Yhdysvaltain laivasto

Yhdysvaltain laivasto (engl. United States Navy) on yksi viidestä Yhdysvaltain asevoimien puolustushaarasta. Sen vastuulla on merioperaatiot, joiden suorittamiseksi sillä on hieman alle 300 laivaa ja yli 4 000 lentokonetta. Miehistöä laivastossa on yli puoli miljoonaa joko aktiivi- tai reservipalveluksessa.

Yhdysvaltain laivaston historia juontuu Siirtokuntien laivastoon, jonka Siirtokuntien kongressi perusti Yhdysvaltain vapaussodan aikana. Yhdysvaltain perustuslaki, joka ratifioitiin vuonna 1789, antoi kongressille valtuudet ”…varustaa ja ylläpitää laivastoa.” Tällä valtuutuksella kongressi tilasi kuusi fregattia sekä varusti ne. Yksi näistä kuudesta alkuperäisestä fregatista, USS Constitution joka tunnetaan nimellä Old Ironsides, on säilynyt tähän päivään asti. Alus on edelleen merkittynä laivaston rekisteriin, ja se palvelee pr-tehtävissä.

Laivaston asioita hoiti sotaministeriö, kunnes 30. huhtikuuta 1798 kongressi perusti laivastoministeriön. Vuonna 1947 laivasto siirtyi osaksi perustettua puolustusministeriötä.

Historia

USS Constitution (”Old Ironsides”) vuonna 1997

Pääartikkeli: Yhdysvaltain laivaston historia

Siirtokuntien laivasto perustettiin Philadelphiassa Siirtokuntien kongressin toimesta 13. lokakuuta 1775, jolloin annettiin valtuutus hankkia, varustaa, miehittää ja lähettää kaksi aseistettua alusta etsimään Amerikassa olevan brittiarmeijan huoltoaluksia. Lainsäädäntö loi myös laivastokomitean valvomaan toimintaa. Siirtokuntien laivasto operoi noin 50 laivalla Yhdysvaltain vapaussodan ainakan, mutta ei kuitenkaan enempää kuin 20 laivalla samanaikaisesti. Sodan jälkeen kongressi myi sodasta selvinneet laivat ja kotiutti miehistön ja upseerit.

Kongressi tilasi kuuden fregatin rakentamisen ja varustamisen 27. maaliskuuta 1794 ja kolme vuotta myöhemmin kolme fregattia olivat valmiit palvelukseen: United States, Constellation ja Constitution. Fregateista tuli kuuluisia vuoden 1812 sodassa, jossa ne yllättäen voittivat brittien laivaston useaan kertaan.

Yhdysvaltojen sisällissodan aikana laivasto oli edelläkävijä panssaroitujen sotalaivojen käytössä, mutta sodan jälkeen laivat vanhentuivat nopeasti. Laivaston modernisointi aloitettiin 1880-luvulla, mikä toi Yhdysvallat takaisin laivastovaltojen eturiviin 1900-luvun alkuun tultaessa.

Ensimmäisessä maailmansodassa laivasto ei osallistunut taisteluihin paljoakaan, mutta se kasvoi sotien välillä (tosin laivastosopimusten rajoittamana) huomattavaksi. Japani yritti murtaa Yhdysvaltain laivaston strategista uhkaa vuoden 1941 lopun yllätyshyökkäyksellään Pearl Harboriin. Seuranneiden kolmen vuoden aikana Yhdysvaltain laivasto kasvoi voimakkaimmaksi koskaan nähdyksi laivastoksi.

Organisaatio

Laivastoa hallinnoi laivastoministerin johtama laivastoministeriö, joka on osa puolustusministeriötä. Korkea-arvoisin upseeri, laivaston komentaja, on amiraali (neljä tähteä) ja on suoraan laivastoministerin alainen. Laivastoministeri ja laivaston komentaja vastaavat laivaston organisoinnista, rekrytoinnista, kouluttamisesta ja varustamisesta siten, että laivasto on valmis toimimaan yhtyneiden taistelukomentajien alaisuudessa.

Laivastot

Kaksi päälaivastoa ovat Tyynenmeren laivasto ja Atlantin laivasto. Näiden alaisuudessa on numeroituja laivastoja:

• 1. laivasto – ei enää aktiivinen.
• 2. laivasto – Atlantti — lippulaiva Iwo Jima, Norfolk, Virginia.
• 3. laivasto – Itäinen ja pohjoinen Tyyni valtameri — lippulaiva Coronado, San Diego, Kalifornia (rauhanaikana 3. laivastolla ei ole valmiusryhmää ja lentotukialukset alueella ovat muissa tehtävissä).
• 4. laivasto – Etelä-Amerikka
• 5. laivasto – Lähi-itä — Päämaja Manama, Bahrain.
• 6. laivasto – Välimeri — lippulaiva Mount Whitney, Gaeta, Italia.
• 7. laivasto – Läntinen Tyyni valtameri ja Intian valtameri — lippulaiva Blue Ridge, Jokosuka, Japani

Rannikkoesikunnat

Laivastojen lisäksi laivastolla on useita laivastojoukkojen esikuntia, jotka operoivat laivaston maalla sijaitsevia välineitä ja laitteistoja sekä toimivat yhteysyksikköinä paikallisten ilmavoimien ja maavoimien yksiköiden kanssa.

