Antonov An-12

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Antonov An-12 NATO:"Cub" IATA:"ANF" ICAO:"AN12"
Antonov An 12 ilmassa
Kuvaus
Tyyppi sotilaskuljetuskone An-10:een perustuen
Miehistö 4
Matkustajamäärä 160-180
Ensilento 16. joulukuuta 1956
Valmistaja Antonov
Valmistusmäärä yhteensä noin 1250 (1956-1973)
Käytössä noin 50-100 jatkuvasti
Mitat
Pituus 33,10 m
Kärkiväli 38,00 m
Siipipinta-ala 121,7 m²
Korkeus 10,53 m
Massa
Oma massa 28 000 kg
Rakenteellinen hyötykuorma 44 090 kg
Lastitilavuus 97 m³
Lentoonlähtömassa 64 000 kg
Laskeutumismassa 58 000 kg
Kokonaismassa polttoaineetta 48 000 kg
Polttoaineen enimmäismassa 21 000 kg
Voimanlähde
Moottori 4 kpl Ivženko AI-20M
Teho 4 x 3 126 kW
Suoritusarvot
Lentohuippunopeus 777 km/h
Tavallinen lentonopeus 670 km/h
Lentomatka 3 600 km maksimilastilla (An-12BP)
Nousu- ja laskukiitotie 350 m
Aseistus
Tykit 2 x 23 mm
Eri malleja
An-12A An-12 enemmän polttoainetta ja hieman pienempi hyötykuorma
An-12B Siviiliversio esiteltynä 1965 Pariisin ilmailunäyttelyssä
An-12BP/BK An-12B:ä tavaratiloiltaan ja polttoainekuormaltaan kehittyneemmät
An-12PS Meripelastusversio
An-12PP/PPS Elektronisen sodankäynnin laitteistolla varustetut

Antonov An-12 (ven. Антонов Ан-12, NATO-koodinimi ”Cub”) on Neuvostoliitossa suunniteltu nelimoottorinen sotilaskuljetuslentokone. Sen ensilento tapahtui 16. joulukuuta 1956.[1]

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Antonov alkoi suunnitella sotilaallista kuljetuskonetta vuonna 1953. Siitä tuli kaksimoottorinen An-8, joka joutui useisiin onnettomuuksiin epäluotettavien moottoreidensa vuoksi. Kone oli potkuriturbiinikone ja tuohon aikaan suihkuturbiinien luotettavuus ei ollut missään päin maailmaa erityisen korkea. Sitä kuitenkin valmistettiin 150 kappaletta vuosina 1958–1961.

An-8:n pohjalta Antonov alkoi suunnitella matkustajakonetta, josta tuli An-10. Siihen valittiin neljä NK-4-potkuriturbiinia voimalaitteeksi. Koneesta tuli 90–130 paikkainen ja se on kuljetuskoneille tyypillisesti ylätaso.

An-10:n sisarkoneeksi suunniteltiinkin An-12-kuljetuskone. Siinä on nelihenkinen miehistö ja se voi kuljettaa 20 000 kg rahtia. An-12:n kiinalainen kopio on SAC (Shenyang Aircraft Corporation) Yunshiji Y8.

Antonov An-12 on edelleen myös kaupallisessa käytössä. Sillä kuljetetaan muun muassa ammuksia ISAF:ia varten. Koneen rahtitila on 3,5 metriä leveä (rahtiluukku 2,95 metriä), 2,6 metriä korkea (rahtiluukku 2,6 metriä) ja tilavuudeltaan 97m³.

Onnettomuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 26. kesäkuuta 2008 Tšeljabinskin lähellä nousun jälkeen. Koneen ohjaamoon oli tullut savua.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Berger, Rolf: Maailman lentokoneet, s. 34. Suom. Hannu Väisänen. KARISTO, 2010.
  • Donald, David: The encyclopedia of world aircraft, s. 54. Leicester: Blitz Editions, 1997. ISBN 1-85605-375-X.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Antonov An-12.