Iranin panttivankikriisi
Sivulta puuttuu | Iranin panttivankikriisi | |||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa Iranin vallankumousta | |||||||||
 |
|||||||||
|
|||||||||
| Osapuolet | |||||||||
| Komentajat | |||||||||
|
|
|||||||||
| Tappiot | |||||||||
|
2 pelastuslentokonetta vaurioitui hiekkamyrskyssä |
|||||||||
Iranin panttivankikriisi alkoi 4. marraskuuta 1979, kun paikalliset islamilaiset opiskelijat valtasivat Yhdysvaltain Iranin suurlähetystön Teheranissa. He ottivat panttivangeikseen lähetystön 52 työntekijää, jotka vapautettiin vasta 444 päivää myöhemmin alkuvuonna 1981. Kaappaajat vaativat Yhdysvaltoja luovuttamaan Iranin entisen johtajan, šaahi Mohammad Reza Pahlavin, joka oli saamassa sairaalahoitoa New Yorkissa. Iranista oli samana vuonna tullut islamilainen valtio, kun hengellinen johtaja ajatollah Ruhollah Khomeini oli voittanut kansanäänestyksen laajan islamilaisen liikehdinnän jälkeen.
Sisällysluettelo |
Kaappauksen alku [muokkaa]
Lokakuun lopussa 1979 Iranin entinen johtaja Reza Pahlavi poistui kuohuvasta Iranista syöpähoitoihin Yhdysvaltoihin. Iranissa kuohui, kun uskonnolliset johtajat pyrkivät saamaan maahan islamilaisen hallinnon. Mielenosoittajat kiihkoilivat šaahia ja Yhdysvaltoja vastaan. Marraskuun alussa mielenosoitukset Yhdysvaltojen lähetystön edessä kävivät yhä suuremmiksi, ja 4.11. osa mielenosoittajista kiipesi lähetystön alueelle, valtasi sen ja otti lähetystön työntekijät panttivangeiksi. Heidän vaatimuksensa oli, että Yhdysvallat palauttaisi šaahin Iraniin kansan tuomittavaksi. Hyökkäys oli suunniteltu ennalta, mutta ei tiedetä, oliko siihen saatu lupa ajatollah Khomeinilta.[1] Kaapparit pääsivät käsiksi myös lähetystön salaisiin papereihin. He esittelivät televisiokameroiden edessä amerikkalaisten lähetystössä ennen valtausta paperisilppurilla puolittain hävitettyjä dokumentteja, jotka kaapparit olivat teipanneet uudestaan kokoon.[2]
Šaahin kuolema Kairossa [muokkaa]
Ratkaisu näytti jo löytyvän heinäkuussa 1980, kun šaahi Muhammad Reza Pahlavi kuoli kairolaisessa sairaalassa, mutta kiihkomielisiin kaappaajiin vaikuttivat uudet tapahtumat. Kesäkuussa paljastui Iranin armeijassa vallankaappaushanke, joka kiihdytti ääri-islamilaisten otteita maltillisia kohtaan. Panttivankikriisin ratkaisu lykkääntyi kerta toisensa jälkeen. Ulkomailla tulkittiinkin yhdysvaltalaisten panttivankien joutuneen pelinappulaksi Iranin sisäisessä valtataistelussa.[3]
Kommandoisku [muokkaa]
Panttivankikriisiin pyrittiin löytämään Yhdysvaltain silloisen presidentin Jimmy Carterin kauden lopulla sotilaallinen ratkaisu. Suurlähetystöön oli tarkoitus tehdä kenraali David Jonesin suunnittelema helikopterihyökkäys (operaatio Eagle Claw), mutta se epäonnistui. Hercules-kuljetuskone törmäsi helikopteriin Iranissa lähellä Tabasia olleella salaisella lentokentällä ja joukot jäivät iranilaisten vangiksi. Jälkipyykissä joutui eroamaan operaatiota vastustanut ulkoministeri Cyrus Vance.[4]
