Kapitalismi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Osa artikkelisarjaa
Talousjärjestelmät
Suuntaukset ja teoriat

Kapitalistinen talousjärjestelmä
Kommunistinen talousjärjestelmä
Sosialistinen talousjärjestelmä
Korporativistinen talousjärjestelmä
Laissez-faire · Merkantilismi
Distributismi

Sektorit ja järjestelmät

Suljettu talous · Kaksoistalous
Lahjatalous · Epävirallinen talous
Markkinatalous · Sekatalous
Avoin talous · Osallisuustalous
Suunnitelmatalous · Omavaraistalous
Harmaa talous · Virtuaalitalous
Sosialistinen markkinatalous
Vihreä talous

 n  k  m 

Kapitalismi on talousjärjestelmä[1], jossa omaisuus ja sen tuotantovälineet ovat yksityisessä omistuksessa ja hallinnassa eivätkä valtion omistuksessa ja hallinnassa.[2][3]

Max Weberin määritelmän mukaan kapitalismi on talousjärjestelmä, joka perustuu:[4]

  • henkilökohtaisesta tai perheen taloudesta erotettuihin kirjanpitoa ylläpitäviin yrityksiin,
  • vapaisiin markkinoihin, jotka ovat avoimet sosiaalisesta asemasta riippumatta,
  • kehittyneen teknologian käyttöön, erityisesti suuryrityksissä, jotka tarvitsevat runsaasti sijoituspääomaa,
  • tasa-arvoon lain edessä perustuva oikeusjärjestelmä, joka takaa yksityisen omistusoikeuden
  • joustaviin työmarkkinoihin, jotka takaavat sosiaalisen liikkuvuuden, ilman orjuutta tai maaorjuutta ja lakiin perustuvia tai institutionaalisia rajoituksia, kuten minimipalkkoja tai ammattiyhdistyksiä
  • osakkeiden julkiseen kauppaan, jolla kerätään suuria määriä sijoituspääomaa.

Gilbert Keith Chesterton määritteli kapitalismin talousjärjestelmäksi, jolle on tunnusomaista, että pääoma on kertynyt suhteellisen pienelle omistajien joukolle ja että suuri enemmistö väestöstä palvelee mainittuja omistajia palkkaa vastaan.[5]

Vapaa markkinatalous eli laissez-faire (ransk. antakaa tehdä) katsotaan joskus "puhtaaksi kapitalismiksi".[6] Laissez-faire tarkoittaa minarkismia, minimivaltiota[7] tai valtion vallan eliminointia, jolloin kysyntä ja tarjonta saavat toimia vapaasti. Täysin puhdasta laissez-faire -kapitalismia ei ole koskaan ollut käytännössä.[6][8][9]

Koska kaikki nykyiset suuret taloudet käsittävät sekä yksityistä että julkista omistamista ja hallintaa, on esitetty, että sekatalous kuvaa paremmin useita nykyisiä valtioita.[10][11][12]

Vaikkei puhtaan kapitalistista valtiota tai aluetta olekaan[13], muun muassa länsimaat katsotaan yleensä ensisijaisesti kapitalistisiksi valtioiksi, vastakohtana sosialistisille valtioille – vastakkainasettelua esiintyi erityisesti Kylmän sodan aikana. Nykyaikaisessa kapitalistisessa valtiossa lainsäädäntö rajoittuu määrittämään markkinoiden perussäännöt, joskin valtio saattaa tarjota joitain julkishyödykkeitä ja infrastruktuuria.[14]

Kommunistisen puolueen manifestin mukaan valtio on hallitsevan luokan ase: Nykyaikainen valtiovalta on vain valiokunta, joka hoitaa koko porvariluokan yhteisiä asioita.[15]

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosien 1500–1700 välisenä aikana luonnontieteet edistyivät vallankumouksellisesti. Ajasta käytetään nimitystä Tieteellinen vallankumous. Maantieteellisesti ajankohdan tapahtumat sijoittuvat Eurooppaan, ja yhteiskunnallisessa hierarkiassa tapahtumat koskivat oppineista koostunutta eliittiä; koko kansaa koskevaksi saavutukset tulivat pitkälti vasta teollisen vallankumouksen myötä.

