Differentiaali- ja integraalilaskenta

Differentiaali- ja integraalilaskenta on derivaatan ja integraalin käsitteeseen perustuva matematiikan haara, joka kehittyi algebrasta ja geometriasta. Sen kaksi keskeisintä laskutoimitusta ovat derivointi ja integrointi, jotka ovat toistensa käänteislaskutoimituksia.

Englannin kielessä differentiaali- ja integraalilaskenta tunnetaan nimellä calculus (suora suomennos olisi kalkyyli) . Se on analyysin osa-alue .

Esimerkkejä tyypillisistä differentiaali- ja integraalilaskennan ongelmista ovat:

• kiihtyvyyden määritys kun nopeuden funktio ajan suhteen tunnetaan
• tietyn tehoisen lumiauran auraaman alueen pinta-alan määritys, kun lumentulo vaihtelee

Differentiaali- ja integraalilaskentaa käytetään kaikilla fysikaalisten tieteiden aloilla, tietojenkäsittelytieteessä, tilastotieteessä, lääketieteessä ja taloustieteessä. Se on yleinen menetelmä matemaattisesti muotoillun ongelman optimaalisen ratkaisun löytämiseen.

Differentiaali- ja integraalilaskennan keksivät Isaac Newton ja Gottfried Leibniz 1600-luvun lopulla.

Katso myös

• Differentiaaliyhtälö