Ronald Reagan

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ronald Wilson Reagan
Ronald Reagan
Yhdysvaltain 40. presidentti
20. tammikuuta 198120. tammikuuta 1989
Varapresidentti George H. W. Bush
Edeltäjä Jimmy Carter
Seuraaja George H. W. Bush
Kalifornian 33. kuvernööri
3. tammikuuta 19676. tammikuuta 1975
Varakuvernööri Robert Finch (1967-1969)
Ed Reinecke (1969-1974)
John Harmer (1974-1975)
Edeltäjä Pat Brown
Seuraaja Jerry Brown
Tiedot
Syntynyt 6. helmikuuta 1911
Tampico, Illinois, Yhdysvallat
Kuollut 5. kesäkuuta 2004 (93 vuotta)
Bel-Air, Kalifornia, Yhdysvallat (keuhkokuume ja Alzheimerin tauti)
Puolue Republikaanit (1962-2004)
Demokraatit (1929-1962)
Puoliso (1) Jane Wyman
(aviol. 1940, ero 1948)
(2) Nancy Davis Reagan
(aviol. 19522004)
Ammatti näyttelijä
Uskonto Disciples of Christ (kääntyi myöhemmin reformoiduksi)
presbyteerinen kirkkossa.
Allekirjoitus Reagan signature.png

Ronald Wilson Reagan (6. helmikuuta 19115. kesäkuuta 2004) oli Yhdysvaltain 40. presidentti (19811989) ja Kalifornian 33. kuvernööri. Ennen poliittista uraansa hän oli näyttelijä.

Sekä historioitsijoiden mielestä että mielipidetiedusteluiden mukaan viime vuosikymmenten kaksi arvostetuinta presidenttiä ovat Reagan ja Bill Clinton. [1]

Nuoruus ja ura ennen politiikkaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Reagan syntyi Tampicossa Illinoisissa John (Jack) Reaganin ja Nelle Wilsonin toisena poikana. Perhe asettui viimein vuonna 1920 vuosien ajan kaupungista toiseen muutettuaan Dixonin kaupunkiin Illinoisiin. Vuonna 1922, 11 vuoden iässä, Reagan kastettiin hänen äitinsä Disciples of Christ -kirkkokunnassa Dixonissa ja 1924 hän aloitti koulunkäynnin Northside High Schoolissa. Reagan pääsi Eurekan collegeen vuonna 1928 ja valmistui sieltä 1932.

Reaganin isä kärsi alkoholismista, mikä rasitti perheen muutenkin vaatimatonta toimeentuloa.[2] Hän oli radiokuuluttajana Chicago Cubsin peleissä ja keksiselvennä suurimman osan selostuksista itse.

Reagan loi Hollywoodissa näyttelijänä pitkän uran ja menestyi suhteellisen hyvin B-luokan pääosanäyttelijänä. Hänellä oli hyvä ruumiinrakenne ja komea ääni. Ensimmäinen kirjattu osa oli pääosa 1937 elokuvassa Love Is on the Air. Vuoden 1939 loppuun mennessä hän oli esiintynyt jo 19 elokuvassa. Reaganin itse piti parhaana roolinaan elokuvassa Renkaita vedessä 1942. Muita merkittäviä elokuvia olivat esimerkiksi Hellcats of the Navy, This is the Army ja Bedtime for Bonzo. Reaganin nimellä varustettu tähti Hollywoodin Walk of Famella sijaitsee osoitteessa 6374 Hollywood Boulevard.

Reagan palveli toisessa maailmansodassa luutnanttina. Hän liittyi ratsuväkeen vuonna 1937 ja siirtyi aktiivipalvelukseen Pearl Harborin hyökkäyksen jälkeen. Huonon näkönsä vuoksi hänellä oli vaikeuksia läpäistä lääkärintarkastusta. Pearl Harborin jälkeen hänet kutsuttiin palvelukseen ja siirrettiin pian ratsuväestä Yhdysvaltain ilmavoimien 1. elokuvayksikköön (1st Motion Picture Unit), joka teki opetus- ja koulutuselokuvia. Sodan ajan hän oli Hollywoodissa.

