Degrowth

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ei-kasvua kannattava graffiti Bastiljin aukiolla Pariisissa, maaliskuun 28., 2006

Degrowth (käytettyjä suomennoksia "talouslasku", "ei-kasvu", "negatiivinen kasvu", "kasvun purku/poisto", "myötämäki"[1]; ransk. décroissance[2], ital. decrescita) on poliittinen, taloudellinen ja sosiaalinen liike, joka perustuu ympäristöajatteluun sekä kulutuksen ja kapitalismin kritiikkiin. Degrowth-liike kannattaa tuotannon ja kulutuksen vähentämistä eli talouden kutistamista, koska ylikulutuksen uskotaan aiheuttavan pitkäkestoisia ympäristöongelmia ja sosiaalista epätasa-arvoa. Keskeinen ajatus on, että talouden kutistaminen ei vaadi yksilöllisiä uhrauksia eikä vähennä hyvinvointia. Degrowth-ajattelu tähtää onnellisuuden ja hyvinvoinnin lisäämiseen ei-kulutuksellisin keinoin: jakamalla työtä, kuluttamalla vähemmän, käyttämällä aikaa taiteeseen, musiikkiin, perheeseen, kulttuuriin ja yhteisöön.[3]

Yksilötasolla ei-kasvu saavutetaan vapaaehtoisella rajojen asettamisella. Globaalilla tasolla kasvuvapaa ajattelu merkitsee tuotannon ja taloudellisten toimintojen paikallisuutta, jotta riippuvuutta fossiilisista polttoaineesta voidaan vähentää ja ekologista jalanjälkeä pienentää. Ei-kasvu vastustaa kestävää kehitystä, koska vaikka kestävä kehitys pyrkii korjaamaan ympäristöongelmia, se nojaa yhä ajatukseen talouskasvusta. Kärkevimmin ei-kasvu suuntautuu kapitalismia vastaan, koska kapitalismissa pääomien ja tuotteiden kasautuminen tuotantoa kasvattamalla ovat haluttavia tavoitteita.

Periaatteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myötämäkiliikkeen keskeiset periaatteet Marko Ulvilvan mukaan ovat: [4]

  1. Tasa-arvo kaikissa suhteissa/rakenteissa: talous, sukupuoli, etnisyys, tieto, luonto (vapaaksi hierarkioista)
  2. Kohtuullisuus ja ympäristöön sopeutuminen (vapaaksi kasvupakosta)
  3. Yhteistyö (vapaaksi individualistisesta kilpailusta)
  4. Yhteisöllinen omavaraisuus eli yhteisvaraisuus (vapaaksi riippuvuuksista ja riistosta)
  5. Kansan valta (vapaaksi pääoman ylivallasta)
  6. Ylisukupolvinen vastuullisuus (vapaaksi lyhytnäköisestä ahneudesta)

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liike syntyi reaktiona niin kapitalististen kuin sosialististenkin tuotannon kasvuun nojaavien teollisuusyhteiskuntien ongelmiin:

  • energialähteiden ehtyminen (ks. öljyhuippu)
  • ympäristön tuhoutuminen (ks. ilmastonmuutos, saastuminen)
  • kasvien ja eläinten, mukaanlukien ihmisten, terveyden heikkeneminen
  • ensimmäisen maailman maiden kasvava resurssienkäyttö, syynä elintavat, jotka kuluttavat enemmän ruokaa ja energiaa ja tuottavat enemmän jätettä kolmannen maailman kustannuksella

Liikkeen historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ei-kasvun aattellisia juuria voidaan löytää 1800-luvun teollistumisen vastaisista liikkeistä, kuten Ison-Britannian Arts & Crafts -liikkestä, yhtenä keskeisenä ajattelijana John Ruskin, Yhdysvalloissa Thoreaun ajattelusta ja Venäjällä Tolstoin ajatuksista. Myös luddiitteja voidaan pitää ei-kasvun edelläkävijöinä. Mahatma Gandhin poliittisessa ohjelmassa on ei-kasvun piirteitä, erityisesti hänen korostaessaan vapaaehtoista yksinkertaista elämäntapaa ja omavaraisia kyläyhteisöjä.

Suomessa Pentti Linkolan kirjoitukset kyseenalaistivat teollistumiseen perustuvan kasvun ja esittivät tilalle henkiseen hyvinvointiin perustuvaa elämäntapaa 1960-luvulta lähtien.

