrug Petrozavodsk).[1]

Venäjänkielisen nimensä Petrozavodsk eli Pietarintehdas kaupunki on saanut paikkakunnalle perustetun järvimalmia jalostavan rautatehtaan mukaan.[6] Jatkosodan suomalaismiehityksen aikana vuosina 1941–1944 kaupunkia kutsuttiin nimellä Äänislinna.

Kaupungin läpi virtaa kaksi jokea, Lohijoki ja Nieglajoki (Neglinka).

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[6] Vuonna 1592 painetussa Abraham Orteliuksen kartassa mainitaan Onegaborg-niminen asutuskeskus suurin piirtein nykyisen Petroskoin paikalla.

Varsinaisesti kaupunkitaajaman historia alkoi vuonna 1703, kun Pietari Suuri päätti hyötyä Karjalan alueesta sodissaan. Nykyisen Petroskoin alueelle, Lohijoen suulle (venäjäksi река Лососинка, Lososinka) rakennettiin paikallista järvimalmia jalostamaan rauta- ja tykkitehdas.[6] Tehtaan perustus laskettiin 29. elokuuta 1703, jota pidetäänkin Petroskoin perustamispäivänä. Tehdas nimettiin hallitsija Pietari Suuren kunniaksi Pietarin tehtaaksi, mikä johtui sanoista (ven. Пётр, Pjotr, ’Pietari’) ja zavod (ven. заво́д, ’tehdas’).[6] Paikkakunta kasvoi aluksi tehdastaajamana. Alkuperäinen rautatehdas suljettiin kuitenkin jo 1734.[6] Vuosina 1773-1774 rakennettiin uutta teollisuutta ja kaupungin keskusta (asemakaava 1774). Kaupunkioikeudet taajama sai vuonna 1777, jolloin myös kaupungin venäjänkielinen nimi Petrozavodsk virallistettiin.[6] Kaupungin suomenkielinen nimi pohjautuu samamerkityksisen sanaparin Petrovski zavod (ven. Петровский завод) ensimmäisen sanan pohjoisvenäläiseen murremuotoon petrovskoi.

Vuodesta 1781 Petroskoi oli Venäjän keisarikunnan Aunuksen provinssin (Olonetskaja provintsija) ja 1801 alkaen Aunuksen kuvernementtin (Olonetskaja gubernija) keskus.[6][7][8] 1800- luvulla ja 1900-luvun alussa Lokakuun vallankumoukseen saakka paikkakunnalle karkoitettiin ihmisiä poliittisista syistä. Vuodesta 1862 lähtien toimi säännöllinen höyrylaivareitti Pietariin.[9][6]

Vuonna 1904 aiemman tykkitehtaan seuraajalla, Aleksanterin asetehtaalla työskenteli noin tuhat henkeä. Vuonna 1916 valmistui kaupunkiin johtava rautatie osana Pietarista Murmanskiin johtavan radan osin pakkotyönä toteutettua rakennustyötä.

Neuvostovallan aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neuvostovalta otti kaupungin haltuunsa tammikuussa 1918. Petroskoista tuli oli 7.kesäkuuta 1920 perustetun Karjalan työkommuunin keskus. Tämä muutettiin vuonna 1923 Karjalan ASNT:ksi.[9][6][10]Vuodesta 1940 lähtien Petroskoi oli Karjalan luovutettujen alueiden liittämisen seurauksena laajemmaksi Karjalais-suomalaiseksi sosialistiseksi neuvostotasavallaksi kasvaneen alueen keskus.

Suomi oli yksi Neuvosto-Karjalan ja siis Petroskoin virallisista kielistä. Tämä johtui virallisesti kirjallisessa muodossa olleen karjalankielen puuttumisesta, mutta epävirallisesti myös otaksumasta, että Suomi pian liittyisi muiden neuvostokansojen joukkoon osaksi Neuvostoliittoa.[10] Neuvosto-Karjalan pääkaupunkiin muutti 1930-luvulta alkaen runsaasti suomalaisia emigranttikommunisteja. Myös ympäristön karjalainen asutus toi vaikutuksensa. 1950-luvulla kaupunkiin muutti myös inkerinsuomalaisia, jotka oli ajettu kotiseudultaan. Näin Petroskoista kasvoi Neuvostoliiton suomalaisen kulttuurin keskus, jossa Neuvostoliiton loppuaikana asui noin 15 000 suomalaista. Katukuvassa kuuli suomen kieltä. Monet virallisten laitosten ja kauppojen nimet olivat myös suomeksi. Kylteissä suomea näkee vielä paikoin nykyäänkin.[10]

