Lviv

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Lviv
(Львів)
Lwów02.jpg
Lippu
Lippu
Vaakuna
Vaakuna

Lviv

Koordinaatit: 49.8433°N, 24.0266°EKoordinaatit: 49.8433°N, 24.0266°E

Valtio Ukrainan lippu Ukraina
Alue Lvivin alue
Perustettu 1200-luku
Hallinto
 – Pormestari Andri Sadovyi
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 171,01 km²
Väkiluku (2013)  ([1]) 730 272
Suuntanumero(t) +380 322

Lviv[2] (ukr. kyrill. Львів, puol. Lwów, ven. Львов, Lvov, saks. Lemberg, armeniaksi Լվով, Lvov, jiddishiksi לעמבערג Lemberg tai לעמבעריק Lemberik) on vanha kaupunki ja läntisen Ukrainan kultturellinen, poliittinen, taloudellinen ja uskonnollinen keskus.[3] Se on myös Lvivin alueen hallintokeskus. Ukrainan tilastokeskuksen arvio kaupungin väkiluvuksi on 730 272 (2013 alku).[1]

Lvivin kantakaupunkia.

Lvivissä on tärkeää kone-, auto- ja tekstiiliteollisuutta. Se on tärkeä rautatien ja valtateiden risteyspaikkakunta.[4][5] Kaupungin yliopisto on perustettu vuonna 1661,[3] ja sen lisäksi Lvivissä on muun muassa teknillinen korkeakoulu.

Lvivissä on merkittäviä rakennuksia, kuten renessanssiajan kirkkoja.[3] Kaupunki katsotaan perustetuksi vuonna 1256,[3] jolloin siitä on ensimmäinen maininta Galitsian ruhtinaan Daniel Galitsialaisen kronikassa. Puolan jakojen aikaan vuosina 1773-1918 Lviv oli Itävalta-Unkarin Galitsian pääkaupunki. Lvivin vanha keskusta on Unescon maailmanperintökohde. Kaupungin taidemuseon kokoelmat ovat kattavat, museota pidettiin Neuvostoliiton kolmanneksi parhaimpana eurooppalaisen taiteen kokoelmana Pietarin Eremitaašin ja Moskovan Puškinin taidemuseon jälkeen.[3]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaupunki kuului Puolaan vuosina 1340-1772 sekä uudelleen Puolan itsenäistyttyä vuosina 1919-1939 (muodollisesti vuoteen 1945). Vuosina 1772-1919 se kuului Itävalta-Unkarin keisarikuntaan nimellä Lemberg. Lvivissä julistettiin vuonna 1918 Itävalta-Unkarista itsenäinen Länsi-Ukrainan kansantasavalta, joka joutui Puolan–Neuvosto-Venäjän sodassa 1919 puolalaisten miehittämäksi. Pitääkseen kiinni ukrainalaisuudestaan Länsi-Ukraina sulautui Ukrainan kansantasavaltaan, mutta sodan jatkuessa 1920 alue joutui bolsevistisen Venäjän haltuun puna-armeijan edetessä Puolaan Varsovan edustalle saakka. Riian rauhassa Venäjän ja Puolan kesken 1921 kuitenkin sovittiin, että Lviv ympäristöineen tuli kuulumaan Puolaan.

Vuoden 1931 väestönlaskennan mukaan kaupungin 312 231 asukkaasta oli roomalaiskatolilaisia (eli käytännössä puolalaisia) 50,44 %, juutalaisia 31,9 % ja kreikkalaiskatolilaisia (ns. uniaatteja eli käytännössä ukrainalaisia) 15,9 %. Lviv oli maailmansotien välisenä aikana tärkeä puolalaisen ja juutalaisen kulttuurin keskus.

Natsi-Saksan Puolaan 1939 tekemän hyökkäyksen jälkeen Neuvostoliitto hyökkäsi Itä-Puolaan, minkä seurauksena Lviv joutui neuvostomiehityksen alle. Tuhansia kaupunkilaisia - lähinnä puolalaista ja juutalaista sivistyneistöä - surmattiin ja pakkosiirrettiin Neuvostoliiton itäosiin.

Natsi-Saksan hyökättyä Neuvostoliittoon ja sen miehittämille alueille 1941 Lviv tuli kuulumaan saksalaisten miehityshallintoa edustaneen Puolan kenraalikuvernementin Galitsian piiriin. Natsit murhasivat miehitysaikanaan Lvivin lähes koko juutalaisväestön, arviolta 100 000 ihmistä eli vajaan kolmanneksen kaupungin asukkaista.

Vuonna 1944 Lvivin valtasivat jälleen neuvostojoukot. Muodollisesti Puola joutui luovuttamaan Itä-Galitsian alueen myötä Lvivin Neuvostoliitolle 1945 ja edelleen Ukrainan neuvostotasavaltaan. Kaupunkiin jääneet puolalaiset (noin 100 000–140 000 ihmistä) siirrettiin nyky-Puolan alueelle.

Hallinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lviv muodostaa oman kaupunkipiirinsä (міська рада), joka on suoraan Lvivin alueen hallinnossa. Kaupunkipiiri on jaettu kuuteen hallintopiiriin (Адміністративний район), joiden alueella on myös kolme oman hallinnon omaavaa kuntaa.

Hallintopiirit
Kunnat

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lvivin rautatieasema

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Devžavna služba statystyky Ukrajiny: Tšyselnist najavnoho naselennja Ukrajiny na 1 sitšnja 2013 roku (pdf) (Ukrainan paikkakuntien viralliset väkilukuarviot 1.1.2013) 2013. Kiova: Deržavna služba statystyky Ukrajiny (Ukrainan tilastokeskus), ukrcensus.gov.ua. Viitattu 3.3.2014. (ukrainaksi)
  2. Hakulinen Kerkko, Paikkala Sirkka: ”Taulukko 1”, Pariisista Papukaijannokkaan, s. 114. Eksonyymit (suomenkieliset nimiet). Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2013. 978-952-5446-80-7.
  3. a b c d e Lvov (Slovar sovremennih geografitšeskih nazvanii 2006 ja muut teokset 2001, 2008) Geografitšeskaja entsiklopedija- kokoelmaverkkotietosanakirjan artikkelien nettiversio. Viitattu 3.3.2014. (venäjäksi)
  4. Atlas železnyje dorogi Rossija i sopredelnyje gosudarstva.. Venäjän ja CIS-maiden rautatiekartta. FGUP "Omskaja kartogrsfitšeskaja fabrika: , 2010. ISBN 978-5-95230323-3. (venäjäksi)
  5. Je. L. Makarevitš (redaktor): Atlas avtomobilnyh dorog. Zapadnaja Jevropa. Strany Baltii, Rossija, Belarus, Ukraina, Moldova 1:500 000. Minsk, Valko-Venäjä: Izdatelstvo Jansejan, 2005. ISBN 985-6501-12-1. (venäjäksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä Eurooppaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.