Ukrainan kieli

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ukraina
Oma nimi українська мова
Tiedot
Alue Ukrainan lippu Ukraina
Virallinen kieli Ukraina
Puhujia 41 miljoonaa
Sija 26.
Kirjaimisto kyrillinen
Kielitieteellinen luokitus
Kielikunta indoeurooppalaiset kielet
Kieliryhmä slaavilaiset kielet
itäslaavilaiset kielet
Kielikoodit
ISO 639-1 uk
ISO 639-2 ukr
ISO 639-3 ukr

Ukrainan kieli eli ukraina (ukr. украї́нська мо́ва, ukrajins′ka mova) on indoeurooppalaiseen kielikuntaan kuuluva slaavilainen kieli ja muodostaa yhdessä ruteenin, valkovenäjän ja venäjän kanssa itäslaavilaisten kielten ryhmän. Sitä puhuu noin 2/3 Ukrainan vajaasta 49 miljoonasta asukkaasta sekä ukrainalaiset yhteisöt Itä-Euroopassa, Keski-Aasiassa sekä Pohjois-Amerikassa.

Ukrainan kielen murrekartta

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Johdantoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ukrainan kielen varhaisen historian tutkimusta haittasi pitkään itsenäisen Ukrainan valtion puuttuminen ja näkökulma oli vahvasti ulkomaisten tutkijoiden käsitysten värittämä. Erillisen ukrainan kielen olemassaoloa ei sata vuotta sitten edes yleisesti tunnustettu. Esimerkiksi vuoden 1911 Encyclopædia Britannicassa siihen viitattiin nimellä venäjän kielen vähävenäläinen murre (Little Russian dialect of the Russian language). Käsitykset siitä, milloin voidaan katsoa erillisen ukrainan kielen olleen olemassa, vaihtelevat. Neuvostotutkijat usein näkivät eriytymisen tapahtuneen vasta 14. ja 16.vuosisatojen välillä kun taas jotkut ukrainalaiset tutkijat asettavat sen aikaisemmaksi, aina 1100-luvulle asti. 1500-luvulla kun Rutenia (Ukraina ja Valko-Venäjä) liitettiin Puola-Liettuaan, ukraina ja valkovenäjä olivat jo kehittyneet selvästi omiksi kielikseen.

Muinaishistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ukrainan alueella on oleillut slaaviheimoja 6.vuosisadalta asti. Nykyisen Ukrainan läntisimmät osat ovat slaavien 'alkukodiksi' katsotun alueen eteläpuolella. Seuraavalla vuosisadalla slaaviheimojen vaellukset jakoivat kantaslaavin kolmeen haaraan itä-, etelä- ja länsislaavilaisiin kieliin.

Kiovan suuriruhtinaskunta ja Galitsia-Volynia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kasaarien aikakaudella liikkui pohjoisesta slaavilaisia heimoja useassa aallossa Ukrainan alueelle, johon oli aikaisemmin asettunut turkkilaisia, iranilaisia ja suomalais-ugrilaisia heimoja. Varjagien hallitsijan Olegin valtasi Kiovan ja perusti Kiovan suuriruhtinaskunnan. Jotkut tutkijat sijoittavat jo näihin aikoihin erilllisen ukrainan kielen aikaisen vaiheen, toiset puhuvat varhaisitäslaavista. Venäläiset akateemikot taas kutsuvat näiden aikojen kieltä vanhaksi venäjäksi, täten linkittäen suuriruhtinaskunnan tietoisesti nykyiseen Venäjän valtioon. Kolmas näkemys esittää, että suuriruhtinaskunnassa kielellistä yhtenäisyyttä ei ollut vaan heimojen kesken selkeitä eroja.