Yleensä ei-kasvu-ajattelu perustuu humanismiin, valistusajatteluun ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseenlähde?. Tosin nykyaikaisen ihmisoikeuskäsitteen luoneet valistusajattelijat nimenomaan kannattivat merkantilismista irtautumiseen liittyvää vapaata markkinatalouttalähde?(mm. John Locke, Voltaire, Anders Chydenius, Adam Smith, markiisi de Condorcet, Immanuel Kant).

Käsite "degrowth" esiintyi ensimmäisiä kertoja 1970-luvulla, jolloin sitä esittivät Rooman klubi, Nicholas Georgescu-Roegen, Jean Baudrillard, André Gorz ja Ivan Illich. Nykyisin tunnetuimpia ei-kasvun teoreetikkoja on ranskalainen talousteoreetikko Serge Latouche. Latouche'n määritelmä kuuluu: "Décroissance tarkoittaa talouskasvun korvaamista jatkuvalla tuotannon määrän laskulla, jotta planeetan resurssien käyttö palaa takaisin kestävälle tasolle."[5] YKn vuoden 1996 inhimillisen kehityksen raportissa (Human Development Report) on eroteltu viisi "epätaloudellista" (uneconomic) talouskasvun muotoa:

  • työllistämätön kasvu, jossa talous kasvaa mutta ei tuota uusia työpaikkoja
  • äänetön kasvu, jossa talouskasvuun ei liity demokratian lisääntyminen
  • juureton kasvu, jossa kasvu tuhoaa kulttuurisen identiteetin
  • tulevaisuudeton kasvu, jossa kasvu tuhoaa tulevien sukupolvien tarvitsemia resursseja
  • armoton (ruthless) kasvu, jossa kasvu hyödyttää enimmäkseen rikkaita[6]

Nämä epätaloudelliset talouskasvun muodot ovat degrowth-ajattelun lisäksi herättäneet ajatuksen kasvuttoman, vakaan tilan taloudesta[7] (steady state economy), joka degrowthin tapaan kiistää talouskasvun välttämättömyyden ja hyödyllisyyden.

Liikkeen vahvimnpia alueita ovat Italia, Espanja ja erityisesti Ranska, jossa on myös kasvuttomuutta ajava puolue, Parti pour la décroissancelähde? , joka osallistui vaaleihin ensimmäistä kertaa vuoden 2009 eurovaaleissa.

Arvostelua[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Professori Paul Lillrankin mukaan degrowth perustuu maailman rappion profetioiden tavoin ajatukseen, että ennen oli paremmin. Hänen mukaansa degrowth tietäisi köyhyyttä ja raadantaa ja kasvun kuristaminen vähentää ratkaisujen mahdollisuuksia, innostusta, innovaatioita, individualismia ja aineetontakin kasvua. Jos halutaan pohtia hyvinvoinnin lisäämistä ilman uusia resursseja, Lillrankin mukaan olisi kiireisintä miettiä, miten kunnan ja valtion tehtävät hoidettaisiin vähemmillä resursseilla. [8]

Onnellisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansalaisten onnellisuus lisääntyy valtion BKT:n kasvun myötä rajatta, joskin logaritmisesti, hidastuvasti, totesivat vuonna 2008 Pennsylvanian yliopiston taloustietelijät Justin Wolfers ja Betsey Stevenson tutkimuksessaan. Vaurauden kaksinkertaistuminen olisi siis yhtä hyvä asia tulotasosta riippumatta. [9][10][11][12]

Luonnonvarojen riittävyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monet aiemmat ennusteet resurssien loppumisesta ovat osoittautuneet virheellisiksi, esimerkiksi Thomas Malthusin (1798) ennustukset nälänhädistä Euroopassa, [1] The Population Bomb (1968), [2] [3] [4] Limits to Growth (1972), [5] [6] [7] ja Simonin ja Ehrlichin vedonlyönti (1980) [8]. Eräs syy tähän ovat tekniikan ja tieteen edistysaskeleet, jotka ovat jatkuvasti mahdollistaneet aiemmin tavoittamattomien resurssien hyödyntämisen taloudellisemmin. [9]

Väestötaloustieteilijä Julian Lincoln Simon on osoittanut resurssien riittävyyden paljon odotettua paremmaksi ja osoittanut, miten pitkällä aikavälillä resurssien hinta on pääsääntöisesti laskenut.

