Yhdysvaltain ympäristöpolitiikka

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Yhdysvallat
Great Seal of the United States (obverse).svg

Osa politiikan artikkelisarjaa:
Yhdysvaltain politiikka


Teemasivu:Politiikka

 n  k  m 


Yhdysvaltain ympäristöpolitiikkaan liittyvät paikalliset ja maailmanlaajuiset ympäristökysymykset ja kansainväliset, valtiolliset ja kunnalliset sopimukset ja ohjauskeinot, keskustelu, tutkimus ja rahoitus. Ympäristöpolitiikkaan vaikuttavat puolueet, rahoittajat, asukkaat, yhteisöt, yhdistykset, kansalaisliikkeet ja lehdistö. Ympäristöpolitiikka vaikuttaa lajien monimuotoisuuteen ja kansanterveyteen.

Yhdysvalloissa oli 1900-luvun alussa selvää, että ihminen on osa luonnonjärjestelmää ja siitä riippuvainen. Ihmisen selviytyminen lajina oli ekosysteemistä riippuvaista. 1900-luvun lopussa luonto oli tuotannontekijä ja pelattiin ennennäkemätöntä uhkapeliä elämää ylläpitävän järjestelmän kanssa. Denverin yliopiston professorin Donald Hughesin mukaan vuosisadan lopussa miltei jokainen ekosysteemi oli joko vaurioitunut tai vakavasti uhattuna. Ongelmiin sisältyivät metsävarat, vesivarat ja ilman hiilidioksidipitoisuus.[1]

Vuonna 2002 amerikkalaisista 63 % koki ympäristönsuojelun ensisijaiseksi tehtäväksi.[2]

Hallinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvaltain ympäristönsuojeluvirasto (Environmental Protection Agency, EPA) koordinoi ympäristönsuojelua vuodesta 1970. Ronald Reagan nimitti EPA:n johtoon teollisuuden edustajan. US Forest Service USFS on Yhdysvaltojen maatalousministeriön metsäosasto vuodesta 1905.[1]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

John Muir

1840-luvulla Ralph Waldo Emerson ja Henry David Thoreau korostivat luonnon merkitystä ihmisen hyvinvointiin. John Muir (Kalifornia) perusti Sierra Clubin vuonna 1892. Muir ajoi kansallispuistojen perustamista arvokkaiden luontokohteiden suojeluun.

Theodore Roosevelt tuki vuosina 1901-1909 suuntausta, joka pyrki rajoittamaan suurkapitalistien monopolipyrkimyksiä, parantamaan naisten asemaa, kieltämään lapsityövoiman ja turvaamaan elintarvikkeiden puhtauden. Roosevelt tuki myös luonnonsuojelua. Hän perusti monia kansallispuistoja, vihki luonnonmonumentteja ja villieläinten suojelualueita. Hänen aikanaan laajennettiin Yhdysvaltojen kansallismetsäjärjestelmää ja luotiin riistansuojelualueet (National Wildlife Refuge). Roosevelt kannusti luonnonvarojen kestävää käyttöä. Suuren laman aikana taisteltaessa työttömyyttä vastaan Roosevelt perusti Luonnonvarain suojelujoukot (Civilian Conservation Crops) metsien ja kansallispuistojen hoitoon.[1]

Ilmastonmuutos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvallat on maailman suurimpia hiilidioksidin tuottajia, eikä ole allekirjoittanut Kioton pöytäkirjaa. Kaliforniassa ilmastonmuutosta hallinnoi Lawrence Livermore National Laboratory. Tim Flanneryn mukaan Yhdysvaltojen ilmasto on vaihtelevampi kuin minkään muun maan: Siellä on voimakkaita ukkosmyrskyjä, hurrikaaneja, lumimyrskyjä, kaatosateita ja tulvia. Kun tällaiset ilmiöt voimistuvat maailman keskilämpötilan noustessa, Yhdysvalloilla saattaa olla isoista maista eniten menetettävää.[3]


Hiilikaivosyhtiöt lahjottivat republikaaneille 20 miljoonaa $ vuonna 2000. Tim Flanneryn mukaan USA:n hallituksen myötätunto hiiliteollisuuden puheille, osoittaa että he ovat ostettavissa. EPA:n vuoden 2002 vuosikatsauksesta poistettiin ilmastonmuutosta koskeva osa.[3]

Kemianteollisuus ja energiateollisuus perusti harhaanjohtavia organisaatioita, jotka pyrkivät herättämään epäilystä ilmastonmuutoksesta ja vähentämään hiilipäästöjä. Global Climate Coalition oli 50 öljy-, kaasu, auto ja kemianteollisuuden järjestö, joka perustettiin vuonna 1989. DuPont ja PB erosivat vuonna 1997 ja Texaco vuonna 2000. Exxon Mobil, Chevron ja General Motors olivat toiminnassa mukana sen loppuun asti. Harhautusorganisaatioihin sisältyy Frontiers of Freedom ja Cooler Heads Coalition.[3]

Exxon Mobil:n vuosina 2000-2003 rahoittamiin ilmastonmuutosta kyseenalaistaviin tutkimushautomoihin sisältyy: Competitive Enterprise Institute 1,38 miljoonaa $, American Enterprise Institute 0,96 miljoonaa $, Frontiers of Freedom 612 000 $, Heritage Foundation 340 000 $, Cato Institute 75 000 $ ja Arizona State University of Climatology 50 000 $.[4]

