Robert Boyle

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Robert Boyle
Johann Kerseboomin maalaus Robert Boylesta noin vuodelta 1689
Johann Kerseboomin maalaus Robert Boylesta noin vuodelta 1689
Syntynyt 25. tammikuuta 1627
Lismoren linna, Irlanti
Kuollut 31. joulukuuta 1691
Lontoo, Englanti
Asuinpaikka Irlanti, Englanti
Tutkimusala Teologia, kemia ja fysiikka
Instituutti Royal Society
Tunnetuimmat työt Boylen laki

Robert Boyle (iiriksi Robaird Ó Bhaoill; 25. tammikuuta 162731. joulukuuta 1691) oli brittiläinen luonnonfilosofi, kemisti ja fyysikko. Boylen ajattelu oli alkemiaan päin kääntyvää, mutta nykyään häntä arvostetaan ensimmäisenä nykyaikaisena kemistinä.

Boyle hylkäsi vanhat käsitykset, joiden mukaan olisi vain kolme tai neljä alkuainetta, ja päätteli niitä olevan todennäköisesti paljon enemmän, mutta hän ei maininnut yhtään esimerkkiä alkuaineesta.[1] Boyle ei keksinyt mukaansa nimettyä Boylen lakia, mutta vahvisti sen.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Boylen isä oli menestyvä englantilainen liikemies, josta tehtiin 1620 Corkin jaarli. Boyle oli seitsemäs poika ja 14. lapsi. Hän oppi jo lapsena puhumaan ranskaa ja latinaa. Hän peri huomattavan omaisuuden, joten ei joutunut tekemään työtä. Hän ei ikinä käynyt yliopistoa, mutta kiinnostui filosofiasta ja tieteistä.

Noin 1655 Boyle asettui taloon High Streetille Oxfordissa. Häntä avusti tuolloin Robert Hooke, joka kehitti pumpun, joka osoittautui tärkeäksi kaasujen tutkimuksessa. Vuonna 1668 Boyle muutti Lontooseen Pall Mallille, jossa asui sisarensa Katherinen, Lady Ranelaghin kanssa. Boyle perusti siellä laboratorion ja tutki happojen ja emästen ominaisuuksia ja suoloja. Kun fosfori keksittiin, Boyle määritti monet sen ominaisuuksista.

Boyle muutti lähes yksin kemian kunnioitusta nauttivaksi tieteeksi. Boylea nimitettiinkin humoristisesti "Kemian isäksi ja Corkin jaarlin veljeksi." Boylella oli merkittävä joukko avustajia ja hän vaikutti muun muassa viisitoista vuotta nuoremman Isaac Newtonin työhön.

Boyle oli kiinnostunut myös uskonnoista ja kielistä. Hän liittyi myös Hudson's Bay Companyyn tutkiakseen matalien lämpötilojen vaikutusta. Hänestä tuli myöhemmin New England Companyn kuvernööri.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Laider, Meister: Physical Chemistry 3rd Edition, s. 11. Houghton Mifflin, 1999.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. John Hudson: Suurin tiede - kemian historiaa, s. 74. Suom. Kimmo Pietiläinen. Art House, 2002. ISBN 951-884-346-5.
Tämä tieteenharjoittajaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.