Kapitalismi

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun
Osa artikkelisarjaa
Talousjärjestelmät
Suuntaukset ja teoriat

Kapitalistinen talousjärjestelmä
Kommunistinen talousjärjestelmä
Sosialistinen talousjärjestelmä
Korporatistinen talousjärjestelmä
Laissez-faire · Merkantilismi
Distributismi
Sektorit ja järjestelmät

Suljettu talous · Kaksoistalous
Lahjatalous · Epävirallinen talous
Markkinatalous · Sekatalous
Avoin talous · Osallisuustalous
Suunnitelmatalous · Omavaraistalous
Harmaa talous · Virtuaalitalous
Sosialistinen markkinatalous
Vihreä talous

 n • k • m 

Kapitalismi on talousjärjestelmä, jossa omaisuus ja sen tuotantovälineet ovat yksityisessä omistuksessa ja hallinnassa eivätkä valtion omistuksessa ja hallinnassa.[1][2] Kapitalismissa maa, työvoima ja pääoma ovat yksityisten ihmisten itse tai yhdessä omistamia ja myymiä.[3][4] Investoinnit, jakelu, tulot, tuotanto, hinnoittelu, kysyntä ja tarjonta ovat vapaaehtoisia, yksityisiä päätöksiä markkinataloudessa.[5] Kapitalismin tunnusmerkki on, että jokainen ihminen omistaa itse työpanoksensa ja myy työpanostaan työnantajille.[3][6]

Vapaa markkinatalous eli laissez-faire (ransk. antakaa tehdä) katsotaan joskus "puhtaaksi kapitalismiksi".[7] Laissez-faire tarkoittaa minarkismia, minimivaltiota[8] tai valtion vallan eliminointia, jolloin kysyntä ja tarjonta saavat toimia vapaasti. Täysin puhdasta laissez-faire -kapitalismia ei ole koskaan ollut käytännössä.[7][9][10]

Koska kaikki nykyiset suuret taloudet käsittävät sekä yksityistä että julkista omistamista ja hallintaa, on esitetty, että sekatalous kuvaa paremmin useita nykyisiä valtioita.[11][12][13]

Vaikkei puhtaan kapitalistista valtiota tai aluetta olekaan[14], muun muassa länsimaat katsotaan yleensä ensisijaisesti kapitalistisiksi valtioiksi, vastakohtana sosialistisille valtioille. Nykyaikaisessa kapitalistisessa valtiossa lainsäädäntö rajoittuu määrittämään markkinoiden perussäännöt, joskin valtio saattaa tarjota joitain julkishyödykkeitä ja infrastruktuuria.[15]

Kapitalistiset taloudelliset käytännöt alkoivat institutionalisoitua Englannissa 1500–1800-luvuilla, joskin jotkin kapitalististen organisaatioiden piirteet esiintyivät jo muinaisessa maailmassa ja useammat myöhäisellä keskiajalla[16][17] Kapitalismi on vallinnut länsimaissa feodalismin päättymisestä lähtien.[17] Britanniasta se levisi asteittain Eurooppaan. 1800- ja 1900-luvulla kapitalismi oli merkittävin teollistumisen väline suuressa osassa maailmaa.[18]

Sisällysluettelo

[muokkaa] Historiaa

"Kapitalismi"-sanan keksi William Makepeace Thackeray 1800-luvun puolivälin tienoilla.[19] Nykyaikaisen kapitalismin instituutiot, kuten pankit, vakuutusyhtiöt, pörssit ja kauppaliitot, syntyivät kuitenkin jo sydänkeskiaikana vuosina 1000–1300 lähinnä Pohjois-Italiassa. Kapitalismi on saattanut syntyä ilmiönä noin 200 vuotta vuoden 1347 Mustan surman jälkeen[19]. Tarkka ajoitus on kuitenkin heikolla pohjalla, koska se mitä kapitalismiin tarkalleen ottaen kuuluu on hankala määritellä. Rahaa ja rahoituslaitoksia on ollut olemassa muinaisessa Foinikiassa, Intiassa ja Kiinassa jo vuosisatoja, mutta modernin kapitalismin synty Länsi-Euroopassa on kuitenkin kiistatonta.[19]

Marxilaisen näkemyksen mukaan kapitalismi kehittyi alun perin käsi kädessä käsityöläisperinteestä nousevan teollisuustuotannon kanssa, ja kapitalismi edusti uudenlaista tuotantotapaa suhteessa orjayhteiskunnan ja feodalismiin maanviljelyyn ja maanomistukseen.[20]