Professori Marko Terviö väittää blogikirjoituksessaan, miten ikuinen talouskasvu ilman minkäänlaista resurssien nettokulutusta on loogisesti mahdollista (tietysti vain vuosimiljardien päässä olevaan maailmanloppuun asti) laadun paranemisen ansiosta. Taloustieteilijät ovat osoittaneet, miten talous kehittyy teknologian ja tehokkuuden paranemisen myötä. Esimerkiksi tietokoneemme ovat vuosi vuodelta nopeampia mutta samalla pienempiä, saattavat vaatia vähemmän ympäristöresurssejalähde?. Muita mahdollisia rajojen kasvun lähteitä ovat maan valtavat mineraalivarat, avaruuden kolonisaatio, avaruusvoimalat, asteroidien kaivaminen, Dysonin kehä ym. Näistä kerrotaan mm. kirjassa Mining the Sky: Untold Riches from the Asteroids, Comets, and Planets. On silti mahdollista, että ennen sellaisia vaiheita tulee kausi, jona luonnonvarojen kulutus vähenee ja nettotalouskasvu on siis täysin aineetonta - laadun paranemiseen ja palveluihin perustuvaa.

Nobel-palkitut taloustieteilijät Robert Solow ja Joseph Stiglitz ovat kommentoineet degrowth-ideologi Georgescu-Roegenin teorioita toteamalla, että pääoma ja työvoima voivat korvata luonnonvaroja suoraan tai epäsuoraan ja näin mahdollistaa kasvun tai kehityksen jatkumisen kestävästi.[13]

Saasteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päästökiintiöiden on väitetty olevan degrowthia (talouskasvun estämistä) tehokkaampi, varmempi ja vähemmän haitallinen keino rajoittaa saasteiden määrä tietylle tasolle.kenen mukaan?

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://fi.wikiversity.org/wiki/Sosiologip%C3%A4iv%C3%A4t_2010
  2. Institut d'études économiques et sociales pour la décroissance soutenable (2003). http://decroissance.org/
  3. Economic Degrowth for Sustainability and Equity (2009). http://www.degrowth.net/Economic-Degrowth-for
  4. Marko Ulvila: "Myötämäkiyhteiskunnan pääpiirteet. Hahmotelma fossiilikapitalismin jälkeisestä kukoistuksesta" http://fi.wikiversity.org/wiki/Sosiologip%C3%A4iv%C3%A4t_2010
  5. Serge Latouche, "The globe downshifted" Le Monde diplomatique - English edition (14. maaliskuuta 2010) http://mondediplo.com/2006/01/13degrowth#nb5
  6. http://hdr.undp.org/en/media/hdr_1996_en_overview.pdf
  7. http://steadystate.org/discover/downsides-of-economic-growth/
  8. "Maailmanlopun malli", professori Paul Lillrank, Suomen Kuvalehti 40/2010, s. 18
  9. Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä wealth_and_happiness_revisited ei löytynyt
  10. Maybe Money Does Buy Happiness After All - New York Times
  11. Economic Growth and Subjective Well-Being: Reassessing the Easterlin Paradox
  12. http://www.boston.com/bostonglobe/ideas/articles/2008/11/23/a_talk_with_betsey_stevenson_and_justin_wolfers/?page=full
  13. William D. Sunderlin, Ideology, Social Theory, and the Environment, Rowman & Littlefield Publishers, 2002, p. 154-155.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomenkielisiä degrowth-ajatteluun liittyviä kirjoja

  • Alaja, Antti: Mikä ihmeen degrowth? Johdatus kasvukritiikin uuteen aaltoon. Kalevi Sorsa Säätiön julkaisuja 4/2011.
  • Gandhi, Mohandas: Vapaudesta - hind swaraj. Like & Into 2008.
  • Gorz, André: Eläköön työttömyys! kirjoituksia työstä, ekologiasta, vapaudesta. Kansan sivistystyön liitto, 1982
  • Illich, Ivan: Oikeus hyödylliseen työttömyyteen ja sen asiantuntijaviholliset, Perusta 1990.
  • Kasvun rajat - 30 vuotta myöhemmin. Gaudeamus 2005.
  • Latouche, Serge: Jäähyväiset kasvulle. Like/Into 2010.
  • Nodrlund, Lasse & Maria Dorf: Elämämme perusteista. Palladium 2009.
  • Ojanen, Eero: Kohtuudesta ja kohtuuttomuudesta. Kirjapaja 2004.
  • Thoreau, Henry David. Elämää metsässä. WSOY 1954.
  • Tähtinen, Unto: Mitä Gandhi todella sanoi. WSOY 1970.
  • Ulvila, Marko & Jarna Pasanen: Vihreä uusjako - fossiilkapitalismista vapauteen. Like 2010.