Projekti 671

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Projekti 671 Ersh
NATO: Victor
Luokan alus
Luokan alus
Naval Ensign of Russia.svg
Tekniset tiedot
Uppouma 4300 t (pinnalla)
5100 t (sukelluksissa)
Pituus 95,0 m
Leveys 10,0 m
syväys 7,0 m
Koneteho 2xOK-300 VM-4 painevesireaktori, 75 MWt, 30000 shp yhdellä potkuriakselilla
Nopeus 30 solmua
Miehistöä 32 upseeria ja 62 miehistönjäsentä
Aseistus
Meritorjunta 6 x 533 mm torpedoputkea

Projekti 671 (NATO-raportointinimi Victor) oli Neuvostoliiton laivaston ydinkäyttöinen hyökkäyssukellusveneluokka, jota valmistettiin vuosina 1967–1992. Aluksia rakennettiin yhteensä 49, joista 15 mallia 671 ja 617V "Jorš" (Ёрш, kiiski), 7 mallia 671RT "Sjomga" (Сёмга, lohi) ja 26 mallia 671RTM(K) "Štšuka" (Щука, hauki)[1].

Uuden luokan kehitys käynnistettiin jo 1959 vaatimuksena 2 000 tonnin uppouma ja 300 metrin sukellussyvyys. Veneessä on kehittynyt pisaranmuotoinen runko, joka mahdollistaa suuren nopeuden. Sen sijaan ne ovat huomattavasti äänekkäämpiä kuin vastaavat Yhdysvaltain laivaston alukset, kuten Sturgeon-luokka, eikä merkittäviä toimia havaitsemisen vaikeuttamiseksi tehty.

Aseistukseksi tuli kuusi 533 mm:n torpedoputkea, joista voitiin laukaista myös ydinkärkinen E53-65K tai 40 km päähän yltävä RPK-2 Vjoga (SS-N-15 Starfish) -ohjus, jota voi käyttää pinta-aluksia vastaan, tai se voi kantaa mukanaan pienen malli 82R:n torpedon tai 90R-ydinsyvyyspommin sukellusveneitä vastaan. Alukseen mahtuu 24 torpedoa.

Luokan aluksia oli tarkoitus käyttää monipuolisesti metsästämään vihollisen sukellusveneitä tai suojaamaan omia pinta-aluksia.

Victor II[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luokkaa uudistettiin 1970-luvun alussa tyyppi 671RT:ksi, johon lisättiin kaksi 650 mm:n torpedoputkea neljän 533 mm:n lisäksi uusia aseita, kuten RPK-7 Vorobeita (SS-N-16 Stallion) varten, joka kasvatti RPK-2:n kantomatkan 120 kilometriin. Lisäksi aluksen torpedo-osastoon asennettiin nosturit suuren kaliiperin aseiden käsittelemiseksi ja lataamiseksi putkiin. Pituus kasvoi 101,8 metriin. NATO antoi näille aluksi koodin Uniform, sitten Victor II. 671RT:ta rakennettiin seitsemän 1972–1978, jonka jälkeen työt keskeytettiin, kun vakoojat saivat selville NATO:n pystyvän seuraamaan näitä aluksia.

Victor III[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

671RTM 1994
671RTM 1994

Aluksen hiljentämiseksi runkoa jatkettiin kuudella metrillä, jotta turbiinien alle saatiin äänieristys. Myös elektroniikkaa, navigaatio- ja satelliitti- ja radiojärjestelmiä uusittiin. Malli sai nimen 671RTM (Victor III). Sen tunnistaa perän päälle asennetusta towed array -laitteiston säiliöstä. Venettä rakennettiin ensimmäinen 21:n erä 1977–1985 ja Amiraliteetin telakka rakensi viisi lisää Leningradissa. Amiraliteetin rakentamiin veneisiin tuli uusi akustinen Kolos-sensorijärjestelmä, jolla varustettu malli sai nimen 671RTMK. Osa 671RTM-mallin veneistä päivitettiin 671RTMK:n varustukseen ja varustettiin uudella Granat-ohjuksella. Veneen taistelujärjestelmä Vikingin sanotaan käyttäneen japanilaisen Toshiban toimittamia tietokoneita.

Osa 671RTM/671RTMK-veneistä asetettiin sukellusveneentorjuntatehtäviin RPK-6-ohjuksella varustettuna ja osa pinta-alusten torjuntaan meritorjuntaohjuksilla varustettuna

Kaikki Victor I ja II veneet on poistettu käytöstä 1996 mennessä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Gardiner, Robert s. 406-407