Princetonin yliopiston tutkijoiden Steven Pacala ja Robert Socolov mukaan kilpailukykyisin tekniikka hiilidioksidin vähentämiseen sähköntuotannossa on tuulivoima.[3]

Luonnonsuojelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1872 perustettiin Yellowstone, mikä oli maailman ensimmäinen kansallispuisto. Alaskan öljyvarojen hyödyntämisestä on kiistaa. Jimmy Carterin aikana 1977-1981 perustettiin luonnonsuojelualueet Alaskaan.[1] Jääkarhujen uhanalaisuudesta oli kiistaa. Suomen saimaannorppien suojelukiista vastaa George Bushin hallinnon jääkarhun uhanalaisuuden kiistämisestä tammikuussa 2008.[5][6]

Alaska[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keijo Korhosen mukaan Alaskan öljyntuotanto kattaisi USA:n kysynnän ehkä yhdeksi vuodeksi. Alaskan öljynporaus, sen rakennukset, tiet ja putkistot voivat tuhota herkän arktisen luonnon. Alue on suojeltu vuodesta 1980. Bush kumosi suojelun. Alaskan luonnonsuojelualueiden avaaminen öljynporaukselle on kallista ja epävarmaa. On myös arveltu, että öljy-yhtiöt pyrkivät vain nöyryyttämään luonnonsuojelijoita.[7]

Metsät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

FAO:n mukaan (2007) yli puolet maailman metsistä on viidessä maassa: Venäjä, Brasilia, Kanada, Yhdysvallat ja Kiina.[8] Yhdysvaltojen lainsäädäntö kielsi puun viennin valtionmetsistä, mutta yksityismetsiä laki ei kata. Puun vienti Oregonista ja Washingtonista Japaniin kuusinkertaistui vuosien 1961–1974 välillä. Se johti vanhojen metsien määrän ja pinta-alan laskuun. 1930-luvulla suosittiin harvennushakkuita. 1940-luvulta metsäyhtiöt suosivat avohakkuita, koska ne olivat harvennushakkuita halvempia. Hakkuukierroksi tuli 100 vuotta ja vanhempia puita ei ole. Kestävän hakkuun määräksi arvioitiin vuonna 1949 0,75 milj. kuutiota ja kaadetun puun määrä oli vuosittain 1,65 milj. kuutiota. Metsän suojelijat ”puissa istujat” kapusivat pelastettaviin puihin. Oregonin poliitikot tukivat suojelijoita. Vuonna 1978 ja 1990-luvulla erämaa-alueisiin liitettiin French Pete ja Opal Creek.[1]

Bill Clintonin aikana laadittiin Forest Plan for a Sustainable Environment asiakirja. Siinä luotiin aarniometsien suojelualueita vanhoille metsille ja niiden lajeille.[1]

Vesi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1950 Pohjois-Amerikassa oli 2/3 maailman vesivarannosta ja vuonna 1985 osuus oli 1/3.[1]

Kalastus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvallat kielsi vuonna 1991 merinisäkkäiden suojelulakiin vedoten tonnikalan myynnin, jos kalastajat eivät käytä delfiinejä suojelevia verkkoja. Gatt päätti, että kielto oli laiton.[1]

Vieraslajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvaltain tulokaslajien aiheuttamat satotappiot ja tuhot puun tuotannolle ja maanviljelylle on yli 100 mrd. $ vuodessa.[8]

Lait ja sopimukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvaltain lakeihin ja sopimuksiin sisältyy: [1]

  • National Environmental Policy Act 1969, YVA pakolliseksi
  • Endangered Species Act 1973, Lajien rauhoitus
  • Wilderness Act 1964, Erämaalaki

Ympäristöjupakat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Exxon Valdez tankkerista aiheutui 40 000 tonnin raakaöljyn päästö Alaskassa maaliskuussa 1989. 250 000 merilintua kuoli.[4]
  • Union Carbide Yhdysvaltalaisyrityksen onnettomuus Intiassa (nykyään Dow Chemical) 42 tonnin isosyanaattimetyyli –päästö 2.12.1984

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i J. Donald Hughes, Maailman ympäristöhistoria, Vastapaino 2008, An Environmental History of the World: Humankind's Changing Role in the Community of Life. Routledge, 2001
  2. Haavoitettu jättiläinen, Yhdysvallat syyskuun 2001 jälkeen, Otava toukokuussa 2002, Alaska s.163, 248, kansan mielipide 264
  3. a b c d Tim Flannery, Ilmastonmuuttajat, Otava 2006 (The Weather Makers, The History and Future of Climate Change 2005) s. 150, 165, 248-251
  4. a b Ympäristöatlas, Monde diplomatique Like 2008. Sivut: jupakat s. 28, Exxon Mobil 15 (lista jatkuu lähteessä, pyydän täydentämään)
  5. USA pohtii: Onko jääkarhu sittenkään uhanalainen? YLE 8.1.2008
  6. Jääkarhu pääsi uhanalaisten listalle Yhdysvalloissa YLE 14.5.2008
  7. Haavoitettu jättiläinen, Yhdysvallat syyskuun 2001 jälkeen, Otava toukokuussa 2002, Alaska s.163, 248, kansan mielipide 264
  8. a b Jari Lyytimäki ja Harri Hakala, Ympäristön tila ja suojelu Suomessa, Gaudeamus, 2008, s. 198, 189