Saarnastuoli

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Saarnastuoli Turun linnassa.

Saarnastuoli tai saarnatuoli on kirkkojen etuosassa oleva erillinen katettu puhujakoroke, josta pidetään saarnoja.[1]

Saarnastuoleja on olemassa niin monta erilaista kuin kirkkojakin; monet niistä ovat taideteoksia sellaisinaan.

Saarnastuoli on erillään varsinaisesta alttarista. Sieltä käsin luetaan päivän saarna sekä kirkolliset tiedotukset, mm. avioliittoon kuuluttamiset sekä viralliset ilmoitukset kirkollisten elinten kokouksista ja muuta tarvittavaa.

Saarnastuoli on ns. pyhittämätön paikka; kun varsinaiselle alttarille saa astua vain pappi tai kirkkoa hoitava suntio, niin saarnastuoli on vapaata aluetta eli sinne saa nousta puhumaan maallikkokin. Samasta syystä on vakiintunut käytäntö, että saarnastuoliin nouseva pappi riisuu messukasukan ja stolan ja esiintyy vain albaan pukeutuneena.

Lohjan Pyhän Laurin kirkon asehuone, jossa sisäänkäynnin yläpuolella näkyy ulkosaarnastuolin aukko.

Ulkosaarnastuoli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monissa Suomen keskiaikaisissa kivikirkoissa on asehuoneessa ulkosaarnastuoli. Niitä oli etenkin Varsinais-Suomen ja Hämeen kirkoissa. Käynti ulkosaarnastuoliin on esimerkiksi Lohjan Pyhän Laurin kirkossa asehuoneen lounaisnurkasta muurin sisällä olevia portaita. Ulkosaarnastuoli oli käytössä suurina juhlapyhinä, kun kirkko täyttyi. Sieltä myös luettiin maallisen hallinnon alaan kuuluvia tiedotuksia ja kuulutuksia.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kielitoimiston sanakirja 2.0. saarnastuoli.
  2. Lohjan seurakunta, kirkkorakennus ja kellotapuli
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta saarnastuoli.