Yhdysvaltain perustuslaki

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Yhdysvaltain perustuslain ensimmäinen sivu

Yhdysvaltain perustuslaki on Yhdysvaltain ylin lainsäädäntö ja vanhin yhä voimassa oleva kirjoitettu merkittävän suvereenin valtion perustuslaki.[1] Philadelphiassa kokoontunut perustuslaillinen konventti hyväksyi sen 17. syyskuuta 1787. Se yhdisti Yhdysvaltain silloiset kolmetoista osavaltiota, jotka aikaisemmin toimivat huomattavasti löyhempänä valtioiden liittona konfederaation artikkeleiden alla. Se on ollut mallina useiden valtioiden omille perustuslaeille, ja muistuttaa Ranskan vallankumouksen asettamaa universaliteettiperiaatetta, joka oli suosittu aikansa perustuslaeissa.

Perustuslain esipuheessa Yhdysvaltain olemassaolon tarkoitus tiivistetään kuuteen periaatteeseen, jotka ovat yhteiskunta, oikeudenmukaisuus, rauha, turvallisuus, liittovaltio ja vapaus.[2]

Alkuperäinen perustuslaki on nähtävissä kansallisarkistossa Washington D.C.ssä.

Teksti on luettavissa wikisource-projektin kautta.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tie Philadelphiaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alexander Hamilton, perustuslain innokkain edistäjä.

Yhdysvaltojen hakiessa valtiomuotoa itsenäistymisen jälkeen, maan tulevasta hallintatavasta oli kaksi merkittävää puoluetta: toisaalta vahvan keskushallinnon ja toisaalta löyhän valtioliiton kannattajat. Aluksi kaikkia osavaltioita koskevat päätökset sovittiin osavaltioiden edustajien kokouksissa valtiosopimusten tapaan.

Vuodesta 1780 lähtien voimakkaan hallituksen kannattajat ehdottivat useasti neuvotteluja pysyvämmän järjestelmän perustamiseksi. 1782 New York oli tehnyt aloitteen ja 1785 Massachussets, mutta mitään ei tapahtunut. 1785 Maryland ja Virginia ajautuivat riitaan Potomac-joen ja Chesapeaken lahden liikenteestä, mistä Washington oli henkilökohtaisesti kiinnostunut. Pidettiin tarpeellisena selvittää kauppasäädökset kerralla kuntoon ja Virginian lainsäädäntökunta kutsui osavaltioiden edustajat kokoukseen Annapolisiin 1786.

Annapolisin kokoukseen saapui vain viiden valtion edustajat, mutta mukana oli New York, jonka edustajien joukossa oli Washigntonin entinen adjutantti, kova keskushallintomies Hamilton. Kokouksen kulku riistäytyi pian käsistä pelkästä kauppasäädöskokouksesta yleiseksi keskusteluksi liittovaltion hallinnasta. Strateginen viisaus näytti vaativan kokouksen hajaantumista ja uuden laajemman kokouksen pikaista järjestämistä. Hamilton kirjoitti päätöslauselman, joka sisälsi myös tämän päätöksen. Pian kaikki valtiot paitsi Rhode Island valmistautuivat lähettämään edustajansa Philadelphian suureen konventtiin toukokuussa 1787.[3]

Konventti Philadelphiassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

"Ristiriitainen tai heikko ratkaisu ei vastaa tarkoitustaan eikä lopulta saa yleisön kannatusta", kirjoitti Hamilton Philadelphian konventin aikaan Washingtonille. Hän ehdotti "kuvernöörin" valitsemista Yhdysvalloille, joka puolestaan nimittäisi osavaltioiden kuvernöörit. Näillä olisi ehdoton veto-oikeus osavaltioiden lainsäädännössä. Tämä oli liikaa useimmille konventin jäsenille ja ehdotus torjuttiin. Hamiltonista, joka oli ollut elimellisen tärkeä kokouksen koolle saattamiseksi, sanottiin että "tätä newyorkilaista herrasmiestä ovat kaikki kiittäneet eikä kukaan kannattanut".

Philadelphian konventti allekirjoittaa perustuslain.