Jatkosota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jatkosodassa Suomi miehitti Petroskoin lokakuun alussa 1941. Suomen asettama alueen miehityshallinto käytti kaupungista nimeä "Äänislinna"[10], joka on suomennos Abraham Orteliuksen kartan ruots. paikannimestä "Onegaborg". Neuvostovallan merkit poistettiin kaupungista: esimerkiksi Leninin patsas katosi Petroskoin keskusaukiolta ja paikalle tuotiin suomalainen kenttätykki. Kadunnimet vaihdettiin kuvaamaan Kalevalan sankareita ja Suur-Suomi-aatteen tunnetuimpia kannattajia.

Suomi perusti Petroskoihin alueen ensimmäisen hallitsemansa keskitysleirin 24. lokakuuta 1941 venäläismiehille. Kaiken kaikkiaan keskitysleirejä oli sodan aikana kaupungissa kahdeksan. Jotkut leireistä olivat aiempia neuvostotyöleirejä ja jotkut vain suljettuja kaupunginosia, joissa oli muutama talo. Niihin vietiin alueen venäläinen väestö – pääasiassa naiset, lapset ja vanhukset, jotka joutuivat ankaraan pakkotyöhön. Petroskoissa toimii nykyisin mm. entisten alaikäisten leirivankien yhdistys, joka on ollut ajamassa muistomerkkejä ja oikeutta nälkään, pakkotyöhön ja tauteihin kuolleille omaisilleen.[11]

Neuvostoliiton aloitettua Syvärin-Petroskoin operaation kesällä 1944 Suomen puolustusvoimien oli vetäydyttävä suurimmaksi osaksi miehitysalueeltaan Itä-Karjalassa ja Leningradin alueella joutuen usein koviin taisteluihin. Neuvostoliitto palautti Petroskoin hallintaansa 28. kesäkuuta. Sodan aikana kaupunki oli kärsinyt suuria rakenteellisia tuhoja.[6][9][10]

Pietari Suuren patsas puistossa Äänisen äärellä
Jalankulkijoita Lenininkadulla
Kaupungintalo

Sodan jälkeinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1956 Karjalais-suomalaisen sosialistisen neuvostotasavallan suvereenisuudesta Neuvostoliitossa luovuttiin myös periaatteessa. Petroskoista tuli nyt Venäjän SFNT:n alaisuuteen alistetun, jälleen Karjalan ASNT:ksi nimetyn neuvostotasavallan pääkaupunki.

Neuvostoliiton hajotessa 1991 alue jäi Venäjän federaation osaksi Karjalan tasavaltana. Suomalainen, karjalainen ja vepsäläinen väestö on vähentynyt, mikä ilmenee väestönlaskennassakin. Osa Petroskoin suomalaisista ja erityisesti suomenkielistä sivistyneistöä on muuttanut Suomeen. Tämä on heikentänyt suomen kielen asemaa.

Asukasluvun kehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi 1811
[12]
1840
[7]
1863
[12]
1897
[8]
1914
[12]
1926
lähde?[9]
1931
[13]
1933
lähde?
1939
[9]
1959[14] 1970[15] 1979[16] 1989[17] 2002[18] 2010[1]
Väkiluku &&&&&&&&&&&04700.&&&&004 700 &&&&&&&&&&&06652.&&&&006 652 &&&&&&&&&&011400.&&&&0011 400 &&&&&&&&&&012522.&&&&0012 522 &&&&&&&&&&016400.&&&&0016 400 &&&&&&&&&&027105.&&&&0027 105 &&&&&&&&&&037569.&&&&0037 569 &&&&&&&&&&047502.&&&&0047 502 &&&&&&&&&&070000.&&&&0070 000 &&&&&&&&&0135256.&&&&00135 256 &&&&&&&&&0184481.&&&&00184 481 &&&&&&&&&0234103.&&&&00234 103 &&&&&&&&&0269485.&&&&00269 485 &&&&&&&&&0266160.&&&&00266 160 &&&&&&&&&0261987.&&&&00261 987

Ilmasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Petroskoin vuotuinen keskilämpötila on vertailukauden 1961-1990 säätilastojen mukaan +2,5 celsiusastetta. Lämpimin kuukausi on tavallisimmin heinäkuu 16,0 asteen keskilämpötilalla ja kylmin tammikuu -11,5 asteen keskilämpötilalla. Vuotuinen sademäärä on keskimäärin 585,2 millimetriä. Aurinko paistoi keskimäärin 1673 tuntia vuodessa.[19]

Petroskoin ilmasto Tam Hel Maa Huh Tou Kes Hei Elo Syy Lok Mar Jou Vuosi
Keskimääräinen päivälämpötila (°C)[20] −8,3 −6,8 −1,0 5,3 13,3 18,4 20,6 18,2 12,5 5,9 −0,4 −4,8
Vuorokauden keskilämpötila (°C)[19] −11,5 −9,9 −4,4 1,4 8,3 13,5 16,0 14,0 8,8 3,3 −2,5 −7,6 2,5
Keskimääräinen yölämpötila (°C)[20] −15,0 −13,1 −7,9 −2,2 3,6 8,8 11,6 10,3 5,6 0,8 −4,9 −10,8
Sademäärä (mm)[19] 30,4 23,2 32,0 35,3 40,5 59,9 70,5 83,5 70,3 54,0 44,6 41,2 585,2
Auringonpaiste (h)[19] 28 70 118 178 265 282 287 218 126 65 25 11 1673
Lähteet: 1) Gidromettsentr Rossii. Tiedot kaudelta 1961–1990.[20] 2) NOAA. Tiedot normaalikaudelta 1961-1990 sääasemalta 22820 Petrozavodsk.[19]

Talous ja liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyisin Petroskoissa toimiva Äänisen traktoritehdas (Onežski trakrornyi zabod) jatkaa metallinjalostusta Pietari Suuren aikana vuonna 1703 käynnistyneen rautatehtaan perinteistä lähtien.[21]

Petroskoi sijaitsee Pietarista Murmanskin alueen Severomorskiin johtavan venäläisen valtatien M18 (eli E 108) varrella.[4][5] Petroskoin rautatieasema on Karjalan tasavallan tärkein ja Murmanskin radan merkittävimpiä matkustajaliikenteen rautatieasemia.[22] Kaupunkia palvelee myös Petroskoin lentoasema. Petroskoin satamasta on kesäisin säännöllistä reitti- tai risteilyliikennettä esimerkiksi Kižin saarelle.

Koulutus ja tutkimus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Petroskoi on eräs Luoteis-Venäjän tärkeimpiä koulutuskeskuksia. Kaupungin suurin yliopisto on vuonna 1940 perustettu Petroskoin valtionyliopisto, jossa on 14 tiedekuntaa. Yliopistolla on myös neljä sivuosastoa ja siellä opiskelee yli 10 000 opiskelijaa. Aiemmin kaupungissa oli itsenäisenä yliopistona myös Karjalan pedagoginen akatemia (1931) kymmenellä tiedekunnallaan. Tämä kuitenkin yhdistettiin 2013 Petroskoin valtionyliopistoon. Lisäksi kaupungissa on Petroskoin konservatorio (Pietarin konservatorion sivutoimipiste), Karjalan turismikorkeakoulu ja Luoteisen valtionhallinnonakatemian toimipiste.[6][23][24][25]

Petroskoissa toimii Venäjän tiedeakatemian monialainen Karjalan tutkimuskeskus. Se pitää sisällään seitsemän eri instituuttia: Biologian, Pohjoisten vesiongelmien, Geologian, Metsäalan, Matematiikan, Talouden sekä Kielen, kirjallisuuden ja historian instituutit.[26][24] Tutkimuskeskuksen itämerensuomalaisten kielten laitos on toimittanut esimerkiksi useita suomalais-venäläisiä sanakirjoja.lähde?

Kulttuuri, lehdistö, uskonto ja urheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaupungissa toimii niin Venäläinen kuin suomenkielinenkin teatteri (Kansallinen teatteri). Kulttuuritarjontaa tuottavat lisäksi esimerkiksi nukketeatteri, sirkus ja Mediataiteen keskus. Museoihin kuuluvat Karjalan tasavallan kansallismuseo (1871) ja Petroskoin taidemuseo (Karjalan tasavallan taidemuseo, 1960). Taidemuseossa on esimerkiksi kokoelma vanhoja karjalaisia ikoneja.[6]

Siellä ilmestyy suomenkielinen viikkolehti Karjalan Sanomat sekä aikakauslehti Carelia, aikaisemmalta nimeltään Punalippu, niin ikään suomen kielellä. Lisäksi karjalan kielellä ilmestyvät viikoittain Oma Mua -lehti sekä Vienan Karjala sekä kerran ku ussa vepsänkielinen Kodima-lehti. Radiossa ja tv:ssä on suomen- ja karjalankieliset toimitukset, joilla on lähetyksiä viikoittain.lähde?