"Kapitalismi"-sanan keksi William Makepeace Thackeray 1800-luvun puolivälin tienoilla.[16] Nykyaikaisen kapitalismin instituutiot, kuten pankit, vakuutusyhtiöt, pörssit ja kauppaliitot, syntyivät kuitenkin jo sydänkeskiaikana vuosina 1000–1300 lähinnä Pohjois-Italiassa. Kapitalismi on saattanut syntyä ilmiönä noin 200 vuotta vuoden 1347 Mustan surman jälkeen[16]. Tarkka ajoitus on kuitenkin heikolla pohjalla, koska se mitä kapitalismiin tarkalleen ottaen kuuluu on hankala määritellä. Rahaa ja rahoituslaitoksia on ollut olemassa muinaisessa Foinikiassa, Intiassa ja Kiinassa jo vuosisatoja, mutta modernin kapitalismin synty Länsi-Euroopassa on kuitenkin kiistatonta.[16]

Max Weberin malli kapitalismin kehityksestä.

Kapitalismin synnylle on esitetty sisäisiä ja ulkoisia syitä: maaorjuuden heikkeneminen rahatalouden myötä ja itsevaltiuden kasvu, jolloin feodaaliruhtinaiden valta väheni. Ulkoisia syitä ovat törmäys islamin kanssa ja uusien kauppareittien etsiminen entisten katkettua (silkkitie), tykin keksiminen, jolloin kauppalaivat saattoivat purjehtia turvassa pidemmälle kotisatamastaan.[16] Max Weber esitti teoksessaan Protestanttinen etiikka ja kapitalismin henki, että kapitalismin syntyyn vaikutti kalvinismin ennaltamääräämisoppi, jonka mukaan taivaaseen pääsyyn ei voinut itse vaikuttaa, mutta maallinen menestys oli osoitus kuulumisesta pelastuvien joukkoon. Tämä synnytti taloudellisen järjestelmän, joka myöhemmin jatkoi olemassaoloaan uskontoon perustuneesta synnystään riippumatta. Myös katolisuudessa Salamancan koulukunnan vaikutus 1500-luvulta lähtien loi von Hayekin mukaan perustoja kapitalismille.[17]

Marxilaisen näkemyksen mukaan kapitalismi kehittyi alun perin käsi kädessä käsityöläisperinteestä nousevan teollisuustuotannon kanssa, ja kapitalismi edusti uudenlaista tuotantotapaa suhteessa orjayhteiskunnan ja feodalismiin maanviljelyyn ja maanomistukseen.[18]

Kapitalistiset taloudelliset käytännöt alkoivat institutionalisoitua Englannissa 1500–1800-luvuilla, joskin jotkin kapitalististen organisaatioiden piirteet esiintyivät jo muinaisessa maailmassa ja useammat myöhäisellä keskiajalla[19][20] Kapitalismi on vallinnut länsimaissa feodalismin päättymisestä lähtien.[20] Britanniasta se levisi asteittain Eurooppaan. 1800- ja 1900-luvulla kapitalismi oli merkittävin teollistumisen väline suuressa osassa maailmaa.[21]

Teollisuustuotanto sekä valistusajattelu mullistivat talouden ja ajattelun rakenteet ja lisäsivät porvariston valtaa ja asemaa. Höyrykone mullisti tuotannon ja kapitalismin kehitys siirtyi kaupasta teollisuuteen. Teollistumisesta tuli synonyymi kapitalismin kanssa.[16]

Itä- ja Keski-Euroopan maiden vapautuminen sosialismista 1989–1991 heikensi oleellisesti sosialistisen suunnitelmatalouden mainetta ja teki kapitalismista useimpien maiden johtajien silmissä ainoan varteenotettavan talousjärjestelmän. 1990-luvulta eteenpäin kapitalistiset piirteet lisääntyivät entisestään useiden maiden kansantalouksissa. Tämä tapahtui erilaisten talouden liberalisointitoimien kautta.

Taloustiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keynesiläisyyttä arvosteli esimerkiksi monetarismin isä, Milton Friedman 1950-luvun lopulla. Perinteisestä keynesiläisyydestä pitkälti luovuttiin taloustieteessä 1970-luvulla, jolloin monet teollisuusmaat olivat taloudellisesti vaikeassa tilanteessa inflaation ja työttömyyden noustessa samanaikaisesti. Vaikka keynesiläisyyden eri versioilla on yhä kannattajia, 1970-luvulta lähtien taloustieteen valtavirta on siirtynyt uusklassiseen taloustieteeseen. Radikaalimpia näkemyksiä edustavat monetarismi, itävaltalainen taloustiede ja uusi klassinen koulukunta.[22]

Kapitalismia puolustavia näkemyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosina 1000 - 1820 maailmantalous kasvoi peräti kuusinkertaiseksi, 50 % ihmistä kohden. Kapitalismin alettua levitä laajemmin vuosina 1820 - 1998 maailmantalous kasvoi 50-kertaiseksi eli 9-kertaiseksi ihmistä kohden[23]. Kapitalistisimmissa maissa kuten Euroopassa, USA:ssa, Kanadassa, Australiassa ja Uudessa-Seelannissa talous kasvoi 19-kertaiseksi henkeä kohden, vaikka niillä oli jo ennestään korkeampi lähtötaso, vuonna 1820 köyhässä Japanissa peräti 31-kertaiseksi, kun taas muualla maailmassa kasvu oli vain viisinkertainen henkeä kohden[23].

