Tupolev Tu-134
Sivulta puuttuu | Tupolev Tu-134 NATO:"Crusty" IATA:"TU3" ICAO:"T134" | ||
|---|---|---|
 |
||
| Kuvaus | ||
| Tyyppi | keskipitkän matkan matkustajakone | |
| Miehistö | 2 | |
| Matkustajamäärä | 72–84 | |
| Ensilento | 29. heinäkuuta 1963 "CCCP-45075" | |
| Valmistaja | Tupolev, pääsuunnittelija L. L. Seljakov | |
| Valmistusmäärä | 852 eri versioina | |
| Mitat | ||
| Pituus | 37,05 m | |
| Kärkiväli | 29,00 m | |
| Paino | ||
| Lentoonlähtömassa | 47 000 kg | |
| Voimanlähde | ||
| Moottori | 2 kpl Soloviev D-30-SRS-II | |
| Teho | ||
| Suoritusarvot | ||
| Lentonopeus | 850 km/h – 900 km/h | |
| Lentomatka | 2 800 km | |
| Lakikorkeus | 11 000 m | |
Tupolev Tu-134 on Tupolev Tu-124:n perusteelliseen uudelleen suunnitteluun perustuva lyhyiden matkojen matkustajakone, joka lensi ensilentonsa 29. heinäkuuta 1963. Koneen sarjavalmistus alkoi 1964 ja matkustajaliikenne syksyllä 1967.
Kaikkiaan Tupolev Tu-134, Tu-134A, Tu-134B, Tu-134YBL, Tu-134BŠ ja Tu-134 Shs tyyppejä on rakennettu 852 kappaletta. Kolme viimeistä tyyppiä on suunniteltu sotilaalliseen käyttöön. Tu-134YBL on ilmavoimien harjoituskone, joka lensi ensilentonsa 17. maaliskuuta 1981, Tu-134BŠ taas merivoimien ja Tu-134 Shs 28. tammikuuta 1981 aloitettu projekti, missä Tu-134A:lle varustellaan sähköoptiset laitteet ja radiotiedustelulaitteet.
Tu-134 Shs:a voidaan edelleen käyttää lentotiedusteluun Berijev A-50 ja Iljušin Il-38:n kanssa ja sitä käytetään muun muassa Tupolev Tu-22M ja Tupolev Tu-160:n lentäjien koulutukseen.
Matkustajakoneeseen mahtuu 76–84 matkustajaa, sen toimintamatka on 2 800 kilometriä ja lentonopeus 850–900 km/h. Toiseen neuvostosiviili-ilmailun suosittuun koneeseen, keskipitkille matkoille tarkoitettuun Tupolev Tu-154:ään mahtuu kaksinkertainen määrä matkustajia toimintamatkan ollessa 4 000 kilometriä.
Vuonna 2002 koneiden lennot Eurooppaan kiellettiin, koska ne eivät enää täyttäneet melu- ja päästömääräyksiä. Aeroflot ilmoitti luopuvansa viimeisestä 14 Tupolev Tu-134:stä vuoden 2007 loppuun mennessä. Viimeinen lento tapahtui uudenvuodeniltana.[1] Tupolev Tu-134 kuluttaa 4 tonnia polttoainetta tunnissa, kun Boeing 737 vain 2,3 tonnia. Boeingien vuokraamisella Aeroflot korvaa Tu-134:t, kunnes se saa Suhoi Superjet 100:t.[2]
Onnettomuuksia [muokkaa]
Vuoteen 2011 mennessä kaikista 852 valmistetusta Tu-134-koneesta 72 eli noin 8,5 % on tuhoutunut.[3] Kesäkuussa 2011 Petroskoissa tapahtuneen onnettomuuden jälkeen Venäjän silloinen presidentti Dmitri Medvedev ilmoitti haluavansa, että reittilennot Tu-134-koneilla lopetetaan vuoden 2011 loppuun mennessä.[4]
- 28.12. 2011: Kirgisia Air Oshii
- 20.6. 2011: RusAir, Petroskoi, Venäjä [5]
- 17.3. 2007: YUT-Air, Samara, Venäjä [6] [7]
- 24.8. 2004: Volga-Avia Express, Bushalki, Venäjä
- räjähti heksogeeni-räjähteestä ilmassa
- 3.9. 1997: Vietnam Airlines, Phnom Penh, Kamputsea
- 5.12. 1995: Azerbaijan Airlines, Nahitshevan, Azerbaidžan
- 24.6. 1995: Harka Air Services, Lagos, Nigeria
- 11.12. 1994: viisi konetta tuhoutui Groznyin lentokentällä ilmahyökkäyksessä.
