Humoraalioppi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hippokrates oli yksi varhaisista humoraaliopin kannattajista.

Humoraalioppi on antiikin Kreikassa 400-luvulla eaa. kehittynyt käsitys, joka hallitsi parannustaitoa ja lääketiedettä yli kahden vuosituhannen ajan, osittain aina 1800-luvulle saakka. Uskomuslääkinnässä on yhä humoraaliopille perustuvia hoitomenetelmiä.

Humoraalioppi pyrki selittämään sairaudet ensisijaisesti luonnollisista syistä johtuviksi. Se perustui elimistön neljän ajatellun perusnesteen, eli veren, keltaisen sapen, mustan sapen ja liman määrien välillä vallitseviin suhteisiin. Jos perusnesteiden suhteet olivat oikeat, vallitsi eukrasia ja siitä seurannut terveys, jos taas suhteet olivat häiriintyneet, vallitsi dyskrasia ja siitä aiheutunut sairaus. Perusnesteet vastasivat Galenoksen neljää temperamenttia, jotka olivat: sangviininen, koleerinen, melankolinen ja flegmaattinen.

Tärkeimpiä humoraaliopin mukaisia hoitomuotoja olivat niin vanhalla ajalla kuin keskiajalla suoneniskentä ja kuppaus. Keskiajalla suoneniskentä oli jopa hallitseva lääketieteen hoitokeino erilaisten yrttipohjaisten lääkkeiden ohella. Sekä suoneniskennän, kuppauksen että useimpien lääkkeiden tarkoituksena oli palauttaa elimistön perusnesteiden tasapaino. Joissain vakavissa sairauksissa suoneniskentää ja kuppausta käytettiin liikaa ja uhri menehtyi verenhukkaan.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä lääketieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.