Kapitalismin synnylle on esitetty sisäisiä ja ulkoisia syitä: maaorjuuden heikkeneminen rahatalouden myötä ja itsevaltiuden kasvu, jolloin feodaaliruhtinaiden valta väheni. Ulkoisia syitä ovat törmäys islamin kanssa ja uusien kauppareittien etsiminen entisten katkettua (silkkitie), tykin keksiminen, jolloin kauppalaivat saattoivat purjehtia turvassa pidemmälle kotisatamastaan.[19] Max Weber esitti teoksessaan Protestanttinen etiikka ja kapitalismin henki, että kapitalismin syntyyn vaikutti kalvinismin ennaltamääräämisoppi, jonka mukaan taivaaseen pääsyyn ei voinut itse vaikuttaa, mutta maallinen menestys oli osoitus kuulumisesta pelastuvien joukkoon. Tämä synnytti taloudellisen järjestelmän, joka myöhemmin jatkoi olemassaoloaan uskontoon perustuneesta synnystään riippumatta. Myös katolisuudessa Salamancan koulukunnan vaikutus 1500-luvulta lähtien loi von Hayekin mukaan perustoja kapitalismille.[21]

Max Weberin määritelmän mukaan kapitalismi on talousjärjestelmä, joka perustuu:

  • henkilökohtaisesta tai perheen taloudesta erotettuihin kirjanpitoa ylläpitäviin yrityksiin,
  • vapaisiin markkinoihin, jotka ovat avoimet sosiaalisesta asemasta riippumatta,
  • kehittyneen teknologian käyttöön, erityisesti suuryrityksissä, jotka tarvitsevat runsaasti sijoituspääomaa,
  • tasa-arvoon lain edessä perustuvat oikeusjärjestelmä, joka takaa yksityisen omistusoikeuden
  • joustaviin työmarkkinoihin, jotka takaavat sosiaalisen liikkuvuuden, ilman orjuutta tai maaorjuutta ja lakiin perustuvia tai institutionaalisia rajoituksia, kuten minimipalkkoja tai ammattiyhdistyksiä
  • osakkeiden julkiseen kauppaan, jolla kerätään suuria määriä sijoituspääomaa.[22]lähde tarkemmin?

Teollisuustuotanto sekä valistusajattelu mullistivat talouden ja ajattelun rakenteet ja lisäsivät porvariston valtaa ja asemaa. Höyrykone mullisti tuotannon ja kapitalismin kehitys siirtyi kaupasta teollisuuteen. Teollistumisesta tuli synonyymi kapitalismin kanssa.[19]

John Maynard Keynes (1883-1946)

Keynesiläisyyttä arvosteli esimerkiksi monetarismin isä, Milton Friedman 1950-luvun lopulla. Perinteisestä keynesiläisyydestä pitkälti luovuttiin taloustieteessä 1970-luvulla, jolloin monet teollisuusmaat olivat taloudellisesti vaikeassa tilanteessa inflaation ja työttömyyden noustessa samanaikaisesti. Vaikka keynesiläisyyden eri versioilla on yhä kannattajia, 1970-luvulta lähtien taloustieteen valtavirta on siirtynyt uusklassiseen taloustieteeseen. Radikaalimpia näkemyksiä edustavat monetarismi, itävaltalainen taloustiede ja uusi klassinen koulukunta.[23]

[muokkaa] Kylmä sota

Aihetta tutkineen Mikko Majanderin mukaan kylmä sota ulottui kaikille yhteiskunnan aloille muun muassa politiikkaan, talouteen, kulttuuriin ja urheiluun. Molemmissa suurvalloissa kaikkiin näihin liittyi kilpailullinen ja propagandistinen ulottuvuus. [24]

[muokkaa] Kapitalismia puolustavia näkemyksiä

Professori Juha Sihvolan mukaan markkinatalous on edistänyt ihmisten rauhanomaista ja järjestynyttä yhteiseloa enemmän kuin mikään muu historian tuntema yhteiskuntajärjestelmä. Sihvolan mukaan "kaikki toistaiseksi kapitalismin vaihtoehdoiksi ehdotetut, nykyisestä olennaisesti poikkeavat järjestelmät ovat johtaneet tolkuttomaan riistoon, väkivaltaan ja rikoksiin ihmiskuntaa vastaan.”[25]

Kapitalismia kannattavien mukaan kapitalismi merkitsee vapautta toteuttaa halujaan lain rajoissa. Kapitalismia ovat puolustaneet esimerkiksi Milton Friedman kirjassaan ”Capitalism and Freedom” ja Ayn Rand kirjassaan ”Capitalism: The Unknown Ideal”. Valtion tulisi radikaalien kapitalismin kannattajien, libertaristien, mielestä sekaantua vain minimivaltion ylläpitoon, jolla pidetään yllä omistusoikeus, henkilökohtainen koskemattomuus ja sopimukset. Heidän mukaansa kapitalismi merkitsee vapautta toteuttaa halujaan lain rajoissa. Valtion tulisi sekaantua vain oikeusjärjestelmän ylläpitoon, jolla taataan omistusoikeus ja sopimukset.[23]

Monet teoreetikot (mm. Adam Smith ja Suomen Anders Chydenius) ovat korostaneet kapitalismin kykyä edistää talouskasvua (BKT), voimavarojen tehokasta kohdentumista tai elintasoa. Tämä maailmanlaajuinen BKT:n suuri kasvu osuu yksiin kapitalismin leviämisen kanssa.kenen mukaan?[26][27] Vaikka korrelaatio ei ole täydellinen, puolustajien mukaan BKT:n/hlö kasvun on empiirisesti osoitettu parantavan elinoloja kuten ruoan saatavuutta, asumista, vaatetusta ja terveydenhoitoa.[28]

