Monetaristinen taloustiede

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Monetaristinen taloustiede on makrotaloustieteellinen koulukunta, joka korostaa rahavarannon sääntelyn merkitystä taloudessa.[1] Monetarismi saavutti vaikutusvaltaa 1970- ja 1980-luvuilta lähtien.[2]

Monetarismia ovat ajaneet etenkin Milton Friedman, Anna Schwartz, Karl Brunner ja Allan Meltzer.[2] Eräät journalistit ovat yhdistäneet virheellisesti käsitteen doktrinaaliseen vapaan markkinatalouden kannatukseen.[2]

Monetarismin mukaan inflaatioon ei pitäisi yrittää vaikuttaa keynesiläisittäin säätelemällä kulutuskysyntää tai kokonaiskysyntää valtion finanssipolitiikalla (verot ja julkiset menot), vaan säätelemällä liikkeellä olevan rahan määrää keskuspankin toimin (rahavarantoa kasvattamalla, koroilla, avomarkkinaoperaatioilla). Monetaristien kannattama, klassisesta taloustieteestä periytyvä rahan kvantiteettiteoria väittää, että liikkeellä olevan rahamäärän liiallinen kasvu aiheuttaa inflaatiota. Näin ollen rahamäärää pitäisi lisätä tasaista, hidasta vauhtia ja inflaation katsotaan johtuvan vain siitä, että rahan tarjontaa on lisätty kysyntää enemmän.

Monetarismi syrjäytti keynesiläisyyden 1960-luvun jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monetaristien ajama makrotaloudellinen teoria ja politiikka erosivat huomattavasti vallalla olleesta keynesiläisestä koulukunnasta.[1]

1960-luvulla keynesiläiset ja monetaristit kiistelivät inflaation syistä ja vaikutuksesta työllisyyteen (ks. Phillipsin käyrä), rahan kysynnän korkojoustosta ja siitä, "onko finanssipolitiikalla toivottua vaikutusta kokonaiskysyntään". Kiista "ratkesi empiiristen tosiasioiden avulla - - monetaristien voittoon. - - keynesiläisten usko finanssipolitiikan ylivertaiseen kykyyn hoitaa työttömyysongelma on kuollut - - Optimistikaan ei enää luota keynesiläiseen ajatukseen kysynnän aktiivisesta hienosäädöstä", kertoo Helsingin yliopiston kansantaloustieteen professori Vesa Kanniainen.[3].

Yhdysvaltain Federal Reserve kokeili 1979-82[2] Milton Friedmanin ehdottamaa yksinkertaista mallia rahamäärän sääntelemiseksi, mutta päätyi pian ottamaan käyttöön monetaristisemman linjan 1979, joka kuitenkin hylättiin 1982 eri syistä[4]. Kokeilun tuloksista on erilaisia näkemyksiä[2] - mm. uudet finanssi-innovaatiot tekivät käsitteen "rahan määrä" epäselväksi[1].

Monetarismin itsensä maine alkoi heiketä 1970-luvun lopussa ja 1980-luvun alussa keynesiläistä politiikkaa niinikään vastustavan rationaalisten odotusten teorian nousuun.[2]

Monetarismi nykyään[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Useimpia väitteitä, joilla monetaristit haastoivat keynesiläisyyden, pidetään nykyään oikeina, ja ne ovat makrotaloustieteen ja rahapolitiikan perustaa[2]. Näitä ovat mm.

  • nimellis- ja reaaliarvojen tarkka erottelu (eli inflaatiokorjaukset)
  • rahapolitiikka on finanssipolitiikkaa tehokkaampi työkalu talouden pitämiseen vakaana
  • inflaation matalana pitämisen tärkeys
  • nykyinen rahapolitiikka on lähempänä monetarismia kuin esimerkiksi vuosien 1956-78 keynesiläisyyttä muttei vastaa täysin kumpaakaan. [2]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä talouteen, kaupankäyntiin tai taloustieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.