Reagan meni naimisiin näyttelijä Jane Wymanin kanssa 1940.[2] He saivat tyttären nimeltä Maureen vuonna 1941, adoptoivat pojan (Michael) vuonna 1946 ja saivat vielä vuonna 1947 keskostyttären, joka eli vain päivän. Pariskunta erosi vuonna 1948. Reagan on ainoa Yhdysvaltain presidenteistä, joka on koskaan eronnut.[3] Hän meni uudelleen naimisiin vuonna 1952 näyttelijä Nancy Davisin kanssa. He saivat kaksi lasta, Ronin ja Pattin.

Kun Reaganin filmiroolit harvenivat 1950-luvun lopulla, hän siirtyi televisioon juontajaksi ja esiintyjäksi ohjelmaan General Electric Theater.[2] Hänen viimeinen vakinainen esiintyjäntyönsä oli juontajana Death Valley Days -ohjelmassa.

Poliittisen uran alku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ronald Reaganin ja Nancy Davisin kihlajaiskuva vuodelta 1952.

Ronald Reagan aloitti poliittisen uransa Yhdysvaltain poliittisen kentän vasemmistolaidassa Yhdysvaltain demokraattisen puolueen jäsenenä tukien Franklin Delano Rooseveltia ja hänen New Dealiaan. Vähittäin Reaganista tuli kuitenkin yhteiskunnallisissa ja taloudellisissa kysymyksissä vakaumuksellinen konservatiivi. Aktiivisesti hänet vei politiikkaan virka elokuvanäyttelijöiden ammattiliiton puheenjohtajana (Screen Actors Guild), joka työskenteli yhteistyössä HUACin (House Un-American Activities Committee) kanssa "paljastaakseen kommunistien vaikutuksen Hollywoodissa". Reagan piti Hollywoodia "suurena maailmanlaajuisena propagandakeskuksena",[4] jonka hallitsijalla oli viikoittainen 500 000 000 sielun yleisö. Hän paljasti useita kommunisteiksi väitettyjä kollegoitaan, vaikkakin hän useista muista antikommunisteista poiketen vastusti jyrkästi maan kommunistisen puolueen (CPUSA) virallista kieltämistä. Hänen työnsä General Electric -yhtiössä, antikommunististen puheiden pitäminen radiossa ja puhujakierrokset lisäsivät poliittista tunnettuutta, etenkin Yhdysvaltain silloisessa antikommunistisessa poliittisessa ilmapiirissä. Vuoden 1964 presidentinvaaleissa Reagan kannatti suoraan republikaanipuolueen ehdokasta Barry Goldwateria ja esiintyi tämän tv-mainoksissa käyttäen tehokasta retoriikkaa ja näyttelijänlahjojaan.

Reagan voitti 1984 presidentinvaalin 49 osavaltiossa

Vuonna 1966 Reagan valittiin Kalifornian kuvernööriksi. Hän pyrki onnistumatta republikaanien presidenttiehdokkaaksi 1968 ja uudelleen 1976. Vuoden 1980 vaaleihin hänet viimein valittiin.[2] Reaganin vaalikampanjan keskeinen teema oli Iranin panttivankikriisi. Monien analyytikkojen mukaan presidentti Jimmy Carterin kykenemättömyys ratkaista kriisi johti lopulta hänen tappioonsa Reaganille. Vuoden 1984 vaaleissa Reagan valittiin uudelleen presidentiksi valtavalla enemmistöllä. Hän sai 525 valitsijamiestä Walter Mondalen kolmeatoista vastaan. Hän oli suosittu yli puoluerajan voittaen 49 osavaltiota viidestäkymmenestä (+ Washington D.C.) ja sai lähes 60 % äänistä. Menestys vaaleissa selitetään usein ”Reaganin demokraateilla”, demokraattiäänestäjillä jotka loikkasivatkin vaaleissa Reaganin tueksi ennen kaikkea tämän veronalennuspolitiikan vuoksi.

Presidenttinä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaaos Hilton-hotellin ulkopuolella Reaganin salamurhayrityksen jälkeen

30. maaliskuuta 1981, vain 69 päivää presidentiksi astumisen jälkeen, Hilton-hotellista poistunutta Reagania ammuttiin Washingtonissa. Ampuja oli John Hinckley, joka todettiin myöhemmin oikeudenkäynnissä syyntakeettomaksi. Luoti osui Reagania rintaan ohittaen sydämen hiuksenhienosti. Ennen luodin poistamiseksi tehtyä leikkausta Reagan lohkaisi kirurgeille: ”Toivottavasti te olette kaikki republikaaneja” ja myöhemmin vaimolleen: ”Kulta, unohdin väistää.” Ammuskelussa haavoittuneisiin kuului myös muun muassa presidentin avustaja James Brady, joka halvaantui sen seurauksena loppuiäkseen.

