Kirkko (rakennus)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Turun tuomiokirkko on Suomen ensimmäisiä kirkkoja.

Kirkko (kreikan kyriake, ”herralle kuuluva”) on kristinuskon pyhäkkö eli pyhä rakennus. Hiippakunnan keskuskirkkoa kutsutaan tuomiokirkoksi eli katedraaliksi.

Kirkkojen arkkitehtuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolmilaivaisen kirkon pohjakuva; oikealla kuori, poikkilaiva tummennettu.
Pääartikkeli: Kirkkoarkkitehtuuri

Perinteisesti kirkkorakennukset jaetaan keskuskirkkoihin ja pitkäkirkkoihin. Edellisissä pohjapiirros on pyöreä, neliömäinen, monikulmainen tai ristinmuotoinen. Jälkimmäisten pohjapiirroksessa on pituussuunta vallitseva. Niiden pääosat ovat runkohuone, kuori ja usein torni. Runkohuone jaetaan usein leveämpään keskilaivaan ja kahteen (tai useampaan) sivulaivaan, jotka pilaririvit erottavat toisistaan.

Useampilaivaiset kirkot ovat joko basilikoja tai hallikirkkoja. Hallikirkossa kaikkien laivojen katot ovat jokseenkin samalla korkeudella, basilikan keskilaiva nousee sivulaivoja korkeammalle päästäen sisään valoa ikkunaseinien, klerestorion, kautta. Välimuotoa, jossa keskilaiva kohoaa selkeästi korkeammaksi mutta klerestoriota ei ole, kutsutaan pseudobasilikaksi. Joskus on sivulaivojen yläpuolella parvia, emporeja ja triforioita. Runkohuoneen ja kuorin välissä on suuremmissa kirkkorakennuksissa tavallisesti poikkilaiva. Leikkauskohta on nimeltään ristikeskus. Lisäksi kirkoissa voi olla sivukappeleita, torneja ja useampia poikkilaivoja.

Useissa kirkoissa on sivuhuone, sakasti. Vanhoissa kirkoissa on jäljellä vielä eteistila, asehuone.

Kirkkorakennuksen historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aluksi kaikki juutalaisten tapaan kokoontuivat Jerusalemin temppelissä ja synagogissa. On todettu, että Kristuksen kirkon on apostolien, profeettojen ja itse Jeesusksen perustuksena[1]. Myöhemmin keskiajalla rakennettiin kirkkorakennuksia Jumalan kunniaksi[2].

Kirkkohuoneen sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirkon itäreunassa sijaitsee alttari, josta käsin jumalanpalvelusta johdetaan. Joissakin kirkkokunnissa alttarin pyhin osio on erotettu ikonostaasilla, verholla tai seinällä. Läntisillä kirkkokunnilla kirkossa on erillinen puhujan koroke, jota kutsutaan saarnastuoliksi. Kirkoissa voi olla erilaisia soittimia. Perinteiset kirkkourut sijaitsevat joko lattian tasolla tai erillisellä urkuparvella[3].

Kirkot sisältävät monenlaista esineistöä. Votiivilaiva löytyy useasta veden lähistöllä sijaitsevasta kirkosta. Kastemalja saattaa olla kirkossa koverrettu kivijalusta. Alttarilla sijaitsee usein alttaritaulu tai alttarikaappi.

Kirkkojen symbolismi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirkon symbolina voidaan pitää ristiä, sillä se merkitsee Jeesuksen ristiinnaulitsemista[4]. Jotkut kirkon rististä voivat olla alaspäin joita (kutsutaan nimellä pietarinristiksi)[5].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. sakasti.evl.fi/sakasti.nsf/sp?open&cid=Content390EB3
  2. opinnot.internetix.fi/fi/materiaalit/hi/hi1/2_keskiajan_eurooppa/lisalukemistoa/0701_keskiajan_kirkkorakennus
  3. www.helsinginseurakunnat.fi/seurakunnat/oulunkyla/toiminta/musiikki/soittimet.html
  4. www.tiekirkot.fi/kristilliset-symbolit
  5. www.ortodoksi.net/index.php/Ortodoksinen_risti

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]