Kaupungissa toimivat monet Karjalan noin 20 uskonnollisesta yhteisöstä.[27] Petroskoin kristillisiä seurakuntia ovat muun muassa Venäjän ortodoksisen kirkon Petroskoin ja Karjalan hiippakunnan paikalliset seurakunnat[28] ja luterilaisen Inkerin kirkon Karjalan rovastikunnan Pyhän Hengen seurakunta.[29] Aleksanteri Nevskin katedraali (1828-1832) on ortodoksisen kirkon Petroskoin ja Karjalan hiippakunnan nykyinen pääkirkko. Se oli neuvostoaikana muussa käytössä, mutta avattiin ja vihittiin monen vuoden restauroinnin jälkeen pyhäköksi vuonna 2000.[28]

Petroskoissa on monia urheilua ja liikuntaa varten rakennettuja rakennuksia ja tiloja. Urheilukentistä tunnetuimpiin kuuluu Spartak-yleisurheilustadion, joka toimii myös Venäjän 2. divisioonan länsilohkossa pelaavan jalkapalloseura Karjalan kotikenttänä. Lisäksi on esimerkiksi Junost-jalkapallostadion. Pursiseura järjestää regatan vuosittain.[6]

Ystävyyskaupungit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru: Vserossijskaja perepis naselenija 2010. Tom 1. Tšislennost i razmeštšenije naselenija. (Koko Venäjän kattava väestönlaskenta 2010. Osa 1. Väestön lukumäärä ja jakauma. Taulukko 11 (MS Excel-taulukko)) 2012. Moskova: ИИЦ «Статистика России». Viitattu 2013-05-06. (venäjäksi)
  2. Respublika Karelija: Potštovnyje indeksy. Viitattu 2013-05-11. (venäjäksi)
  3. Respublika Karelija: Telefonnyje kody Viitattu 2013-05-11. (venäjäksi)
  4. a b Е.Л. Макаревич (toim): Атлас автомобиьных дорог (Atlas Avtomobilynyh Dorog) 1:500 000. Издательство Янсеян, Minsk, 2005. ISBN 985-6501-12-1. (venäjäksi)
  5. a b Новый Атлас автомобильных дорог 2006-2007. Россия - Страны СНГ - Прибалтика. 1:750 000 и 1:1500 000 (+ 1:4000 000). Главный редактор В.Х. Пейхвассер. Тривум, 220053, г. Минск. ISBN 985-409-072-8. (venäjäksi)
  6. a b c d e f g h i j k l m Petrozavodsk (Slovar sovremennih geografitšeskih nazvanii 2008) Geografitšeskaja entsiklopedija- kokoelmaverkkotietosanakirjan artikkelien nettiversio. Viitattu 2013-05-06. (venäjäksi)
  7. a b Statistitšeskija tablitsy o sostojanii gorodov Rossijskoi imperii. (Tilastotaulukoita Venäjän keisarikunnan kaupungeista (1840). Petroskoi löytyy julkaisun sivulta 22/41 otsikon Olonetskaja gubernija (Aunuksen kuvernementti) yhteydestä.) Viitattu 2013-05-06. (venäjäksi)
  8. a b demoscope.ru: Pervaja Vseobštšaja perepis naselenija Rossijskoi imperii 1897 g., Olonetskaja gubernja. (Venäjän keisarikunnan väestönlaskenta 1897. Aunuksen kuvernementti) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 2013-05-06 Kieli =(venäjäksi).
  9. a b c d e Petrozavodsk (Suuren neuvostotietosanakirjan eli Bolšaja sovetskaja entsiklopedijan (BSE) kaupunkiartikkelin verkkoversio) 1969—1978. dic.academic.ru. Viitattu 2013-05-06. (venäjäksi)
  10. a b c d e Markus Lehtipuu: Karjala : matkaopas, s. 32-33 (historiaa), ja 63 (suomen kieli) sekä 492-511 (Petrioskoi). Suomalainen matkaopas. 2002 Otavan kirjapaino Oy, Keuruu. ISBN 952-9715-17-X.
  11. Kiiltomato.net
  12. a b c Glava 3. Obštšaja harakteristika dinamiki tšislennosti gorodskogo naselenija za 1811-1913 gg. (Osa 3. (Venäjän keisarikunnan) Kaupunkiväestön dynamiikan yleisiä piirteitä vuosina 1811-1913.) istmat.info. Viitattu 2013-05-06. (venäjäksi)