Poliitikkona ja presidenttinä Reagan kuvasi itseään seuraavasti:

  • Konservatiivi
  • Antikommunisti
  • Verojen alentaja
  • Julkisten menojen leikkauksien kannattaja (sotilasmenoja lukuun ottamatta)
  • Yritysten sääntelyn vähentämisen (deregulointi) kannattaja
  • Yrittäjämyönteisen talouspolitiikan kannattaja
  • Joidenkin henkilökohtaisten vapauksien kannattaja (hyväksyi mm. homoseksuaalisuuden)
  • Kovan kriminaalipolitiikan kannattaja (ankarat rangaistukset rikollisille).

Hänen presidentinkaudellaan:

  • Veroja alennettiin huomattavasti; historiallisesti jatkuvasti nousseiden verojen trendi rikkoutui
  • Liittovaltion budjetin alijäämä lisääntyi
  • Aikaisemmilla presidenttikausilla kansantaloutta vahingoittanut korkea inflaatio lopetettiin niin sanotun tarjontapuolen taloustieteen mukaisella kireällä rahapolitiikalla
  • Lakkoon menneet lennonjohtajat erotettiin
  • Huumeidenvastainen sota (War Against Drugs) laajeni merkittävästi
  • Sotilasmenoja nostettiin
  • Yhdysvaltalaisia Pershing II-ohjuksia (taktinen ydinohjus) sijoitettiin Länsi-Saksaan vastauksena Neuvostoliiton lähelle Länsi-Eurooppaa sijoittamiin SS-20-ohjuksiin
  • Peacekeeper-ohjusjärjestelmä otettiin käyttöön
  • Ydinaseriisuntasopimuksien neuvottelut aloitettiin
  • Strategic Defense Initiative -puolustusohjelma (niin kutsuttu Tähtien sota) aloitettiin
  • Antikommunistisia aseellisia ryhmittymiä koulutettiin ja aseistettiin (mm. Mujahideenit ja Contrat)
  • Aseita myytiin ulkomaisille liittolaisille kuten Taiwanille, Israelille, Saudi-Arabialle ja Irakille sekä laittomasti viholliseksi luokitellulle Iranille.

Talouspolitiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Reaganin presidenttikausien talouspolitiikka oli yhdistelmä monetaristista rahapolitiikkaa ja tarjontapuolen taloustieteiden veropolitiikkaa. Reaganin talouspolitiikka ei mahdu selviin määritelmiin, minkä takia käytetäänkin usein termiä reaganomics (Reagan + economics, talous), jota käyttivät sekä kannattajat että vastustajat.

Reaganin ensimmäinen kausi keskittyi suurelta osin taloudellisten ongelmien eli korkean inflaation ja kansantalouden taantuman käsittelyyn. Reaganin talouspolitiikka pyrki piristämään talouskasvua suurilla veronalennuksilla. Nämä veronalennukset yhdistettynä suuriin ja entisestään kasvaneisiin sotilasmenoihin johtivat vahvasti alijäämäiseen valtionbudjettiin ja huomattavaan valtionvelan lisääntymiseen. Valtionvelka arviolta kolminkertaistui hänen presidenttiaikanaan. Vaikka presidentti tekeekin budjettiesityksen, talouspolitiikan hyväksyi myös demokraattien hallitsema kongressin edustajainhuone.

Toisaalta tätä julkisen kulutuksen kasvua tasapainotti verotulojen nousu talouskasvun ansiosta, joten monet kannattajat pitävätkin Reaganin toteuttamaa politiikkaa onnistuneena tämänkaltaisen tarjontapuolen talouspolitiikan sovelluksena. Reaganin kriitikkojen mukaan Reagan tosin puhui pienemmän ja vähemmän näkyvän julkisen vallan puolesta, mutta hänen kaudellaan liittovaltion menot ja byrokratia vain kasvoivat. Kannattajien ja kriitikkojen välillä on kiistaa siitä, kuinka paljon Reaganin talouspoliittiset ratkaisut vaikuttivat vuoden 1982 taantumaan tai sittemmin koittaneeseen voimakkaaseen talouskasvuun, joka alkoi hänen ensimmäisen virkakautensa lopulla ja jatkui läpi hänen toisen kautensa. Toisaalta tilastojen mukaan vuosina 19811989 yhdysvaltalaisten työntekijöiden keskimääräinen reaalinen tuntipalkka laski. Joidenkin taloustieteilijöiden mielestä tämä tilastollinen reaalipalkkojen alentuminen johtui kuitenkin vain kuluttajahintainflaation systemaattisesta yliarvioinnista virallisissa tilastoissa.