Vaikka Jefferson ja Adams olivat Euroopassa konventin ajan, ja muita huomattavia henkilöitä puuttui myös, antoi Washingtonin ja Franklinin varsin muodollinen osallistuminen tilaisuudelle arvovaltaa ja juhlallisuutta. Kaikkiaan 73 edustajaa oli nimetty, mutta 55 saapui paikalle. Näistä vain kahdeksan oli ollut itsenäisyysjulistusta allekirjoittamassa. Joukossa oli paljon nuoria edustajia. Ensimmäinen istunto pidettiin 25. toukokuuta 1787 ja puheenjohtajaksi valittiin yksimielisesti Washington.

Aluksi kokouksen tavoitteena oli vain muuttaa konfederaatioartikloita, jotka silloin hallitsivat osavaltioiden välistä hallintoa, mutta pian päädyttiin laatimaan uusia sääntöjä niiden korvaamiseksi. Lähtökohdaksi otettiin Virginian ehdotus: kaksikamarinen parlamentti, jonka kummankin kamarin jäsenet jakautuivat vapaan väestön määrän mukaisesti.

Pienet osavaltiot pelkäsivät nyt jäävänsä runsasväestöisten määräysvaltaan ja esittivät vastaehdotuksen: yksikamarinen parlamentti, jossa äänestys tapahtui valtioittain. Tällä ns. New Jerseyn suunnitelmalla ei ollut läpimenon mahdollisuuksia. Se sisälsi kuitenkin pykälän, jonka mukaan "Yhdysvaltain kongressin päätökset" ovat "valtioiden [...] ylimpänä lakina". Tästä tuli liittovaltiojärjestelmän peruspilareita.[3]

Kolme kompromissia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Väittely suunnitelmista kävi niin kuumaksi, että pienten valtioiden edustajat uhkasivat lähteä kotiin. Franklinin johtama erikoisvaliokunta pelasti konventin laatimalla "suuren kompromissin": alempaan kamariin edustajat jaettiin väkiluvun mukaan, ylempään kamariin jokainen valtio sai yhtä monta edustajaa.

Alemman kamarin oikea paikkajako osavaltioiden kesken edellytti väestönlaskentoja, joten Yhdysvaltain perustuslakiin tulikin edelleen noudatettu pykälä niiden järjestämisestä. Pohjoiset valtiot halusivat jättää paikkajaossa huomiotta orjat, etelä oli valmis suostumaan tähän vain verotuksen osalta, joka myöskin jakautuisi väestön mukaan. Syntyi toinen ns. kolmen viidesosan kompromissi tilanteen ratkaisemiseksi: kolme valkoista kansalaista vastaa viittä mustaa orjaa sekä verojen että paikkajaon kannalta.

Vielä kolmaskin kompromissi oli tarpeen ennen kuin ehdotus saatiin päätökseen. Liikemiespiirit halusivat, että kauppaa koskeviin säädöksiin riitti yksinkertainen enemmistö. Etelävaltiot saatiin suostumaan tähän vasta, kun niille luvattiin vientimaksujen kieltäminen ainaiseksi sekä orjakauppaan puuttumisen kieltäminen 20 vuodeksi.

Korkeimman oikeuden talon marmoriin on kultakirjaimin kaiverrettu tuomari John Marshallin päätös, joka aloitti lakien perustuslaillisuuden valvonnan 1803: "Juuri tuomiovallalle kuuluu painokkaasti oikeus ja velvollisuus sanoa mikä laki on."

Kolme suurta kompromissia ovat saaneet enimmän huomion perustuslakia kirjoitettaessa. Tällöin ei kuitenkaan huomioida, että useimmista asioista edustajat olivat yksimielisiä. Tuomarit määrättiin virkoihinsa eliniäksi. Kansanedustajien toimikaudeksi tuli 2, senaattorien 6 ja presidentin 4 vuotta. Senaattorien ja presidentin vaali määrättiin välilliseksi, kansaa suoraan edustamaan tarkoitettiin vain edustajainhuone. Sittemmin senaatinvaalit on muutettu suoraksi vaaliksi.