Itävaltalaisen taloustieteen kannattajien mukaan kapitalismissa yhteiskunta organisoituu ilman valtiota itse monimutkaiseksi järjestelmäksi ilman keskitettyä ohjaus- tai suunnittelujärjestelmää. Friedrich Hayek käyttää termiä catallaxy kuvaamaan itseorganisoituvuutta kapitalismissa. Tässä voitontavoittelun motiivilla on tärkeä rooli. Ostajien ja myyjien vuorovaikutuksesta syntyy hintajärjestelmä, ja hinnat viestivät ihmisten kiireisistä ja tyydyttämättömistä tarpeista. Mahdollisuus voittoihin kannustaa yrittäjiä käyttämään tietämyksensä ja voimavaransa tyydyttämään nuo tarpeet. Siksi hintajärjestelmä sovittaa yhteen miljoonien omaa etuaan ajavien ihmisten toimet.[29]

[muokkaa] Lähteet

  1. ↑ Arleen J. Hoag, John H. Hoag. Introductory Economics. World Scientific, 2006. pp 43-44.
  2. ↑ Marcus, B.K.. capitalism. BlackCrayon.com Dictionary. BlackCrayon.com. Luettu 2008-12-27.
  3. ↑ 3,0 3,1 Wood 2002, p. 2
  4. ↑ Obrinsky (1983) p.1
  5. ↑ Bacher (2007) p. 2; De George (1986) pp.104, 111; Lash (2000) p.36
  6. ↑ Altvater, E. (1993). The Future of the Market: An Essay on the Regulation of Money and Nature After the Collapse of "Actually Existing Socialism". Verso, 58–59. 
  7. ↑ 7,0 7,1 McConnell, Campbell R. and Brue, Stanley L., Microeconomics: Principles, Problems, and Policies. McGraw-Hill, 1992. p 38
  8. ↑ François, Crouzet. The Victorian Economy. Routledge, 1982. p. 105
  9. ↑ Malline:Citation
  10. ↑ Malline:Citation
  11. ↑ Tucker, Irvin B. (1997). Macroeconomics for Today, 553. 
  12. ↑ Case, Karl E. (2004). Principles of Macroeconomics. Prentice Hall. 
  13. ↑ "all of the capitalistic societies of the West have mixed economies that temper capitalism" with interventionist government regulation and social programs. Shafritz, Jay M. (1992). The HarperCollins Dictionary of American Government and Politics. HarperPerennial. P. 93
  14. ↑ Eri valtioiden taloudellisen vapauden indeksit
  15. ↑ Eric Aaron, What's Right? (Dural, Australia: Rosenberg Publishing, 2003), 75.
  16. ↑ Banaji, Jairus (2007). "Islam, the Mediterranean and the rise of capitalism". Journal Historical Materialism 15: 47–74. Brill Publishers. doi:10.1163/156920607X171591. 
  17. ↑ 17,0 17,1 (2006) Capitalism. Encyclopedia Britannica. 
  18. ↑ Scott, John (2005). Industrialism: A Dictionary of Sociology. Oxford University Press. 
  19. ↑ 19,0 19,1 19,2 19,3 19,4 Meghnad Desai, Joel Krieger (ed.): "Capitalism", The Oxford Companion to the Politics of the World. 2. painos.. Oxford University Press Inc, 2001.
  20. ↑ Pauli Kettunen: Sosialismin vuosisadat :Marx ja marxismi eli ”sosialismin kehitys utopiasta tieteeksi” (Poliittinen historia -kurssin luento nro 3) 7.10.2004. Helsingin yliopisto, Valtiotieteellinen tiedekunta, Yhteiskuntahistorian laitos. Viitattu 21. marraskuuta 2005.
  21. ↑ The School of Salamanca 2001. The History of Econimic Thought Website. Viitattu 18. joulukuuta 2005. (englanniksi)
  22. ↑ Weber, Max (1927): General Economic History
  23. ↑ 23,0 23,1 Clive H. Lee, John Cannon (ed.): "capitalism", The Oxford Companion to British History. Oxford University Press, 1997.
  24. ↑ Kylmä sota oli poliittisten järjestelmien kamppailu 27.8.2008. Helsingin Sanomat.
  25. ↑ Helsingin Sanomat 10.10.2008: HS-raati hylkäsi nykykapitalismin.
  26. ↑ Robert E. Lucas Jr.. The Industrial Revolution: Past and Future. Federal Reserve Bank of Minneapolis 2003 Annual Report. Luettu 2008-02-26.
  27. ↑ J. Bradford DeLong. Estimating World GDP, One Million B.C. – Present. Luettu 2008-02-26.
  28. ↑ Clark Nardinelli. Industrial Revolution and the Standard of Living. Luettu 2008-02-26.
  29. ↑ Walberg, Herbert (2001). Education and Capitalism. Hoover Institution Press, 87–89. ISBN 0-8179-3972-5. 

[muokkaa] Katso myös

[muokkaa] Aiheesta muualla

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Kapitalismi
Henkilökohtaiset työkalut