Vastaus aidsiin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Reaganin presidenttikaudella alkoi HI-viruksen epideeminen, laaja leviäminen Yhdysvalloissa. Aids havaittiin Reaganin ensimmäisellä kaudella vuonna 1981, HIV:n levittyä 1970-luvun alussa Haitista Yhdysvaltoihin.[5] Vielä vuosina 1984 ja 1985 Valkoinen talo uskoi sen olevan ohimenevä ongelma, vaikka huhtikuussa 1984 AIDSiin oli kuollut jo 1 807 yhdysvaltalaista. Reagan mainitsi AIDSin julkisesti ensimmäisen kerran vasta toisen kautensa lopulla toukokuussa 1987. Hänen hallintonsa lähestyi epidemiaa sarjana paikallisia ja osavaltiollisia ongelmia, eikä laatinut liittovaltion laajuista strategiaa. Tämä linja vastasi kantaa, jonka mukaan terveydenhoito kuuluu osavaltioille eikä liittovaltiolle. Kulissien takana terveydenhuoltopoliitikot anelivat lisää rahoitusta.

Noudattaen poliittisesti voimakkaan uskonnollisen oikeiston näkökantaa, joka määritteli aidsin sairaudeksi joka koski ainoastaan homoseksuaalista vähemmistöä ja levisi moraalittoman käytöksen takia, Reagan esti terveysministeriään C. Everett Koopia puhumasta epidemiasta. Kun vuonna 1986 Reagan viimein salli epidemian ilmoittamisen, hän oletti terveysministerin toimivan konservatiivisen linjan mukaan. Sen sijaan raportti alleviivasi aids-tietoisuuden lisäämisen tärkeyttä, mukaan lukien kondomien laajamittaisen levittämisen ja hylkäsi pakollisten testien mahdollisuuden. Tämä johti Koopin huonoihin väleihin muun hallinnon kanssa. Hänen raporttinsa ilmoitti aidsin torjunnan linjaksi: 1) pidättyväisyyden, 2) yksiavioisuuden ja 3) kondomit.

Reagan nimitti 1987 Watkinsin komission tutkimaan tilannetta, mutta suositukset lisätystä rahoituksesta jätettiin suurimmaksi osaksi huomioimatta (näin kävi myös Reaganin jälkeisessä Bushin hallinnossa).

Monet konservatiivikommentaattorit näkevät Reaganin lähestymistavan AIDS-ongelmaan täysin terveen järjen mukaisena, koska ongelma liittyy sosiaaliseen moraalittomuuteen jonka merkitystä ei vain ymmärretty. Monet seksuaalivähemmistöjen edustajat vastaavasti näkevät Reaganin politiikan tietoisena sokeutena ja julmana piittaamattomuutena vähemmistöjen ihmishengistä.lähde?

Reaganin passiivisuuden AIDSin suhteen on otaksuttu olleen häntä tukeneiden uskonnollisen oikeiston ja pastori Jerry Falwellin perustaman Moral Majority -liikkeen vaikutusta. Uskonnollisessa oikeistossa aids nähtiin Jumalan rangaistukseksi homomiehille, joihin se aluksi iski. Reaganin lehdistöpäällikkö Pat Buchanan lausui "AIDSin olleen luonnon kosto homoille."[6][7]

Homoseksuaalit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Reaganilla oli homoystäviä ja hän suhtautui homoihin suvaitsevaisesti.lähde? Hänen kaudellaan Valkoisessa talossa vieraili ensi kerran homopari ja hänen tyttärensä oppi häneltä luonnollisena asiana, että miehet voivat suudella miehiä.lähde? Toisaalta Reaganin 62-vuotispäivään asti lääketiede piti homoseksuaalisuutta sairautena ja Reagan jakoi tämän kannan. [8]