Perustuslakiin kirjattiin vallan kolmijako ensimmäisenä maailmassa, ja valtiomahtien välille ns. valvonnan ja tasapainon periaate (checks and balances), jonka mukaan valtionhallinnon haarat valvovat ja tasapainottavat toistensa toimia. Presidentti johtaa hallitusta, mutta on sidottu noudattamaan lakeja. Kongressi säätää lait, mutta vain presidentin suostumuksella. Presidentti valitsee tuomarit, mutta vain Senaatin hyväksynnällä. Tuomarit langettavat tuomiot, mutta presidentillä on armahdusoikeus. Myöhemmin on vielä muodostunut periaatteeksi, että korkein oikeus valvoo lainsäädäntötyötä päättämällä lakien perustuslainmukaisuudesta.[3]

Elävä asiakirja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perustuslaki kirjoitettiin avoimeksi dokumentiksi niin, että siihen sallittiin lisäysten tekeminen. Käytännössä lisäykset voivat tarkoittaa myös säädösten kumoamista. Ensimmäiset kymmenen lisäystä ovat luettelo kansalaisoikeuksista.

Perustuslakia säätävä konventti teki historiallisesti radikaalin ja käänteentekevän teon laatiessaan hallitusjärjestelmän vapaiden kansalaisten kansakunnalle aristokraattisesti ohjattujen, koko tasavallan ideaan epäileväisesti suhtautuvien monarkioiden keskelle. Vaikka perustuslaki sisälsi rajoituksia demokratialle, siinä oli vahva demokraattinen puoli, jota John Adams piti olennaisena kaikille vapaille hallitusjärjestelmille.

Jotta perustuslaki olisi hyvä sen pitäisi olla "lyhyt ja epäselvä", sanoi Napoleon. Hyvin todennäköisesti hänellä oli mielessään Yhdysvaltain perustuslaki. Asiakirja on tarkoituksella laadittu niin yleisluontoisin sanakääntein, että keskushallitus saattoi ottaa osavaltioiden omanaan pitämät oikeudet omakseen silloin kun kriisi tai historiallinen muutos niin vaati. Tämä salli myöhemmin mm. rotuerottelun lopettamisen pakolla Etelävaltioissa.[3]

Laatijat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perustuslain artiklat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perustuslain lisäykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perustuslakiin on myöhemmin tehty 27 lisäystä (engl. amendment). Näistä kymmenen ensimmäistä nimellä Bill of Rights