Suurimpia esikuntia:

• Laivastojoukot Korea (CNFK)
• Laivastojoukot Mariaanit (CNFM)
• Laivastojoukot Japani (CNFJ)

Esikunta- ja huoltojoukot

Normaalien taistelujoukkojen ja -yksiköiden lisäksi laivastolla on useita esikunta- ja huoltojoukkoja, joiden henkilöstöä toimii esikunnissa ja yksiköissä. Nykyiset esikunta- ja huoltojoukot:

• Laivaston huoltojoukot
• Laivaston lääkintäjoukot
• Laivaston lääkintäpalvelujoukot
• Laivaston sairaanhoitajajoukot
• Laivaston sotilaspastorijoukot
• Laivaston insinöörijoukot (Seabees)
• Laivaston oikeusvirasto (JAG)

Asejärjestelmät

Laivat

Pääartikkeli: Yhdysvaltain laivaston alukset

Laivaston sota-alusten nimet alkavat lyhenteellä USS (”United States Ship”, Yhdysvaltain laiva), kun taas laivat, jotka eivät ole varsinaisia aktiivikäytössä olevia sotalaivoja ja niissä on siviilimiehistöä, nimet alkavat lyhenteellä USNS (”United States Naval Ship”). Laivojen luokitus merkitään kirjaimilla ja jokaisella laivalla on yksilöllinen luokituksesta ja numeroista koostuva koodi. Laivojen nimet valitsee laivastoministeri ja nimet ovat yleensä Yhdysvaltain osavaltioita, kaupunkeja, kuuluisia henkilöitä tai taisteluja, kaloja sekä ihanteita.

Yhdysvaltain laivasto on ollut pioneeri ydinreaktoreiden käytössä laivojen voimanlähteenä. Nykyisin kaikki laivaston lentotukialukset sekä hyökkäys- ja ohjussukellusveneet ovat ydinkäyttöisiä. Yhdysvaltain laivasto käytti ydinvoimaa myös hävittäjäläluokan aluksissa. Näistä kuitenkin luovuttiin 1990-luvun lopulla, eikä uusia rakennettu.

Lentotukialukset

Lentotukialukset ovat keskeinen osa laivaston strategista iskukykyä. Yhdysvaltain lentotukialukset ovat suurempia kuin muiden maiden käytössä olevat lentotukialukset. Modernit lentotukialukset CV-67:stä lähtien on tyypillisesti nimetty poliitikkojen mukaan, sitä aikaisemmat on nimetty taistelujen tai kuuluisien laivojen mukaan.

USS Nimitz (CVN-68)

• Enterprise-luokka (1 alus)
  • USS Enterprise (CVN-65)
• Nimitz-luokka (10 alusta)
  • USS Nimitz (CVN-68)
  • USS Dwight D. Eisenhower (CVN-69)
  • USS Carl Vinson (CVN-70)
  • USS Theodore Roosevelt (CVN-71)
  • USS Abraham Lincoln (CVN-72)
  • USS George Washington (CVN-73)
  • USS John C. Stennis (CVN-74)
  • USS Harry S. Truman (CVN-75)
  • USS Ronald Reagan (CVN-76)
  • USS George H. W. Bush (CVN-77)
• Gerald R. Ford-luokka (Yksi rakenteilla, kahdelle muulle tilausvaltuutus. Jos kaikki Nimitz-alukset sekä USS Enterprise korvataan, kaikkiaan 11 alusta rakennetaan. Laivasto on ilmaissut halunsa pitää yllä 11 lentotukialusta ainakin 2045 asti.)
  • USS Gerald R. Ford (CVN-78)
  • USS John F. Kennedy (CVN-79)
  • CVN-80

Maihinnousualukset

Pääartikkeli: Maihinnousualus

Suurimmat maihinnousualukset muistuttavat pientä lentotukialusta ja kykenevät operoimaan V/STOL, VTOL ja STOVL-lentokoneita sekä pystyvät laskemaan ilmatyynyaluksia (LCAC) ja sekä vastaavia vesille. Maihinnousualukset on nimetty tyypillisesti toisen maailmansodan lentotukialusten mukaan, mikä tapa periytyy siitä, että ensimmäiset suuret maihinnousualukset olivat konvertoituja lentotukialuksia.