Reagan kannatti homoille kansalaisoikeuksia muttei homoseksuaalisuuden virallistamistaselvennä. Vuonna 1978 tehtiin aloite siitä, että homoseksuaalit eivät saisi toimia opettajana, ja kannattajat syyttivät Reaganin tiukkaa vastarintaa siitä, että aloite kaatui. Reagan tiesi jo tuolloin, että hänen kantansa saattaisi aiheuttaa vaikeuksia konservatiivipuolueen presidenttiehdokkuustaistelussa. Reaganin ei presidenttikaudellaan edistänyt homoseksuaalien oikeuksia ja myötäili puoluettaan sanoissa muttei juuri teoissa, ja hänen vastaehdokkaansa Carter ja Mondale eivät myöskään esittäneet homoille lisää oikeuksia. [8]

Neuvostoliitto ja kylmä sota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varapresidentti George H. W. Bush, Ronald Reagan ja Mihail Gorbatšov vuonna 1988 New Yorkissa.

Reaganilla oli vahva lavakarisma, ja hän aisti miten saada yleisöltä suotuisa reaktio. Hänen rauhallinen puheäänensä ja voimakas kielenkäyttönsä toivat hänelle lempinimen "suuri kommunikoija" (The great communicator). Hän kutsui Neuvostoliittoa pahan valtakunnaksi (Evil empire) 8. maaliskuuta 1983. Joidenkin historioitsijoiden mukaan hänen vahva ylpeytensä amerikkalaisuudesta ja usko yksilön oikeuksiin tuki huomattavasti hänen puhetaitoansa.

Monet Reaganin kannattajat pitävät häntä kylmän sodan voittajana ja kommunismin romahduttajana. Hänen kannattajansa katsovat hänet ajaneen Neuvostoliiton taloudelliseen ahdinkoon, jonka helpottamiseksi tehdyt poliittiset muutokset kaatoivat koko valtion. Tavoite oli ilmeisesti suunnitelmallinen. Idea oli yksinkertainen. Neuvostoliiton katsottiin käyttävän asevoimiin 30–50 prosenttia kansantuotteestaan ja USA:n 5 prosenttia. Kun USA kaksinkertaistaisi asevoimiin laitetun panoksen, Neuvostoliitolle jäisi kaksi vaihtoehtoa: vastata USA:n haasteeseen ja kaatua tai luopua uudesta panoksesta ja samalla suurvalta-asemasta. Neuvostoliitolla ei käytännössä ollut resursseja ensimmäiseen.

Reaganin kriitikot pitävät häntä onnekkaana uhkapelurina, joka sen sijaan että olisi aiheuttanut kolmannen maailmansodan, sattumalta onnistui ajoittamaan itäblokin hajoamisen juuri parahultaisesti oman presidenttikautensa jälkimaininkeihin. Neuvostojärjestelmän romahdus oli heidän mukaansa Reaganista riippumaton prosessi, joka alkoi kauan ennen Reagania ja olisi tapahtunut joka tapauksessa lähiaikoina.lähde?

Tähtien sota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Reaganin politiikkaan kuului vahva tuki armeijalle ja "rauhaa voimasta" -strategia. Hänen kenties kiistellyin ehdotuksensa oli Strategic Defense Initiative (Strateginen puolustusohjelma), ohjuspuolustusjärjestelmä joka estäisi Neuvostoliiton ydinohjuksia tuhoamasta Yhdysvaltoja. SDI:n vastustajat nimesivät ohjelman Tähtien sota -ohjelmaksi, korostaen sen mahdottomuutta ja epärealistisuutta. SDI saattoi olla pelkästään informaatiosodankäynnin operaatio, joka pakotti Neuvostoliiton toimimaan vaikka asejärjestelmä oli mahdoton rakentaa.

SDI:n kriitikot sanoivat, että ohjuspuolustusjärjestelmä on teknologisesti mahdoton rakentaa käytännössälähde? ja että yritys ainoastaan lisäisi kilpavarustelualähde? ja tulevien kansainvälisten kriisien voimakkuutta.lähde? Muut kriitikot näkevät SDI:n aseteollisuuden rahasampona.lähde? Tukijat pitävät SDI:tä vastaavasti naulana Neuvostoliiton arkkuun: havaitessaan ydinasearsenaalinsa vanhentuneeksi neuvostoliittolaisten oli väitteen mukaan pakko lisätä rahoitusta uuden teknologian kehittämiseen säilyttääkseen ydinpelotteensa.