Neuvotteluratkaisu [muokkaa]
Yhdysvalloissa kommandoiskun epäonnistuminen vaikutti presidentti Carterin kannatukseen siten, että hän ei tullut valituksi toiselle virkakaudelle.[2] Carter toisaalta keskittyi panttivankikriisiin ja laiminlöi vaalikampanjaansa. Hän kuitenkin epäonnistui laajan kansainvälisen painostuksen aikaansaamisessa.[1] Iran vapautti panttivangit samana päivänä, 20. tammikuuta 1981, jolloin uusi presidentti Ronald Reagan astui virkaansa.[2]
Tapahtuma on luonut monia salaliittoteorioita. On esitetty väitteitä, että Reaganin tulevan hallinnon virkamiehet olisivat sopineet Iranin kanssa panttivankien vapautuksen viivästyttämisestä, jotta tilanteesta olisi presidentinvaaleissa apua. Myös panttivankien ostamisesta vapaaksi on esitetty väitteitä.lähde? On myös mahdollista, että Reagan ja Carter pelasivat yhteispeliä vaalien jälkeen niin, että kaappaus saataisiin päättymään ennen Reaganin kauden alkamista. Kaapparit saattoivat ajatella, että Reagan olisi hankalampi neuvottelukumppani.[1]
Iranin panttivankikriisin vaiheet[1]
- 4.11.1979: Kiihkeä mielenosoitus USA:n lähetystön edustalla. Lähetystö odotti Washingtonista ohjeita. Kaappaus alkoi aamupäivällä, kun mielenosoittajat kiipesivät muurin yli lähetystöön Iranin poliisin katsellessa vierestä. Rynnäkkö oli ennalta suunniteltu. Lähetystövirkailijat pyysivät apua myös Iranin hallitukselta, mutta lupauksista huolimatta apua ei tullut. Lähetystö puolustautui kyynelkaasulla, koska kotimaasta ei saatu lupaa aseiden käyttämiseen. Salaisia asiakirjoja yritettiin hävittää.
- 4.11.1979 alkaen 52 pankkivankia oli suljettuna suurlähettilään asuntoon. Lähetystö oli kaappareiden hallussa.
- 17.11.1979: Yhdysvallat asetti Iranin kauppasaartoon ja jäädytti sen USA:ssa olevat rahavarat.
- 24.4.1980: Neuvottelut tilanteen ratkaisemiseksi kariutuivat. Carter antoi käskyn sotilasoperaation aloittamisesta. Isku epäonnistui ja kahdeksan USA:n sotilasta kuoli.
- Joulukuu 1980: Yhdysvaltojen presidentinvaali ratkesi Ronald Reaganin voittoon. Reagan kutsui kaappareita rikollisiksi ja barbaareiksi. Kaapparit yrittivät esiintyä inhimillisinä, sallivat kaapattujen viettää joulua ja välittivät joulujuhlasta tv-kuvaa.
- 20.1.1981 Reaganin kausi alkoi. Vain 20 minuuttia virkavalan vannomisen jälkeen Iran allekirjoitti sopimuksen, jolla panttivangit vapautettiin. Vapautetut 52 panttivankia lennätettiin Algerian kautta Länsi-Saksaan, jossa Carter oli heitä vastassa.
Lähteet [muokkaa]
- ↑ a b c d Jens Munch: 444 päivää ajatollahin vankina. Tieteen Kuvalehti Historia, 2010, nro 2, s. 65-71. Bonnier. ISSN 0806-5209.
- ↑ a b c Reagan's Lucky Day CBS News. Viitattu 03.06.2007.
- ↑ William Copeland: Iran – vallankumous vaikeuksissa. Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1981, s. 123–126. Helsinki: Otava 1980
- ↑ Suomen Kuvalehti, Vuoden kuvat 1980, s. 104–111
Katso myös [muokkaa]
Aiheesta muualla [muokkaa]
- Argo Internet Movie Databasessa (IMDb.com) (englanniksi)
