Rahavaranto

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Rahavaranto on makrotaloudellinen käsite, joka viittaa rahan määrään taloudessa. Koska raha on periaatteessa mitä tahansa mitä voidaan käyttää velan kuittaamiseen, rahavarannolle on useita määritelmiä.

Tekijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esimerkiksi Euroalueen määritellyt rahavarannot, joita Euroopan keskuspankki seuraa ovat:

  • M1: liikkeessä olevat setelit ja kolikot sekä yön yli, eli heti nostettavissa olevat, pankkitalletukset. Käytetään myös nimitystä suppea raha.[1]
  • M2: yhteenlaskettuna M1, alle 2 vuoden maturiteetin määräaikaistalletukset sekä 3 kk:n aikana irtisanottavissa olevat talletukset.[1]
  • M3: yhteenlaskettuna M2 sekä euroalueen rahalaitosten liikkeeseen laskemia instrumentteja, mm. takaisinostositoumuksin myytyjä arvopapereita, rahamarkkinarahastojen osuuksia ja enintään kahden vuoden maturiteettisia velkapapereita.[1]

Näistä vain M1 on täysin likvidejä varoja, mutta M3 on puolestaan keskeisin rahavarannon mittari.

Usein käytetään myös käsitettä M0, joka tarkoittaa yleisön hallussa olevia seteleitä ja kolikoita sekä muiden pankkien talletuksia keskuspankissa.

Rahavarannon muutokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rahavarannon määrä ja inflaatio ovat läheisesti riippuvaisia toisistaan. Teoriaa kausaalisesta suhteesta rahamäärän, rahan kiertonopeuden, BKT:n ja hintatason välillä kutsutaan rahan kvantiteettiteoriaksi.

Rahavarannon määrään vaikuttaa oleellisesti myös ns. likviditeettiaste kertoimella 1/L (kerroin johdettavissa suoraan suppenevan geometrisen sarjan summasta), jossa L on siis likviditeettiaste.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Sanasto Verkko-opintopaketti. Suomen Pankki. Viitattu 26.1.2012.