Liennytys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Reaganin suhde Neuvostoliittoon muuttui nopeasti etenkin hänen toisella kaudellaan, mutta jo aiemmin hän ehdotti "maailmaa ilman ydinaseita", mistä häntä pilkattiin yleisesti Euroopassa[9]. Virkamiehet yrittivät estää tällaiset keskustelut[9], mutta vuonna 1985 hän tapasi Neuvostoliiton uuden johtajan Mihail Gorbatšovin ystävällisissä merkeissä Genevessä, ja molemmat vannoivat tekevänsä maailmasta turvallisemman paikan. Lokakuussa 1986 Reagan tapasi Gorbatšovin Reykjavikissa, jossa molemmat supervallat harkitsivat tuhoavansa kaikki ydinaseet. Neuvottelut kariutuivat kuitenkin Tähtien sotaan.[10]

Puhuessaan Berliinin muurin vieressä Brandenburgin portin edustalla 12. kesäkuuta 1987 hän haastoi Gorbatšovia: "Purkakaa tämä muuri!".

»On yksi sellainen merkki, jonka Neuvostoliitto voisi antaa, jota ei voitaisi tulkita väärin ja joka edistäisi dramaattisesti vapauden ja rauhan asiaa. Pääsihteeri Gorbatšov, jos etsitte rauhaa, jos etsitte kukoistusta Neuvostoliitolle ja Itä-Euroopalle, jos etsitte vapautumista: tulkaa tämän portin luo. Herra Gorbatšov, avatkaa tämä portti! Herra Gorbatšov, repikää tämä muuri!»

Reaganin "mahdoton" toive toteutui vain runsaat kaksi vuotta myöhemmin, marraskuussa 1989.

Reagan oli läheisissä suhteissa muiden maailman konservatiivisten johtajien kanssa, erityisesti Margaret Thatcherin ja Kanadan Brian Mulroneyn. Reagan halusi muodostaa henkilökohtaiset suhteet muiden valtionpäämiesten kanssa kutsuen heitä usein maatilalleen ja Camp Davidiin epävirallisille vierailuille.

Reagan ja Latinalainen Amerikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Reaganin presidenttikaudella Yhdysvallat alkoi myös suhtautua erittäin vakavasti kommunistisiin vaikutteisiin perinteisesti sen takapihaksi katsotussa latinalaisessa Amerikassa. Tämä uusi tiukka linja nimettiin pian "Reaganin doktriiniksi". Strategiaan kuului usein tuki ihmisoikeuksia loukkaaville sotilasdiktatuureille kommunismin vastaisen taistelun nimissä. Reaganin hallitus tuki contrasissien taistelua sandinistihallintoa vastaan Nicaraguassa. Contrien tukemisesta ja mm. CIA:n miinoitettua Nicaraguan satamia Yhdysvallat tuomittiin Kansainvälisessa tuomioistuimessa vuonna 1986 kansainvälisen lain rikkomisesta.[11]

Vuonna 1983 Yhdysvallat hyökkäsi 6 000 merijalkaväen sotilaan voimin yhdessä Karibian maiden joukkojen kanssa pieneen Grenadan saarivaltioon, sen marxilaisen hallituksen sisäisen välienselvittelyn jälkeen, jossa vallan ottaneet sotilaat teloittivat pääministeri Maurice Bishopin, nimellisesti suojelemaan yhdysvaltalaisia opiskelijoita maassa.[12] Grenadan operaation tarkoituksena oli toimia varoittavana esimerkkinä uudistusmielisille ja vasemmistolaisille hallituksille sekä tuoda julki Kuuban osallisuus kaikkeen vallankumoukselliseen toimintaan Karibian ja Keski-Amerikan alueella. Maassa oli satoja kuubalaisia rakennusmiehiä, neuvonantajia ja sotilaita, joista osa taisteli amerikkalaisia joukkoja vastaan.[13] Kun kuubalaiset joukot oli ajettu maasta ja marxilainen hallitus syrjäytetty, Grenadassa järjestettiin vapaat vaalit.