Suuriruhtinaskunnan ajan kielitilanteesta ei ole täydellistä yhteisymmärrystä. Kirjallisuuden kielenä toimi vanha kirkkoslaavi kun taas suurin osa lakidokumenteista on kirjoitettu itäslaavilaisella, ilmeisesti Kiovan murteeseen perustuvalla kielellä. Kuitenkin monista kirjallisista dokumenteista voi nähdä venäjän ja ukrainan kielten lähteneen eri teilleen jo tällöin. Tähän vaikutti mm. kirkkoslaavin leviäminen valtion pohjoisiin osiin samalla kun Puolan kieli levisi ja vaikutti nykyisen Ukrainan valtion alueella.

Äänteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ukrainan kielessä on kuusi vokaalia (а, е, и, і, о, у) ja yksi puolivokaali (й), jonka esiintyminen yhdessä jonkun edellä mainitun vokaalin kanssa ilmaistaan yhdellä merkillä: я (ja), є (je), ї (ji) tai ю (ju). Yhdistelmät jo (йо) ja jy (йи) kirjoitetaan kahdella kirjaimella. Useimmilla konsonanteilla on kolme muotoa: Kova, pehmeä eli palatalisoitunut ja pitkä, esimerkkinä l, lj ja ll. Kirjoituksessa vokaalit voivat muuttaa edeltävän konsonantin kovaksi/pehmeäksi tai päinvastoin. Erityistapauksissa, esimerkiksi sanojen lopuissa, merkki ь ilmaisee sananloppuisen konsonantin pehmeyden. Heittomerkillä ilmaistaan konsonantin kovuutta yhteyksissä, missä normaalisti vokaali muuttaisi em. konsonantin pehmeäksi. Pitkät konsonanttiäänteet merkitään yksinkertaisesti kahdella kirjaimella, esim. кохання (rakkaus), гілля (oksat) tai тінню (varjo). Äänteille dz ja ei ole omaa kirjainta aakkostossa. Ne esitetään kahdella kirjaimella (дз ja дж), vaikka ovatkin yksittäisiä äänteitä.

Kirjoitusjärjestelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ukrainan kieli käyttää omaa versiotaan kyrillisestä kirjaimistosta, kuten monet muutkin slaavilaiset kielet.

А Б В Г Ґ Д Е Є Ж З И
І Ї Й К Л М Н О П Р С
Т У Ф Х Ц Ч Ш Щ Ь Ю Я
Translitteraatio А
А Б В Г Ґ Д Е Є Ж З И І Ї Й К Л М Н О П Р С Т У Ф Х Ц Ч Ш Щ Ь Ю Я
а б в г ґ д е є ж з и і ї й к л м н о п р с т у ф х ц ч ш щ ь ю я
a b v g d e ê ž z i ì ï j k l m n o p r s t u f h c č š ŝ û â
a b v h g d e je ž z y i ji i (j) k l m n o p r s t u f h’ ts š štš ju ja

Kielioppi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ukrainan kielessä substantiivit, pronominit ja numeraalit taipuvat seitsemässä sijamuodossa. Verbit taipuvat kolmessa aikamuodossa ja kahdessa aspektissa.

Sanasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

elämä = життя (žyttja), rakkaus = любов (ljubov), кохання (koh’annja), omena = яблуко (jabluko), oopperatalo = оперний театр (opernyi teatr), tyttö = дівчинa (divtšyna)

Esimerkkejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Mistä löytäisin hyvän pyöräkorjaamon? = Де тут добра майстерня для ремонту велосипедів? (De tut dobra maisternja dlja remontu velosypediv?)
  • Rakastan sinua. = Я тебе кохаю. (Ja tebe koh’aju.)

Tunnettuja puhujia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Taras Ševtšenko (Тарас Григорович Шевченко), Ukrainan kansalliskirjailija.
  • Andri Ševtšenko (Андрій Миколайович Шевченко), AC Milanin jalkapallotähti.
  • Ruslana (Руслана Лижичко), laulaja/tanssija, euroviisuvoittaja vuodelta 2004

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]