Venäjän pohjoinen laivasto

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pohjoisen laivaston tukikohdat ja telakat

Venäjän pohjoinen laivasto (ven. Краснознамённый Северный флот, Krasnoznamjonnyj Severnyi flot, ”Punalippuinen pohjoinen laivasto”) on Venäjän laivaston vahvin osa, joka operoi pääasiassa Murmanskin alueelta ja Pohjoiselta jäämereltä käsin Skotlannin, Islannin ja Grönlannin välitse Atlantille ja Välimerelle. Sen päätukikohta on Severomorskissa.

Historia: Neuvostoliiton pohjoinen laivasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laivaston luominen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laivaston synty liittyi Muurmannin rataan ja ensimmäisen maailmansodan aikaisiin Ison-Britannian ja Ranskan mittaviin puolustusvälinetoimituksiin Venäjälle, joiden tarkoituksena oli tukea Venäjän sotaponnisteluja pääasiassa Saksaa vastaan, jotta Ranskaan ja Isoon-Britanniaan kohdistunut paine länsirintamalla olisi keventynyt. Venäjän laivaston aluksia ohjattiin Murmanskiin suojaamaan puolustusvälinetoimituksia Saksa laivastolta ja sen sukellusveneiden vastatoimilta Barentsinmerellä. Siksi perustettiin 19. kesäkuuta 1916 Jäämeren laivue (Flotilija Severnogo Ledovitogo okeana). Lokakuun vallankumouksen jälkeen Venäjän uudet johtajat yhdistivät sen Venäjän Vienanmeren laivastoon (Belomorskaja flotilija) maaliskuussa 1920.

Vuonna 1933 siirrettiin aluksia Itämereltä pohjoiseen. Kaksi hävittäjää, kaksi vartiovenettä ja kaksi sukellusvenettä saapui Kronstadtista Murmanskiin 5. elokuuta 1933, muodostaen Pohjoisen laivueen. Toinen erä, johon kuului hävittäjä, vartiovene, sukellusvene ja kaksi miinanraivaajaa, saapui Sorokan satamaan Vienanmerelle syyskuussa 1933. Poljarnyista tuli laivueen tukikohta 1935. Ensimmäinen erä lentokoneita saapui laivueelle Murmanskiin syyskuussa 1935. 11. toukokuuta 1937 Pohjoinen laivue nimettiin Pohjoiseksi laivastoksi. Tähän mennessä oltiin organisoitu rannikko- ja ilmatorjuntatykistö, rakennettu lentokenttiä ja saatu uusia laivoja.

Toinen maailmansota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Toinen maailmansota

Talvisodan aikana 1939–1940 Pohjoinen laivasto saartoi suomalaisen sotilastukikohdan Petsamossa. Kesäkuussa 1941 laivastoon kuului kahdeksan hävittäjää, 15 sukellusvenettä, kaksi torpedovenettä, seitsemän vartiovenettä, kaksi miinanraivaajaa ja 116 lentokonetta.

Suuren isänmaallisen sodan aikana 1941–1945 Pohjoinen laivasto puolusti Kalastajasaarennon rannikkoa, turvasi kauppareitit, tuki 14. armeijan sivustaa, kuljetti merijalkaväkeä ja osallistui Petsamon–Kirkkoniemen operaatioon 1944. Osa pohjoisen laivaston miehistä (10 000 miestä) osallistui myös maasotaan.

Sodan aikana Pohjoista laivastoa vahvistettiin laivoilla Kaspianmereltä ja Tyyneltämereltä. Myös Iso-Britannia varusti laivastoa omilla laivoillaan.

Toisen maailmansodan aikana Murmanskin satama oli Neuvostoliiton ainut satama, joka Golfvirran ansiosta jäätymättömänä kykeni vastaanottamaan ympäri vuoden Lend-Lease-ohjelmaan perustuneita saattueita.

Kylmän sodan aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Kylmä sota

Kylmän sodan aikana Neuvostoliiton pohjoiselle laivastolle muodostui erityinen strateginen arvo ydinsukellusveneiden tukikohtana. Ympäri vuoden golf-virran vuoksi sulana pysyvistä Murmanskin alueen tukikohdista Neuvostoliiton pohjoinen laivasto kykeni lähettämään vastaiskuun kykeneviä ydinsukellusveneitä Yhdysvaltain rannikolle Pohjois-Atlantin kautta Islannin molemmin puolin.

Neuvostoliiton vastaiskuun kykenevät ydinohjukset sijoitettiin sukellusveneisiin Kuuban kriisin jälkeen, koska sen jälkeen ei ollut sopimuksellisesti mahdollista sijoittaa ydinaseita maalle lähelle Yhdysvaltoja vastaiskun onnistumisen varmistamiseksi. Muurmannin tukikohdat synnyttivät Neuvostoliitolle intressin suojata Murmanskin alue ja toisaalta Natolle intressin estää Neuvostoliiton suojaus ja mahdollinen läpimurto Pohjois- ja Keski-Norjaan.

Laivastotukikohtia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Telakoita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kalustoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lippulaiva Admiral Kuznetsov

Vuonna 2009 Venäjän pohjoisen laivaston aluskantaan kuului:[1]

Pinta-alukset
  • projekti 1143.5 lentotukialus Admiral Kuznetsov
  • Kirov-luokan raskaat ydinkäyttöiset risteilijät Admiral Nahimov (huollossa) ja Pjotr Veliki
  • Slava-luokan ohjusristeilijä Maršal Ustinov
  • projekti 1155.1 sukellusveneentorjunta-alus Admiral Tšabanenko
  • projekti 1155 sukellusveneentorjunta-alukset Admiral Kulakov (huollossa 1991–2009), Maršal Valilevski (reservissä), Severomorsk, Admiral Levtšenko, Admiral Harlamov
  • Sovremennyi-luokan hävittäjät Gremjaštšyi (reservissä), Admiral Ušanov (huollossa)
  • 20 tykkivenettä ja miinaraivaajaa
  • viisi maihinnousualusta
Sukellusveneet
Akula-luokan sukellusvene

Laivaston ilmavoimien lentoasemia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjoisen laivaston ydinjätteiden tilaa on kritisoinut norjalainen ympäristöjärjestö Bellona, jonka joitain venäläisiä avustajia on epäilty ja tuomittu vakoilusta.lähde?

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Russia's Navy RIA Novostin tietokortti (2009) (englanniksi)