Joidenkin kannattajien mukaan Reagan myös kautensa lopulla edisti Latinalaisen Amerikan demokratiaan siirtymistä anteliaalla ulkomaantuella, mikäli maissa järjestettiin vapaat vaalit. Kriitikkojen mielestä nämä rahat menivät yksinkertaisesti oikeistolaisten ja Yhdysvaltoja tukeneiden hallintojen pönkittämiseen. Esimerkiksi El Salvadorissa vallassa vaihtelivat vilpillisillä ja epädemokraattisilla vaaleilla valitut siviilit ja armeijan johto.

Iran-Contra-skandaali[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvaltain kongressin säädettyä lait, jotka kielsivät rahoittamasta Nicaraguan contrasissejä (ns. Boland Amendment), kaksi Reaganin hallinnon jäsentä, turvallisuusneuvonantaja John Poindexter ja eversti Oliver North, kehittivät suunnitelman myydä aseita Yhdysvaltain tukemaa Irakia vastaan sotivalle Iranille ja antaa tulot contrille. Asemyynnin vastineeksi Iranin hallinnon piti määrätä libanonilaisen Hizbollah-järjestön vapauttamaan yhdysvaltalaiset panttivankinsa. Reagan vannoi, ettei tiennyt suunnitelmasta, mutta myönsi tukeneensa alkuperäistä aseiden myyntiä Iraniin, perustellen sen turvaavan panttivankien vapauttamisen. Reagania syytettiin lopulta ainoastaan oman henkilöstönsä valvonnan laiminlyönnistä. Toisaalta raportti syytti epäsuorasti Reagania:[14]

»Jos presidentti ei tiennyt, mitä hänen kansallisen turvallisuuden neuvonantajansa tekivät, hänen olisi pitänyt tietää.»

Reaganin hallinnon henkilöstön keskuudessa sattui monia muitakin pienempiä skandaaleja lahjonnasta korruptioon.selvennä Nämä johtivat tuomioihin tai eroamisiin syytteiden välttämiseksi. Skandaalit eivät juurikaan vaikuttaneet Reaganin maineeseen, ja eräs kongressin edustaja nimesikin presidentin ”teflonpresidentiksi”.

Apartheid[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoteen 1986 asti sekä Yhdysvaltain presidentti Ronald Reagan että Britannian pääministeri Margaret Thatcher pyrkivät toteuttamaan ”rakentavan yhteistyön” politiikkaa Etelä-Afrikan hallituksen kanssa ja he käyttivät muun muassa veto-oikeuttaan YK:n asettamia talouspakotteita vastaan. Reagan ja Thatcher perustelivat näkemystään Etelä-Afrikan keskeisellä roolilla kommunismin leviämisen estämisessä eteläisessä Afrikassa. Kansalaismielipide kuitenkin kääntyi apartheidjärjestelmää vastaan, ja lopulta Yhdysvaltain senaatti asetti lokakuussa 1986 Etelä-Afrikan kauppasaartoon ohittaen presidentti Reaganin veto-oikeuden.[15]

Presidenttikausien jälkeinen elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Reagan piti viimeisen televisiopuheensa Valkoisesta talosta yhdeksän päivää ennen kuin George H. W. Bush julistettiin uudeksi presidentiksi 11. tammikuuta 1989. Bushin virkaanastujaisten jälkeen Reagan palasi kotitilalleen Rancho del Cieloon, lähelle Kalifornian Santa Barbaraa, kirjoittamaan muistelmiaan ja ratsastamaan. Hän muutti myöhemmin uuteen kotiin Los Angelesin Bel-Airiin. Hänelle rakennettiin myös museo Californian Newbury Parkiin.

Syksyllä 1989 japanilainen Fujisankei Communications Group -niminen yhtiörypäs palkkasi hänet pitämään kaksi puhetta ja osallistumaan pienimuotoisiin yritystapahtumiin. Reagan nettosi kyseiseltä yhdeksänpäiväiseltä vierailultaan kaksi miljoonaa dollaria, enemmän kuin hän oli saanut palkkaa kahdelta presidenttikaudeltaan. Reagan piti myös tilattuja puheita muun muassa republikaaniselle puolueelle.

Viimeisen julkisen puheensa Reagan piti 3. helmikuuta 1994, ja viimeisen kerran hänet nähtiin julkisessa tapahtumassa, kun toisen entisen republikaanipresidentin, Richard Nixonin, hautajaiset pidettiin 27. huhtikuuta 1994.

