Severomorsk

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Severomorsk
Североморск
Näkymä Kuolanvuonolle
Näkymä Kuolanvuonolle
Lippu
Lippu
Vaakuna
Vaakuna
Murmanskin alue Venäjällä, alla kaupunki alueella
Murmanskin alue Venäjällä, alla kaupunki alueella

Severomorsk

Koordinaatit: 69.0762°N, 33.4166°EKoordinaatit: 69.0762°N, 33.4166°E

Valtio Venäjä
Alue Murmansk
Perustettu 1896
Kaupungiksi 1951
Väkiluku (2010)  ([1]) 50 060
 – Metropolialue 67 331
Aikavyöhyke UTC+4
Postinumero 184601–184607, 184616, 184620–184621, 184637, 184664[2]
Suuntanumero(t) +7 81537[3]

Severomorsk (ven. Североморск) on suljettu kaupunkipiirikunta, kaupunki ja laivastotukikohta Kuolan niemimaalla Murmanskin alueella Venäjällä. Severomorskissa on kalastussatama ja Venäjän pohjoisen laivaston päämaja. Kaupunki sijaitsee 25 kilometriä Murmanskista koilliseen, Kuolanvuonon itärannalla.[4][5][6]

Severomorskin kaupunkipiirin sijainti

Kaupungin väkiluku oli vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan 50 060, koko kaupunkipiirikunnan 67 331. Severomorskin kaupunkipiirikuntaan kuuluvat Severomorskin kaupungin lisäksi kaupunkityyppiset taajamat Rosljakovo (Росляково, 8 696 as. vuonna 2010) ja Safonovo (Сафоново, 5 255 as.) sekä maaseututaajamat Safonovo-1 (Сафоново-1), Severomorsk-3 (Североморск-3) ja Štšukozero (Щукозеро). Maaseutuväestöä oli yhteensä 3 320 henkeä. [1]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Osa laivaston satamaa

Vajenga-joelle saapuivat ensimmäiset asukkaat 1896–1897. He olivat metsästäjiä, kalastajia ja karjankasvattajia. Kylä nimettiin joen mukaan Vajengaksi (ven. Ваенга), jolla nimellä se tunnettiin vuoteen 1951 saakka.[5][6] Vuonna 1917 kylässä asui vain 13 henkeä. Paikkakunta kasvoi Muurmannin alueen kehittyessä puutavarakaupan keskukseksi. Puhelinyhteys rakennettiin vuonna 1926 ja kylään perustettiin majoitustiloja.lähde?

Vuonna 1933 kylän asema muuttui, kun siitä päätettiin tehdä Neuvosto-Venäjän Pohjoisen laivaston tukikohta. Vuodesta 1934 lähtien alueelle rakennettiin sotilaskohteita, kunnes rakentaminen päättyi 1941 sodan alkuun.

Rakennuskanta uusittiin täysin toisen maailmansodan päätyttyä. Vajengan asemaa vahvistettiin pohjoisen laivaston päätukikohdaksi, johon se siirrettiin Poljarnyista. Asukkaita oli tällöin 3 884 henkeä. Vajengasta tuli taajama vuonna 1948 ja kaupunki 1951,[5] jolloin sen nimi muutettiin Severomorskiksi. Kaupunkiin on ratayhteys ja sinne johtaa valtatie. Vuonna 1959 kaupungissa oli noin 27 000, vuonna 1970 noin 41 000 ja vuonna 1979 noin 50 300 asukasta.[6]

Kaupungissa on ollut elintarvikkeisiin ja kalastukseen liittyvää teollisuutta. Muistomerkki meren sankareille vuodelta 1973 (kuvanveistäjä G. Neroda).[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru: Vserossijskaja perepis naselenija 2010. Tom 1. Tšislennost i razmeštšenije naselenija. (Koko Venäjän kattava väestönlaskenta 2010. Osa 1. Väestön lukumäärä ja jakauma. Taulukko 11 (MS Excel-taulukko)) 2012. Moskova: ИИЦ «Статистика России». Viitattu 9.1.2014. (venäjäksi)
  2. Murmanskaja oblast: Potštovnyje indeksy (Gorod Severomorsk) Viitattu 9.1.2014. (venäjäksi)
  3. Murmanskaja oblast: Telefonnyje kody Viitattu 9.1.2014. (venäjäksi)
  4. Severomorsk (Suuren neuvostotietosanakirjan eli Bolšaja sovetskaja entsiklopedijan (BSE) artikkelin verkkoversio) 1969—1978. dic.academic.ru. Viitattu 9.1.2014. (venäjäksi)
  5. a b c Severomorsk (Verkkoatikkelin pohjana olleet lähdeteokset vuosilta 2001 ja 2006.) Geografitšeskaja entsiklopedija- kokoelmaverkkotietosanakirjan artikkelien nettiversio. Viitattu 9.1.2014. (venäjäksi)
  6. a b c d Goroda Rossii: entsiklopedija: Severomorsk. Kaupunkiartikkelin nettiversio. Moskova: Bolšaja Rossijskaja Entsiklopedija, 1994. ISBN 5-85270-026-6. (venäjäksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]