  13. Tšentralnyi ispolnitelnyi komitet sojuza SSR. Vserossijski tšentralnyi ispolnitelnyi komitet.: Administativno-territorialnoje delenije Sojuza SSR - rajony i goroda SSSR. (na 1 janvarja 1931 goda). Administativnoje delenije, territorija i nanselenije Sojuza SSR: I RSFSR (Venäjän SFNT:tä koskevat sivut 1-191 (pdf)) 1931. Moskova: pdf-kopio netissä: http://istmat.info/node/17630. Viitattu 2013-05-06. (venäjäksi)
  14. demoscope.ru: Vsesojuznaja perepis naselenija 1959 g. Gorodskoi. (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1959. Kaupunkitaajamat.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 2013-05-06. (venäjäksi)
  15. demoscope.ru: Vsesojuznaja perepis naselenija 1970 g. Gorodskoi. (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1970. Kaupunkitaajamat.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 2013-05-06. (venäjäksi)
  16. demoscope.ru: Vsesojuznaja perepis naselenija 1979 g. Gorodskoi. (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1979. Kaupunkitaajamat.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 2013-05-06. (venäjäksi)
  17. demoscope.ru: Vsesojuznaja perepis naselenija 1989 g. Gorodskoi. (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1989. Kaupunkitaajamat.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 2013-05-06. (venäjäksi)
  18. demoscope.ru: Vserossijskaja perepis naselenija 2002 g. Gorodskoi. (Koko Venäjän kattava väestönlaskenta 2002. Kaupunkitaajamat.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 2013-05-06. (venäjäksi)
  19. a b c d e Station Name: Petrozavodsk, WMO Station Number: 22820 noaa.gov. Viitattu 2013-05-12. (englanniksi)
  20. a b c Srednemesjatšnyje klimatšnyje dannyje dnja g. Petrozavodska Gidromettsentr Rossii, meteoinfo.ru. Viitattu 2013-05-11. (venäjäksi)
  21. OOO Onežski trakrornyi zavod Äänisen traktoritehdas, otz.tplants.com. Viitattu 2013-05-06. (venäjäksi)
  22. Atlas železnyje dorogi Rossija i sopredelnyje gosudarstva.. Venäjän ja CIS-maiden rautatiekartta. FGUP "Omskaja kartogrsfitšeskaja fabrika: , 2010. ISBN 978-5-95230323-3. (venäjäksi)
  23. Petroskoin valtionyliopisto - Yleistä Petroskoin valtionyliopisto, petrsu.ru. Viitattu 2013-05-07. (suomeksi)
  24. a b Tiede ja koulutus (Petroskoissa) ptzinvest.ru/fi/petroskoin_kaupunkipiiri. Viitattu 2013-05-12. (suomeksi)
  25. Suomen kielen opetus saman katon alla 20.11.2013, Karjalan Sanomat
  26. O KarNTs RAN (Venäjän tiedeakatemian Karjalan tiedekeskuksesta (KarNTs RAN)) Karjalan tiedekeskus (KarNTs RAN), krc.karelia.ru. Viitattu 2013-05-12. (venäjäksi)
  27. Karjalan tasavallan sosiaalistaloudellinen kehitys 2011 - Valtion ja seurakuntien suhteet Karjalan tasavalta, gov.karelia.ru. Viitattu 2013-05-12. (suomeksi)
  28. a b Hramy i tšaovni Petrozavodska (Ortodoksisuus Karjalassa - Petroskoin ja Karjalan hiippakunnan tiedotusportaali: Petroskoin kirkot ja rukoushuoneet) Petrozavodskaja i Karelskaja Eparhija Russkoi Pravoslavnoi Tserkvi (Moskovski Patriarhat). Viitattu 2013-05-12. (venäjäksi) ja (englanniksi)
  29. Inkerin kirkko - Karjalan rovastikunta Inkerin kirkko, inkerinkirkko.fi. Viitattu 2013-05-12. (suomeksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]