Economic Freedom of the World -indeksin mukaan maailman taloudellisesti vapaimmissa eli kapitalistisimmissa maissa (viidennes) elävien keskitulot olivat 23 450 dollaria/vuosi ja kasvu 1990-luvulla 2,56 %/vuosi. Taloudellisesti epävapaimmassa viidenneksessä maita vastaavat luvut olivat 2 556 dollaria ja -0,85 %/vuosi. Köyhin kymmenys kansasta sai 728 $/vuosi epävapaimmissa ja 7000 $/vuosi vapaimmissa maissa. Eliniänodote oli vapaimmissa maissa 20 vuotta enemmän kuin epävapaimmissa. [24]

Maailmanlaajuinen BKT:n suuri kasvu osuu yksiin kapitalismin leviämisen kanssa.[25] Myös viikottaisen työajan lyheneminen sekä lapsityövoiman ja vanhusten työnteon väheneminen on osoitettu olevan seurausta kapitalismin tuomasta vauraudesta.[26]lähde tarkemmin?[27] Valistusajan filosofin Adam Fergusonin mukaan markkinatalouden ongelmat synnyttävät vastavoimia. Markkinatalous oli Fergusonin mukaan siis paradoksaalisesti samalla kertaa moraalisen elämän mahdollistaja ja uhka sille.[28]. Ammattiyhdistysliike on myös ollut vaikuttamassa työntekijöiden työehtojen kehittymiseen.

Professori Juha Sihvolan mukaan markkinatalous on edistänyt ihmisten rauhanomaista ja järjestynyttä yhteiseloa enemmän kuin mikään muu historian tuntema yhteiskuntajärjestelmä. Sihvolan mukaan "kaikki toistaiseksi kapitalismin vaihtoehdoiksi ehdotetut, nykyisestä olennaisesti poikkeavat järjestelmät ovat johtaneet tolkuttomaan riistoon, väkivaltaan ja rikoksiin ihmiskuntaa vastaan.”[29]

Milton Friedmanin mukaan kapitalismin taloudellinen vapaus on poliittisen vapauden edellytys, ja toisaalta myös tekee sen ennemmin tai myöhemmin vääjäämättömäksi. Friedmanin mukaan taloudellisen toiminnan keskitetty hallinta on aina ja kaikkialla aiheuttanut poliittista sortoa. Hänen mukaansa markkinataloudessa liiketoimet ja muut toimet ovat vapaaehtoisiaselvennä, ja vapaaehtoisen toiminnan monimuotoisuus on perustavanlaatuinen uhka sortaville poliittisille johtajille ja vähentää suuresti heidän valtaansa pakottaa muita. Friedmanin näkemyksen jakavat Friedrich Hayek ja John Maynard Keynes, jotka kumpikin uskoivat, että kapitalismi on elintärkeää vapauden säilymiselle.[30][31]

Itävaltalaisen taloustieteen kannattajien mukaan kapitalismissa yhteiskunta organisoituu ilman valtiota itse monimutkaiseksi järjestelmäksi ilman keskitettyä ohjaus- tai suunnittelujärjestelmää. Friedrich Hayek käyttää termiä catallaxy kuvaamaan itseorganisoituvuutta kapitalismissa. Tässä voitontavoittelun motiivilla on tärkeä rooli. Ostajien ja myyjien vuorovaikutuksesta syntyy hintajärjestelmä, ja hinnat viestivät ihmisten kiireisistä ja tyydyttämättömistä tarpeista. Mahdollisuus voittoihin kannustaa yrittäjiä käyttämään tietämyksensä ja voimavaransa tyydyttämään nuo tarpeet. Siksi hintajärjestelmä sovittaa yhteen miljoonien omaa etuaan ajavien ihmisten toimet.[32]