# Sisältö Hyväksytty kongressissa Ratifioitu Huomioitavaa
1 Uskonnonvapaus, sananvapaus, lehdistönvapaus, kokoontumisvapaus ja oikeus vaatia valtiota puuttumaan epäkohtiin. 25. syyskuuta 1789 15. joulukuuta 1791 Osa Bill of Rights -lisäyksiä
2 Oikeus omistaa ja kantaa aseita. 25. syyskuuta 1789 15. joulukuuta 1791 Osa Bill of Rights -lisäyksiä
3 Kielto majoittaa sotilaita yksityistaloissa rauhan aikana. Sotatilassa Kongressi voi säätää lain sotilaiden majoittamisesta. 25. syyskuuta 1789 15. joulukuuta 1791 Osa Bill of Rights -lisäyksiä
4 Kieltää perusteettomat kotietsinnät ja muut henkilöön tai hänen omaisuuteensa tai asiapapereihinsa kohdistuvat tutkimukset; etsintälupa tai pidätysmääräys voidaan myöntää vain valaehtoisen todistuksen nojalla. 25. syyskuuta 1789 15. joulukuuta 1791 Osa Bill of Rights -lisäyksiä
5 Syytteiden nostaminen rikosasioissa; Oikeus oikeudenkäyntiin; Oikeus olla todistamatta itseään vastaan; Samasta rikoksesta ei voida syyttää kahdesti; valtion oikeus ottaa yksityisomaisuutta julkiseen käyttöön. 25. syyskuuta 1789 15. joulukuuta 1791 Osa Bill of Rights -lisäyksiä
6 Oikeus viipymättömään, puolueettomaan ja julkiseen oikeudenkäyntiin valamiehistön edessä; Oikeus saada tietää itseään vastaan esitetyistä syytteistä; Oikeus kohdata syyttäjänsä; Haasteet; Oikeus avustajaan. 25. syyskuuta 1789 15. joulukuuta 1791 Osa Bill of Rights -lisäyksiä
7 Siviilioikeudenkäynneissä on käytettävä valamiehistöä (jury). 25. syyskuuta 1789 15. joulukuuta 1791 Osa Bill of Rights -lisäyksiä
8 Kieltää kohtuuttoman suuret takuut ja sakot sekä kohtuuttomat ja julmat rangaistukset. 25. syyskuuta 1789 15. joulukuuta 1791 Osa Bill of Rights -lisäyksiä
9 Takaa kansalaisille ja osavaltioille edelleen myös ne oikeudet, joita tässä ei erikseen mainita. 25. syyskuuta 1789 15. joulukuuta 1791 Osa Bill of Rights -lisäyksiä
10 Liittovaltion vallan rajat. 25. syyskuuta 1789 15. joulukuuta 1791 Osa Bill of Rights -lisäyksiä
11 Takaa osavaltioiden immuniteetin toisten osavaltioiden kansalaisten sekä osavaltion ulkopuolella asuvien ulkomaalaisten haasteilta. Valtion immuniteetin (sovereign immunity) perusta. 4. maaliskuuta 1794 7. helmikuuta 1795
12 Presidentinvaalien valitsijamieskollegion valitsemisen tarkastus. 9. joulukuuta 1803 15. kesäkuuta 1804
13 Orjuuden ja pakkotyön lakkauttaminen, paitsi rangaistuksena. 31. tammikuuta 1865 6. joulukuuta 1865 Kuuluu niin kutsuttuihin Reconstruction Amendments -lisäyksiin
14 Yhdysvaltain kansalaisuus ja sen saaminen; Osavaltiot ja oikeus oikeudenkäyntiin; Perustuslain takaamat oikeudet koskemaan myös osavaltioita; Edustajainhuoneen edustajamäärien määräytymisen uudistus; Kieltää nimittämästä julkisiin virkoihin henkilöitä, jotka olivat kapinoineet Yhdysvaltoja vastaan. 13. kesäkuuta 1866 9. heinäkuuta 1868 Kuuluu niin kutsuttuihin Reconstruction Amendments -lisäyksiin
15 Äänioikeutta ei enää voinut evätä rodun perusteella. 26. helmikuuta 1869 3. helmikuuta 1870 Kuuluu niin kutsuttuihin Reconstruction Amendments -lisäyksiin
16 Tuloveron kerääminen liittovaltiolle sallittiin. 12. heinäkuuta 1909 3. helmikuuta 1913
17 Yhdysvaltain senaatin suora kansanvaali 13. toukokuuta 1912 8. huhtikuuta 1913
18 Kieltolaki 18. joulukuuta 1917 16. tammikuuta 1919
19 Naisten ja miesten yhtäläinen äänioikeus 4. kesäkuuta 1919 18. elokuuta 1920
20 Kongressin virkakauden alku siirrettiin tammikuun 3. ja presidentin tammikuun 20. päivään. (Tämä lisäys tunnetaan myös nimellä "lame duck amendment".) 2. maaliskuuta 1932 23. tammikuuta 1933
21 Kieltolain kumoaminen 20. helmikuuta 1933 5. joulukuuta 1933
22 Presidentin virkakausien rajoittaminen kahteen 24. maaliskuuta 1947 27. helmikuuta 1951
23 Washington DC:n edustus Presidentinvaalien valitsijamieskollegiossa. 16. kesäkuuta 1960 29. maaliskuuta 1961
24 Äänioikeutta ei voida evätä tai rajoittaa sillä perusteella, että verot ovat maksamatta 14. syyskuuta 1962 23. tammikuuta 1964
25 Säännöksiä varapresidentin oikeuksista presidentin erotessa virastaan kesken toimikauden 6. heinäkuuta 1965 10. helmikuuta 1967
26 Äänioikeusikärajan laskeminen 18 vuoteen 23. maaliskuuta 1971 1. heinäkuuta 1971
27 Kongressiedustajien palkkioita ei voida korottaa eikä alentaa kesken toimikauden 25. syyskuuta 1789 7. toukokuuta 1992 Kuului alun perin Bill of Rights -lisäyksiin, mutta hyväksyttiin vasta 200 vuotta myöhemmin.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiaineisto
Wikiaineistossa on lähdetekstiä aiheesta:

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. U.S. Constitution Center (englanniksi)
  2. Aki Petteri Lehtinen: Miksi USA on?. Helsingin Sanomat, 2009, nro 20.1., s. C 1.
  3. a b c d Miller, W.: Yhdysvaltain historia, WSOY, 1969.