• Wasp-luokka (8 alusta)
• Tarawa-luokka (1 alus)

Maihinnousukuljetusalukset

Maihinnousukuljetusalukset on tarkoitettu ottamaan mukaansa, kuljettamaan ja laskemaan maihin erilaisiin tehtäviin matkaavia sotilasosastoja. Alukset on nimetty kaupunkien mukaan paitsi USS New York (LPD-21), joka on nimetty osavaltion mukaan ja USS Somerset (LPD-25), joka on nimetty piirikunnan mukaan.

• San Antonio -luokka (3 laivaa, 6 rakenteilla)
• Austin-luokka (11 laivaa)

Sukellusveneet

Pääartikkeli: Yhdysvaltain laivaston sukellusveneet

Sukellusveneitä on kahta päätyyppiä: ballistiset ohjus- ja hyökkäyssukellusveneitä. Ballistisilla ohjusveneillä on yksi strateginen tehtävä, ne kuljettavat ydinkärjin varustettuja sukellusveneestä ammuttavia ballistisia ohjuksia (SLBM). Hyökkäyssukellusveneillä on useita taktisia tehtäviä, kuten laivojen ja sukellusveneiden upottaminen, risteilyohjuksien laukaiseminen ja tiedustelu. Hyökkäysveneet on tyypillisesti nimetty kaupunkien mukaan. Ohjusveneissä on pääsääntöisesti jatkettu taistelulaivoilta perittyä tapaa nimetä laivaston tulivoimaisin kalusto osavaltioiden mukaan. Aikaisemmat hyökkäyssukellusveneet nimettiin kalojen mukaan ja ballistiset ”kuuluisien amerikkalaisten” mukaan.

• Ohio-luokka (18 käytössä) — ballistinen ohjussukellusvene, 4 muunnettu hyökkäysveneiksi.
• Virginia-luokka (6 käytössä, 12 tilauksessa) — hyökkäyssukellusvene
• Seawolf-luokka (3 käytössä) — hyökkäyssukellusvene
• Los Angeles -luokka (51 käytössä) — hyökkäyssukellusvene

Risteilijät

Ohjusristeilijät kykenevät ilmapuolustukseen, pinta-alusten torjuntaan ja sukellusveneiden torjuntaan. Laivaston kaikki modernit risteilijät on nimetty taistelujen mukaan. Aikaisemmat risteilijät oli nimetty kaupunkien mukaan (ennen CG-12), uudelleenluokitellut fregatit oli nimetty laivastosankareiden mukaan (CG-15–CG-35) tai osavaltioiden mukaan (CG-36–CG-42).

• Ticonderoga-luokka (25 käytössä) — ensimmäiset laivat, joissa oli Aegis-taistelujärjestelmä.

Hävittäjät

Kaikki hävittäjät on nimetty laivastosankareiden mukaan USS Bainbridge (DD-1):stä lähtien.

• Arleigh Burke -luokka (48 käytössä, 6 rakenteilla).
• Spruance-luokka (2 käytössä) — luokka poistumassa aktiivipalveluksesta.

Fregatit

Nykyiset fregatit suorittavat yleensä sukellusveneiden torjuntaa tai saattuetehtäviä. Yhdysvaltain laivasto on asteittain luopumassa fregateistaan ja niiden tehtäviä siirretään kehitteillä olevalle rannikkotaistelualukselle. Fregatit on nimetty, kuten hävittäjät, laivaston sankareiden mukaan.

• Oliver Hazard Perry -luokka (30 laivaa käytössä)

Taistelulaivat

USS Iowa ampuu täysilaidallisen styyrpuuriin

Taistelulaivat on poistettu laivaston vahvuudesta. Viimeiset Iowa-alukset siirrettiin reserviin 1990 ja poistettiin lopullisesti rekisteristä 2006. Alusten pääaseistus oli järeät tykit, mutta 1980-luvun modernisoinnissa Iowa-luokan alukset varustettiin muun muassa Tomahawk-risteilyohjuksin. Kaikki taistelulaivat paitsi USS Kearsarge (BB-5) on nimetty osavaltioiden mukaan.

• Iowa-luokka

Historialliset alukset

• USS Constitution — ”Old Ironsides”, laivaston vanhin alus.
• USS Monitor — Yhdysvaltain ensimmäinen panssaroitu alus, myös ensimmäinen kääntyvällä tykkitornilla varustettu.
• USS Merrimack — puinen sota-alus, jonka Etelävaltiot muutti panssaroiduksi CSS Virginia -alukseksi.
• USS Alligator — ensimmäinen sukellusvene Yhdysvaltojen sisällissodassa, mutta upposi myrskyssä ollessaan hinauksessa.
• H. L. Hunley — ensimmäinen sukellusvene, joka upotti toisen laivan taistelussa, tosin upotettiin pian sen jälkeen.