Alzheimerin tauti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Reagan ilmoitti käsin kirjoitetun kirjeen välityksellä 5. marraskuuta 1994 koko kansakunnalle, että hän sairastaa Alzheimerin tautia. Hän päätti kirjeensä, tunnettuna optimistina, seuraaviin sanoihin:

»Lähden nyt matkalle, joka saattelee minut elämäni iltaan. Tiedän, että Amerikalla on aina edessään kirkas sarastus. Kiitos teille, ystäväni. Jumala aina siunatkoon teitä.»

Ilmoitus Reaganin sairastumisesta herätti spekulaatioita taudin puhkeamishetkestä. Reagan oli jo vuonna 1983 väittänyt Israelin pääministeri Jitzhak Shamirille olleensa vapauttamassa Auschwitzin keskitysleiriä ja palanneensa Hollywoodiin mukanaan videomateriaalia näistä hirvittävistä tapahtumista, vaikka todellisuudessa hän ei ollut edes käynyt koko Euroopassa toisen maailmansodan aikana. Välillä hän ei myöskään muistanut esimerkiksi henkilökohtaisten avustajiensa tai edes koiransa nimeä.[16] Reaganin poika Ron Reagan on kirjassaan My Father at 100: A Memoir esittänyt epäilyn, että Reaganilla oli Alzheimerin oireita jo toisen presidenttikauden vaaliväittelyssä.[17]

Vuosien kuluessa sairaus heikensi hitaasti mutta varmasti Reaganin henkisiä ja älyllisiä toimintoja pakottaen hänet elämään eristyksissä muusta maailmasta. Vuoden 2003 lopussa Alzheimerin tauti oli saavuttanut Reaganissa lopullisen ja viime kädessä tuhoisimman vaiheen. Hän kuoli keuhkokuumeeseen kotonaan Bel-Airissa 93-vuotiaana 5. kesäkuuta 2004, vierellään vaimonsa Nancy Davis Reagan.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Roper, Jon: The complete illustrated guide to the presidents of America, s. 232-233. London: Lorenz Books, 2008. ISBN 978-0-7548-1858-8. (englanniksi)
  • T. C. Reed: At the Abyss – An Insider’s History of the Cold War. Presidio Press 2004.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. "Clintonin ja Reaganin tarinat lohduttavat Obamaa", Helsingin Sanomat 25.10.2010, Uutisanalyysi, Tuomas Niskakangas
  2. a b c d Roper
  3. Ronald Reagan biography bio.. Viitattu 20.10.2011.
  4. Stephen Vaughn: Freedom and Entertainment, University of Wisconsin, Madison, ISBN 978-0-521-85258-6 | ISBN 0-521-85258-7,[1] "a grand worldwide propaganda base"
  5. Aidsmap, CROI: Haiti is the source of HIV subtype B
  6. Ronald Reagan on Health Care OnTheIssues. Viitattu 15.8.2007.
  7. Reagan's AIDS Legacy - Silence equals death, SF-Chronicle]
  8. a b Reagan and Gays: A Reassessment Dale Carpenter, Independent Gay Forum, June 10, 2004
  9. a b "Hyvästi, ydinpommi", Helsingin Sanomat 9.5.2010, s. D1-D2
  10. Reagan's mixed White House legacy BBC. Viitattu 03.06.2007.
  11. Military and Paramilitary Activities in and against Nicaragua (Nicaragua v. United States of America) Merits, Judgment, I.C.J. Reports 1986, p. 14.. Viitattu 03.06.2007.
  12. Pekka Valtonen, Latinalaisen Amerikan historia, Gaudeamus, 2001, s. 484
  13. New York Times, U.S. reduces forces in Grenada by 700
  14. "If the president did not know what his national security advisers were doing, he should have.", BBC
  15. Salon.com:Conservative whitewash, Clark, Nancy L. & Worger, William H.: Seminar Studies in History: South Africa - The Rise and Fall of Apartheid. Pearson Education Limited, 2004. ISBN 0-582-41437-7.
  16. Thenation.com
  17. Ronald Reaganin poika: Alzheimerin taudista merkkejä jo presidenttikaudella Yle.fi. Viitattu 16.1.2011.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ronald Reagan.
Wikiquote-logo-en.svg
Wikisitaateissa on kokoelma Ronald Reagan -sitaatteja.