Kapitalismia kannattavien mukaan kapitalismi merkitsee vapautta toteuttaa halujaan lain rajoissa. Kapitalismia ovat puolustaneet esimerkiksi Milton Friedman kirjassaan ”Capitalism and Freedom” ja Ayn Rand kirjassaan ”Capitalism: The Unknown Ideal”. Valtion tulisi radikaalien kapitalismin kannattajien, libertaristien, mielestä sekaantua vain minimivaltion ylläpitoon, jolla pidetään yllä omistusoikeus, henkilökohtainen koskemattomuus ja sopimukset. Heidän mukaansa kapitalismi merkitsee vapautta toteuttaa halujaan lain rajoissa. Valtion tulisi sekaantua vain oikeusjärjestelmän ylläpitoon, jolla taataan omistusoikeus ja sopimukset.[22]

Kapitalismia arvostelevia näkemyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kapitalismin kritiikki keskittyy yleensä kapitalismin aineettoman elintason väheksyntään ihmisten onnellisuutta määräävänä tekijänä. Arvostelevissa puheenvuoroissa painotetaan mm. sosiaalista pääomaa ja inhimillistä pääomaa (human capital), ja taloudellisella pääomana nähdään kapitalismin vastaisesti olevan vain välinearvo edellä mainittuihin tavoitteisiin pyrittäessä. Kritiikin kohteena on myös kapitalistinen itseään korostava ihmiskuva: arvostelijat näkevät yleensä, että ihmiset ovat perusolemukseltaan sittenkin oikeudenmukaisia ja sosiaalisesti hyveellisiä, ja että vallitseva yhteiskunnallis-kulttuurinen (kapitalistinen) konteksti on lisännyt ihmisten egoistista ajattelutapaa ja epäonnistunut integraatiotavoitteessaan kasvattaa kansalaisista kriittiseen ajatteluun ja toimintaan kykeneviä yhteiskunnan jäseniä, osin jopa tietoisen tarkoituksenmukaisesti.

Globaalissa mittakaavassa kapitalismin kriitikot muistuttavat muiden valtioiden kuin länsimaiden infrastruktuurisesti ja etenkin elintasollisesti kurjista olosuhteista, joiden nähdään olevan osin vuosisatojenkin takaisten kapitalismi-sävytteisten aatteiden toteuttamisen, siis kolonialismin, imperialismin ja uuskolonialismin, epäoikeudenmukainen seuraus. Kapitalismin puolustajien viitatessa teollisten maiden nopeaan kansantalouden ja sitä kautta aineellisen elintason nousuun, kapitalismin arvostelijat huomauttavat tämän lähes poikkeuksetta tapahtuneen jo valmiiksi vähäosaisten maiden työvoimaa, raaka-aineita ym. taloudellisia resursseja riistämällä. Arvostelijat huomauttavat, että nykyään tämä kehitysmaiden taloudellinen alistaminen ei tapahdu enää suoraan valtiollisesti vaan epäsuoremmin mm. ylikansallisten suuryritysten taholta. Tämän ns. riistokapitalismin torjumiseksi kapitalismin kritiikin keskiössä onkin julkinen pääomittaminen ja taloudellisen sääntelyn lisääminen (mm. rahoitusmarkkinavero).

Antikapitalismi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Antikapitalismi

Antikapitalismi kuvaa kapitalismia vastustavia liikkeitä, ideoita ja asenteita. Termin tiukimman määrittelyn mukaan antikapitalistit pyrkivät korvaamaan kapitalismin toisella järjestelmällä. On myös olemassa osin antikapitalistisia näkemyksiä, jotka pyrkivät korvaamaan vain osan kapitalistisesta järjestelmästä.

