Esirukous

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Esirukous on rukous toisen ihmisen, ihmisryhmän tai asian puolesta. Kristillisten kirkkojen jumalanpalveluksissa on kirkon alkuajoista lähtien luettu esirukouksia kirkon, seurakunnan, papiston, valtakunnan ja sen hallitsijan, köyhien, sairaiden, leskien, orpojen, maailmanrauhan, sadon ja suotuisten ilmojen puolesta.[1][2]

Raamatussa jo Abraham rukoili kuningas Abimelekin puolesta ja Jumala päästi tämän kirouksesta.[3] Vanhassa testamentissa esirukous oli etenkin profeettojen tehtävä.[4] Uudessa testamentissa kehotetaan pitämään esirukouksia kaikkien ihmisten ja kaikkien vallanpitäjien puolesta, jotta tyyni ja rauhallinen elämä mahdollistuisi.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Uusi tietosanakirja, Tietosanakirja oy 1960–1966.
  2. Otavan iso tietosanakirja, Otava 1960–1965.
  3. Ensimmäinen Mooseksen kirja 20:17.
  4. Iso Raamatun tietosanakirja, Raamatun tietokirja 1988, ISBN 951-606-040-4.
  5. Ensimmäinen kirje Timoteukselle 2:1.