Klassiset alkuaineet

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Monet vanhan ajan filosofisista näkemyksistä jäsensivät maailman rakennetta ja sen ilmiöitä klassisten alkuaineiden eli elementtien avulla. Kreikkalaisessa katsannossa näitä aineita oli neljä:

  • maa (kuiva ja kylmä)
  • vesi (märkä ja kylmä)
  • ilma (märkä ja kuuma)
  • tuli (kuiva ja kuuma)

Platonin mukaan tämän jaon oli kehittänyt filosofi Empedokles.

Lisäksi Aristoteles lisäsi luetteloon viidennen alkuaineen, eetterin, jota hän uskoi avaruuden olevan täynnä. Sana eetteri elvytettiin uudelleen 1800-luvun fysiikassa, jossa sillä tarkoitettiin koko maailmankaikkeudessa esiintyvää näkymätöntä väliainetta.

Kiinalaiset elementit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Viisi elementtiä

Kiinassa katsottiin, että maailman lukemattomat asiat syntyivät qin (energian) kulkiessa viiden vaiheen, puun (ylöspäin), tulen (ulospäin säteilevä), maan (keräävä), metallin (sisäänpäin tiivistyvä, spiraalimainen) ja veden (laskeutuva) läpi.

Näitä vaiheita kutsutaan nimellä wǔxíng 五行. wǔ = viisi; xíng = kävellä, kulkea

Länsimaissa on vakiintunut sanan "elementti" käyttö niitä kuvaamaan, mutta on ymmärrettävä, että ne eivät ole kreikkalaisen filosofian mukaisia alkuaineita.

Kaikki maailman ilmiöt voi jakaa viiden elementin mukaan. Tavallisimmin käytettyjä vastaavuuksia ovat ilmansuunnat, värit, muodot ja vuodenajat:

  • 火 Tuli — etelä, punainen, kolmio, kesä
  • 金 Metalli — länsi, valkoinen, pyöreä, syksy
  • 木 Puu — itä, vihreä/sininen, pylväsmäinen, kevät
  • 水 Vesi — pohjoinen, musta, aaltoileva, talvi
  • 土 Maa — keskusta, keltainen, neliö, vuodenaikojen vaihtuminen

Oppi liitettiin yin-yang-ajatteluun hyvin pian sen syntymisen jälkeen.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä filosofiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.