Tieteellinen vallankumous
Wikipedia
Tieteellinen vallankumous on nimitys luonnontieteiden edistysaskeleelle, jota tähtitieteessä kutsutaan myös kopernikaaniseksi vallankumoukseksi. Se sai alkunsa puolalaisen Nikolaus Kopernikuksen alullepanemana, kun antiikista peräisin oleva maakeskinen maailmankuva korvattiin uudella aurinkokeskeisellä maailmankuvalla. Kehityksen alullepanijana oli Kopernikuksen vuonna 1543 julkaisema teos De revolutionibus orbium coelestium.
Kopernikaaninen vallankumous oli pitkä tieteellinen prosessi, jonka voidaan katsoa kestäneen lähes kaksisataa vuotta: De revolutionibusin julkaisusta vuoteen 1728, jolloin James Bradleyn havaitsema tähtien valon aberraatioilmiöstä saatiin ensimmäinen suora todiste Maan rataliikkeestä Auringon ympäri. Tähtitieteen kehityksen lisäksi samaan aikaan tapahtui merkittävää kehitystä myös kaikissa muissa luonnontieteissä sekä tieteenfilosofiassa.
[muokkaa] Tieteelliseen vallankumoukseen liittyviä merkittäviä henkilöitä ja virstanpylväitä
- Nikolaus Kopernikus (1473-1543) julkaisi vuonna 1543 teoksen De revolutionibus orbium coelestium, jossa hän puolusti aurinkokeskistä maailmankuvaa.
- Andreas Vesalius (1514-1564) julkaisi vuonna 1543 teoksen De Humani Corporis Fabrica, joka hylkäsi Galenoksen näkemykset ihmisruumiista. Hän muun muassa havaitsi, että verenkierto johtuu sydämen pumppaustoiminnosta.
- William Gilbert (1544-1603) tutki magnetismia ja maan magneettikenttää.
- Tyko Brahe (1546-1601) teki laajoja ja täsmällisempiä havaintoja taivaankappaleista 1500-luvun loppupuolella luoden pohjaa Keplerin töille.
- Francis Bacon (1561-1626) kehitti induktiivista päättelyä, etenemistä havainnoista ja kokeista teorioihin. Hän ei tehnyt merkittäviä saavutuksia tiedemiehenä, mutta hänellä oli suuri vaikutus aikansa tieteenfilosofiaan.
- Galileo Galilei (1564-1642) kehitti kaukoputkia ja teki useita mullistavia tähtitieteellisiä havaintoja koskien muun muassa Venuksen vaiheita ja Jupiterin kuita, julkaisten ne vuonna 1610. Hän kehitti putoavia kappaleita koskevia lakeja perustuen matemaattisesti analysoituihin kokeisiin.
- Johannes Kepler (1571-1630) julkaisi ensimmäiset kaksi kolmesta planeettojen liikelaistaan vuonna 1609.
- William Harvey (1578-1657) havainnollisti verenkiertoa leikkauksin ja muin kokein.
- René Descartes (1596-1650) kehitti deduktiivista päättelyä, julkaisten vuonna 1637 teoksen Metodin esitys.
- Anton van Leeuwenhoek (1632-1723) rakensi mikroskooppeja ja julkaisi vuonna 1660 havaintonsa, jotka avasivat tien mikrobiologiaan.
- Robert Boyle (1627-1691) teki kokeita ilmapumpulla ja esitti Boylen lain vuonna 1662.
- Isaac Newton (1642-1727) rakensi Keplerin ja Galilein töiden pohjalle. Hän kehitti matemaattista analyysiä, mikä avasi uusia matematiikan hyödyntämismahdollisuuksia tieteelle. Hän kehitti mekaniikan peruslait ja osoitti, että painovoima selitti planeettojen ellipsinmuotoiset radat.