Degrowth[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Degrowth

Degrowth on poliittinen, taloudellinen ja sosiaalinen liike, joka perustuu ympäristöajatteluun sekä kulutuksen ja kapitalismin kritiikkiin. Degrowth-liike kannattaa tuotannon ja kulutuksen vähentämistä eli talouden kutistamista, koska ylikulutuksen uskotaan aiheuttavan pitkäkestoisia ympäristöongelmia ja sosiaalista epätasa-arvoa. Keskeinen ajatus on, että talouden kutistaminen ei vaadi yksilöllisiä uhrauksia eikä vähennä hyvinvointia. Degrowth-ajattelu tähtää onnellisuuden ja hyvinvoinnin lisäämiseen ei-kulutuksellisin keinoin: jakamalla työtä, kuluttamalla vähemmän, käyttämällä aikaa taiteeseen, musiikkiin, perheeseen, kulttuuriin ja yhteisöön.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. CD-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.
  2. Arleen J. Hoag, John H. Hoag. Introductory Economics. World Scientific, 2006. pp 43-44.
  3. capitalism BlackCrayon.com Dictionary. BlackCrayon.com. Viitattu 2008-12-27.
  4. Weber, Max (1927): General Economic History
  5. Zwick, Mark & Zwick, Louise: G.K. Chesterton and Dorothy Day on Economics: Neither Socialism nor Capitalism (When I say 'Capitalism,' I commonly mean something that may be stated thus: 'That economic condition in which there is a class of capitalists roughly recognizable and relatively small, in whose possession so much of the capital is concentrated as to necessitate a very large majority of the citizens serving those capitalists for a wage.') 2001. Casa Juan Diego. Viitattu 2009-12-16. (englanniksi)
  6. a b McConnell, Campbell R. and Brue, Stanley L., Microeconomics: Principles, Problems, and Policies. McGraw-Hill, 1992. p 38
  7. François, Crouzet. The Victorian Economy. Routledge, 1982. p. 105
  8. Stromberg, Joseph R.: The Political Economy of Liberal Corporatism. Center for Libertarian Studies, 1977. Teoksen verkkoversio.
  9. von Mises, LudwigHuman Action, The Market: Capitalism, s. 264-268. Irvington, NY: Foundation for Economic Education, 1996. Teoksen verkkoversio.
  10. Tucker, Irvin B. (1997). Macroeconomics for Today, 553. 
  11. Case, Karl E. (2004). Principles of Macroeconomics. Prentice Hall. 
  12. "all of the capitalistic societies of the West have mixed economies that temper capitalism" with interventionist government regulation and social programs. Shafritz, Jay M. (1992). The HarperCollins Dictionary of American Government and Politics. HarperPerennial. P. 93
  13. Eri valtioiden taloudellisen vapauden indeksit
  14. Eric Aaron, What's Right? (Dural, Australia: Rosenberg Publishing, 2003), 75.
  15. http://www.sosialistiliitto.org/index.php?option=com_content&view=article&id=135:maailma-voitettavana&catid=47:artikkelit&Itemid=77
  16. a b c d e Meghnad Desai, Joel Krieger (ed.): "Capitalism", The Oxford Companion to the Politics of the World. 2. painos.. Oxford University Press Inc, 2001.
  17. The School of Salamanca 2001. The History of Econimic Thought Website. Viitattu 18. joulukuuta 2005. (englanniksi)
  18. Pauli Kettunen: Sosialismin vuosisadat :Marx ja marxismi eli ”sosialismin kehitys utopiasta tieteeksi” (Poliittinen historia -kurssin luento nro 3) 7.10.2004. Helsingin yliopisto, Valtiotieteellinen tiedekunta, Yhteiskuntahistorian laitos. Viitattu 21. marraskuuta 2005. (suomeksi)
  19. Banaji, Jairus (2007). "Islam, the Mediterranean and the rise of capitalism". Journal Historical Materialism 15: 47–74. Brill Publishers. doi:10.1163/156920607X171591. 
  20. a b (2006) Capitalism. Encyclopedia Britannica. 
  21. Scott, John (2005). Industrialism: A Dictionary of Sociology. Oxford University Press. 
  22. a b Clive H. Lee, John Cannon (ed.): "capitalism", The Oxford Companion to British History. Oxford University Press, 1997.
  23. a b Martin Wolf, Why Globalization works, s. 43-45
  24. Economic Freedom Needed To Alleviate Poverty Around The World, taloustieteen professori Robert Lawson, 3.7.2002.
  25. J. Bradford DeLong: Estimating World GDP, One Million B.C. – Present Viitattu 2008-02-26.
  26. Barro, Robert J. (1997). Macroeconomics. MIT Press. ISBN 0262024365. 
  27. Norberg, Johan: Three Cheers for Global Capitalism The American Enterprise. Viitattu 2008-02-26.
  28. Konttinen, Esa: Adam Smith – markkinoiden sivistävä vaikutus Jyväskylän yliopiston Kansalaisyhteiskunnan tutkimusportaali. 8.9.2009.
  29. Helsingin Sanomat 10.10.2008: HS-raati hylkäsi nykykapitalismin.
  30. Friedrich Hayek (1944). The Road to Serfdom. University Of Chicago Press. ISBN 0-226-32061-8. 
  31. Bellamy, Richard (2003). The Cambridge History of Twentieth-Century Political Thought. Cambridge University Press, 60. ISBN 0-521-56354-2. 
  32. Walberg, Herbert (2001). Education and Capitalism. Hoover Institution Press, 87–89. ISBN 0-8179-3972-5. 

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Chang Ha-Joon: 23 tosiasiaa kapitalismista. Into-tieto, 2012. ISBN 9789522641632.
  • Bruun, Otto; Eskelinen, Teppo (toim.): Finanssikapitalismi - jumala on kuollut. Like Kustannus, 2009. ISBN 978-952-01-0298-2.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]