Lentokoneet ja helikopterit

Neljä F/A-18F Super Hornetia laivaston 41. hävittäjä/rynnäkkölaivueesta (VFA-41)

• AV-8B Harrier II
• C-2 Greyhound
• E-2C Hawkeye
• E-6B Mercury
• EA-6B Prowler
• F/A-18 Hornet
• F/A-18E/F Super Hornet
• EA-18G Growler
• H-3 Sea King
• CH-46 Sea Knight
• CH-53 Sea Stallion
• SH-2 Seasprite
• SH-60 Sea Hawk
• P-3 Orion
• S-3B Viking
• V-22 Osprey
• T-6A Texan II
• T-45 Goshawk Hawkin lentotukialusversio

Tulevaa tai koekäytössä olevaa kalustoa

• F-35 Lightning II

Satamapuolustus

Laivasto on viime vuosina lisännyt satamapuolustusjoukkojaan terrorisminvastaisen sodan vuoksi. Satamapuolustuksen yksikköjä ovat

• Rannikkoveneyksiköt (IBU)
• Liikkuvat rannikon vedenalaisen sodankäynnin yksiköt (MIUWU)
• Erikoisveneyksiköt (SBU)

Erikoisjoukot

Pääasiallinen laivaston erikoisjoukko on SEAL (U.S. Navy SEALs), jonka tehtävänä on huolehtia erikoisoperaatioista. Laivastolla on myös pomminpurkuyksiköitä (EOD) ja pieni joukko pintasodankäyntihenkilöstöä erikoistehtäviin.

Ohjukset, tykit, laitteet

• Trident-ohjus
• Poseidon-ohjus
• Tomahawk-ohjus
• Polaris-ohjus
• Phalanx-lähipuolustusjärjestelmä

Tärkeimmät tukikohdat

Yhdysvaltain laivaston Yhdysvaltain mantereella sijaitsevat tukikohdat

• Norfolk, Virginia — maailman suurin laivastotukikohta Kaakkois-Virginiassa.
• Pearl Harbor, Havaiji — Tyynenmeren laivaston kotisatama ja päämaja.
• San Diego, Kalifornia — Yhdysvaltain länsirannikon päätukikohta.
• Kitsapin laivastotukikohta, Washington — Ohio-luokan ydinsukellusveneiden kotisatama Tyynellä valtamerellä.
• Mayportin laivastoasema, Florida
• Fallonin laivaston lentotukikohta, Nevada — Nykyinen laivaston lentosotakoulun (Top Gun) tukikohta.
• Guantanamo Bayn laivastotukikohta — Yhdysvaltain laivastotukikohta Kuuban etelärannikolla.
• Jokosukan laivastotukikohta, Japani. Suurin ulkomailla oleva laivastotukikohta.

Henkilöstö

Upseerit

Laivaston upseerivirat on luokiteltu palkkaluokkiin O-1 – O-10 ja luokasta toiseen siirrytään ylennysten myötä. Upseerit luokissa O-1 – O-3 ovat nuorempia upseereja, O-4 – O-6 vanhempia upseereja ja O-7 – O-10 amiraaleja.

Upseerinvirat on jaettu ”yhteisöihin”:

• Mahdollisuus yletä komentajaksi merellä: pintasodankäynti, ilmasodankäynti, sukellusvenesodankäynti, erikoissodankäynti, ydinvoima
• Ei mahdollisuutta komentajuuteen merellä: insinööri, ilmailuinsinööri, ilmailuhuolto, salakirjoitus, laivaston tiedustelu, tiedotus, meteorologia ja merentutkimus, informatiikka, henkilöstöasiat
• Esikuntajoukot: huolto, lääkintä, lääkintähuolto, hammashuolto, sairaanhoito, sotilaspastori, insinööri, oikeusvirkailija, soittokunta

Upseerin virkaan valmistutaan Yhdysvaltain laivastoakatemiasta, laivaston reserviupseerikoulusta (NROTC), upseeriehdokaskoulusta (OCS), suoralla virkanimityksellä tai muista virkanimitysohjelmista.

Värvätyt

Laivaston värvätty henkilökunta on palkkaluokissa E-1 – E-9 ja palkkaluokasta toiseen edetään. Etenemisessä on kaksi huomattavaa siirtymää, ylimatruusista alikersantiksi (E-3 → E-4) ja ylikersantista pursimieheksi (E-6 → E-7).

Värvätyillä, jotka ovat palkkaluokassa E-4 tai ylempänä, on luokitus johonkin tiettyyn erikoisalaan. Nykyään on yli 50 erilaista luokitusta.

Katso myös

• Luettelo Yhdysvaltain laivaston lentotukialuksista

Aiheesta muualla

• Yhdysvaltain laivasto (englanniksi)