- 21.9. 1993: Transair Georgia, Suhumi, Georgia
- 27.8. 1992: Aeroflot, Ivanovo, Venäjä
- 13.1. 1990: Aeroflot, Pervouralsk, Neuvostoliitto (Venäjä)
- 9.9. 1988: Hang Khong, Bangkok, Thaimaa
- 27.2. 1988: Aeroflot, Surgut, Neuvostoliitto (Venäjä)
- 12.12. 1986: Aeroflot, Berliini, Saksan demokraattinen tasavalta (nykyinen Saksan liittotasavalta)
- 20.10. 1986: Aeroflot, Kuibyšev (nykyinen Samara), Neuvostoliitto (Venäjä)
- 19.10. 1986: Mozambique Air, Etelä-Afrikka. Katso Samora Machel
- 2.7. 1986: Aeroflot, Syktyvkar, Neuvostoliitto (Venäjä)
- 3.5. 1985: Aeroflot, Lvov, Neuvostoliitto (Ukraina)
- 1.2. 1985: Aeroflot, Minsk, Neuvostoliitto (Valko-Venäjä)
- 10.1. 1984: Balkan Air, Sofia, Bulgaria
- 30.8. 1983: Aeroflot, Alma-Ata, Neuvostoliitto (Kazakstan)
- 7.2. 1981: Aeroflot, Leningrad, Neuvostoliitto (Venäjä)
- 11.8. 1979: Aeroflot, Dneprodzeržinsk, Neuvostoliitto (Ukraina)
- 178 kuollutta
- 16.3. 1978: Balkan Bulgarian Airlines, Vrastsa, Bulgaria
- 21.11. 1977: Austral Lineas Areas Bariloche, Argentiina
- 22.9. 1977: Malév, Bukarest, Romania
- 3.1. 1976: Aeroflot, Moskova, Neuvostoliitto (Venäjä)
- 1.9. 1975: Interflug, Leipzig/Halle, Saksan demokraattinen tasavalta (nykyinen Saksan liittotasavalta)
- 16.9. 1971: Malév, Kiova, Neuvostoliitto (Ukraina)
- 23.5. 1971: Aviogenex, Rijeka, Jugoslavia (Kroatia)
Lähteet [muokkaa]
- ↑ Passenger jet retires after 40 years' service Russia Today. Viitattu 01.01.2008.
- ↑ Tu-134 Out of Aeroflot’s Fleet 16.2.2007. Kommersant.
- ↑ http://aviation-safety.net/database/dblist.php?field=typecode&var=473%&cat=%1&sorteer=datekey&page=1
- ↑ Medvedev haluaa vanhat Tupolevit pois liikenteestä 23.6.2011. Helsingin Sanomat.
- ↑ 44 killed in Russian plane crash, 8 survivors yahoo news 21.6.2011
- ↑ Russia plane crash toll rises to seven 17.3.2007. News.com.au.
- ↑ Russia plane crash toll rises to seven 17.3.2007. RIA Novosti.
Aiheesta muualla [muokkaa]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tupolev Tu-134 Wikimedia Commonsissa- Туполев Ту-134 (venäjäksi)
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta
