Uskomuslääkintä

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Akupunktiopisteitä kiinalaisessa lääkinnässä.

Uskomuslääkintä tai uskomushoidot tarkoittaa Duodecimin lääketieteen sanaston mukaan tieteelliseen tutkimukseen perustuvan lääkinnän ulkopuolelle jääviä hoitomenetelmiä.[1] Tämä tarkoittaa että menetelmää ei ole joko tieteellisesti tutkittu, tai menetelmän vaikutuksesta ei ole saatu tieteellistä näyttöä.

Uskomuslääkinnällä voidaan tarkoittaa myös ihmisten tai eläinten hoitamista menetelmin, jotka eivät kuulu virallisen terveydenhoitojärjestelmän valtakulttuuriin.[2] Käytännössä virallisilta terveydenhuollon ammattihenkilöiltä ei edellytetä pelkästään tutkimukseen perustuvan lääkinnän käyttämistä, vaan yleisesti hyväksyttyjä ja kokemusperäisiä perusteltuja menettelytapoja koulutuksensa mukaisesti [3].

Uskomuslääkinnän piiriin kuuluvat osittain myös hoitomuotoja, joista voidaan käyttää termejä vaihtoehtolääkintä, vaihtoehtohoidot, täydentävät hoidot[2], täydentävät hoitomuodot, vaihtoehtoiset hoitomuodot, vointihoidot, kansanparannus, kansanlääkintä ja luonnonlääkintä. Näiden käsitteiden piiriin kuuluu kuitenkin myös sellaisia vanhastaan käytettyjä hoitomuotoja, joiden vaikuttavuuden nykyinen lääketiede myöntää ja joita näin ollen ei ole pidettävä uskomuslääkintänä, mutta jotka jokin uudempi, vielä tehokkaampi lääkinnällinen menetelmä on lääketieteellisessä käytännössä pitkälti syrjäyttänyt. Käytännössä käsitteet uskomuslääkintä ja vaihtoehtolääkintä kuitenkin usein samastetaan keskenään.[2][4][5][6] Virallisesti hyväksyttyjen ja vaihtoehtoisten lääkintämenetelmien raja ei kuitenkaan ole yksikäsitteisen selvä, ja esimerkiksi akupunktiota tai kiropraktiikkaa[7] ei voida luokitella pelkästään jompaankumpaan.[2] Vaihtoehtohoitoihin luetaan myös hoitomuotoja, jotka joissain maissa sisältyvät viralliseenkin terveyspalvelujärjestelmään.[2] Vaihtoehtoisia hoitoja käyttävät ihmiset pitävät niitä yleensä ennalta ehkäisevinä, hoitavina ja terveyttä ja hyvinvointia edistävinä.[2]

Vaihtoehtohoitoja voidaan luokitella käytetyn menetelmän ja vaikutustavan selityksen perusteella kokonaisideologoihin, kuten homeopatia, ja antroposofinen lääkintä, fysikaalisiin hoitoihin, kuten erilaiset manipulaatiohoidot sekä asento-, vesi- ja ilmastohoidot sekä aistivälitteisiin menetelmiin kuten aromaterapia. Jotkut hoidot perustuvat myös kasvien lääkkeellisiin vaikutuksiin, ruokavalioon tai vitamiini-, hivenaine- tai paastohoitoihin. Näiden lisäksi vaihtoehtohoidoin voidaan pyrkiä puhdistamaan elimistöä esimerkiksi suoliston tyhjennyshoidolla tai kuppauksella tai vaikuttaa kehon energiavirtoihin. Osa vaihtoehtohoidoista, kuten esimerkiksi erilaiset henkiparannukset perustuvat henkiseen vaikutukseen ja voivat olla lähellä virallisen lääketieteen käyttämiä psykoterapioita tai suggestiohoitoja.[2]

Summasta, jonka suomalaiset käyttävät vaihtoehto- tai uskomushoitoihin on esitetty erilaisia arvioita. Tarkka todistettu summa ei ole tiedossa, koska sen määrittely, mikä käsitteen piiriin kuuluu, on jokseenkin mahdotonta, ja monia hoitomuotoja käyttävät myös lääketieteellisen koulutuksen saaneet. Vaihtoehtoisten hoitomuotojen vahvistumista sanotaan lääketieteen piirissä paramedikalisaatioksi.[8]

Nimitykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Anglosaksisessa kulttuurissa käytetään käsitettä alternative medicine vastakohtana tieteelliseen näyttöön perustuvalle lääketieteelle. Sen historiallinen perusta on professori Arno Forsiuksen mukaan siinä, että erityisesti Yhdysvalloissa oli 1800-luvulla laillistettuja homeopaattisia lääkäreitä.[9]

Termi "uskomuslääkintä" on uudissana, joka voitti Duodecimin sanakilpailun vuonna 1995[10], ja sana uskomushoito on erityisesti vaihtoehtohoitoihin kielteisesti suhtautuvien käytössä.[2] Pekka Louhiala ja Raimo Puustinen katsovat termin uskomuslääkintä olevan leimaava käsite, jonka käyttäjä tuntuu vihjaavan, että hän itse harjoittaa lääkintää, joka perustuu yksinomaan tutkittuun tietoon.[11]

Lääketieteeseen perustumatonta lääkintää kutsuttiin 1970-luvulla luonnonlääkinnäksi tai luontaislääkinnäksi. Käsitteillä tarkoitettiin rohdosvalmisteiden ja kansanomaisten hoitojen käyttöä sairauksien hoitoon ja ehkäisyyn. Luontaislääkinnän nousu kytkeytyi 1960-luvun Yhdysvalloissa niin sanottuihin vaihtoehtoliikkeisiin, ja tämän vuoksi luontaislääkinnän nimitykseksi tuli yleisesti käyttöön sana vaihtoehtolääkintä.[2] Professori Forsius on kritisoinut termiä sen vuoksi, että vaihtoehtolääkinnän piiriin kuuluu paljon sellaista hoitotoimintaa, jota ei "tieteellisin perustein tai parhaalla tahdollakaan voi pitää "lääkintä" -käsitteeseen sisältyvänä". Lisäksi Forsiuksen mukaan vaihtoehtohoitoihin luettavat hoitomenetelmät eivät yleensä toimi oikean lääketieteen hoitojen todellisina vaihtoehtoina.[9]

"Uskomuslääkinnän" vastakohta on näyttöön perustuva lääketiede (engl. evidence-based medicine), joka ei ole sama asia kuin virallinen lääkintä. Monet virallisessa järjestelmässä käytettävät käytännön hoitomuodot eivät perustu pätevään näyttöön.[12] Virallisessa lääkinnässä näyttöön perustuvien hoitojen arvioidaan saavan lisää jalansijaa.[13][14] Näyttöön perustuvassa lääketieteessä korostetaan voimakkaasti satunnaistetuissa kontrolloiduissa tutkimuksissa, eli niin sanotuissa kaksoissokkokokeissa hankittua näyttöä. Kaikki hoidot, kuten monet kirurgiset toimenpiteet tai psykoterapeuttiset menetelmät eivät käytännön syistä kuitenkaan sovellu tällä menetelmällä tehtyihin tutkimuksiin. Joidenkin hoitojen tehoa myös pidetään niin ilmeisenä, ettei tutkimuksia pidetä tarpeellisena. Tämän lisäksi kaikkia asioita ei ole vielä tutkittu, vaikka se periaatteessa olisikin mahdollista.[15]

Uskomushoitojen ja virallisen lääkinnän eroja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uskomushoitojen kuten homeopatian tehokkuutta perustellaan usein hoitojen "vuosisataisella tai tuhatvuotisella" historialla. Hoidon katsotaan olevan vaikuttavaa, koska sillä on vanhat tai kaukaiset lähtökohdat. Kriitikoiden mielestä hoitomuodon vanhuus-argumentti ei ole pätevällä pohjalla, koska se, että jotain menetelmää on historiassa käytetty ei sinällään ole todiste sen toimivuudesta. Lääketieteen näkökulmasta hoidon toimivuuden todistaa vain tieteellinen tutkimus ja hoidon käytön seuranta.[16]

Monet uskomuslääketieteen kritisoijat korostavat, että ero uskomuslääketieteen tai vaihtoehtolääketieteen ja näyttöön perustuvan lääketieteen välillä ei ole siinä, onko hoitomuoto vanha tai perinteinen, vaan siinä, onko sillä havaittu positiivisia vaikutuksia eli onko sellaisista vaikutuksista tieteellisesti riittävä varmuus. Esimerkiksi Richard Dawkins esitti John Diamondin kirjan Snake oil and other Preoccupations esipuheessa, että jos hoitomuodolla saadaan aikaan parantavia vaikutuksia kaksoissokkokokeessa, se ei enää ole vaihtoehto, vaan se muuttuu lääketieteeksi. Dawkins esitti myös, että jos Britannian Kuninkaallisen lääkärikollegion puheenjohtajan menetelmä ei läpäise testiä, se lakkaa olemasta näyttöön perustuvaa lääketiedettä.[17]

Uskomushoidoille on myös vaadittu arvostetumpaa asemaa ja esimerkiksi Suomessa sairausvakuutuksen antamaa tukea, koska tällainen asema on myös "koululääketieteellä". Dosentti Veijo Saanon mukaan ei kuitenkaan ole olemassa mitään yhtä koululääketiedettä, joka olisi yhdellä kertaa hyväksytty, vaan lääketieteen menetelmät ja hoitotavat on jokainen yksi kerrallaan arvioitu erikseen jokaisen käyttötarkoituksen osalta. Sellaiset menetelmät, joiden vaikuttavuudesta ei saada näyttöä hylätään tai jäävät suppeaan kokeelliseen käyttöön.[18]

Suomessa lain terveydenhuollon ammattihenkilöistä mukaan "terveydenhuollon ammattihenkilön on ammattitoiminnassaan sovellettava yleisesti hyväksyttyjä ja kokemusperäisiä perusteltuja menettelytapoja koulutuksensa mukaisesti",[19] mikä sinänsä ei kiellä näyttöön perustumattomien hoitojen antamista. Suomen Lääkäriliiton eettisten ohjeiden mukaan lääkärin "tulee suositella vain lääketieteellisen tiedon ja kokemuksen perusteella tehokkaina ja tarkoituksenmukaisina pidettyjä tutkimuksia ja hoitoja".[20] Dosentit Veikko Saano ja Markku Myllykangas katsovat, että lääkärien tulisi olla uskomushoitojen suhteen pidättyväisiä, koska lääkärin arvovallalla on muita helpompi myydä myös sellaisia terveyspalveluita, joiden arvoa ei ole osoitettu.[21]

Hoitomuotoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaihtoehtoisia hoitoja ovat kehittäneet ja käyttäneet monet henkilöt, joilla ei ole ollut lupaa toimia lääkäreinä sekä myös lääkärit. Diagnoosin tekeminen ja sisäisesti annettavien lääkkeiden määrääminen on yleisesti hyväksytty vain lääkärien oikeudeksi, mutta rajanveto siitä, mitkä aineet on määriteltävä lääkkeiksi on aiheuttanut kiista. Kirurgisia toimenpiteitä lukuun ottamatta ulkoisten hoitojen antaminen on varsin usein katsottu kenen tahansa oikeudeksi. Uskomuslääkintään kuuluu keskustelu ja neuvonta.[22]

Esimerkkejä uskomuslääkinnästä ovat muun muassa perinteinen kansanparannus, homeopatia, kiviterapia, otsoniterapia ja luontaislääkkeiden käyttö. Osalla menetelmistä on pitkät perinteet. Joitakin vaihtoehtoisia hoitomuotoja, kuten akupunktio tai kiropraktiikka, on hyväksytty osittain myös perinteisen lääketieteen menetelmien piiriin. Joillekin hoitomuodoille rajanveto ei ole niin selvä.[2]

Luonnonparannus (luontaisparannus, luontaishoito) tarkoittaa tautien parantamista lääkkeittä ruokavalion, liikunnan, kylpyjen tai muiden sellaisten avulla.[23] Luonnonparannukseen kuuluvat myös erilaiset luonnon kasvit, joita hyödynnetään myös nykyisessä tieteellisessä lääketieteessä, niiden todistettujen vaikutusten takia.

Suomessa Luonnonlääketieteen keskusliiton internetsivut luettelivat vuonna 2008 eli 80 erilaista uskomuslääkintämenetelmää ja jo 1970-luvulla hoitomuotoja arvioitiin olevan 100–200. Eri hoitomuotojen sisällä on myös hieman toisistaan poikkeavia alaryhmiä samoillekin hoidoille. Vaihtoehtohoitojen tarjonta on jatkuvassa muutoksessa kun uusia hoitomuotoja tulee markkinoille samalla kun vanhoja häviää käytöstä.[2]

Uskomuslääkintä Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa monien eri vaihtoehtohoitojen antajia edustaa Luonnonlääketieteen Keskusliitto ry (LKL), joka syntyi vuonna 2002 Vaihtoehtoisen lääketieteen keskusliiton (VLKL) ja Suomen Luontaisterapeuttien Liiton yhdistyttyä.[24] LKL:n jäseninä oli vuonna 2009 seitsemän jäsenyhdistystä, joiden yhteenlaskettu jäsenmäärä on 1 100 terapeuttia. Näin LKL:n ulkopuolelle jää kuitenkin useita alan yhdistyksiä ja arviolta 5 000 vaihtoehtohoitojen antajaa.[2]

LKL on asettanut jäsenilleen koulutuksen minivaatimukset, jotka olivat vuonna 2009 yhteensä 960 tuntia (35,5 opintopistettä). LKL voi valvoa vain oman jäsenistönsä koulutustasoa.[2]

VLKL:n keskeistä toimintaa oli Studia Generalia -luonnot pääkaupunkiseudulla ja eri puolilla maata järjestetyt opintopäivät, jota sisälsivät demonstraatiota vaihtehtohoitojen antajille, terveydenhuoltohenkilöstölle ja suurelle yleisölle. Vuodesta 1993 lähtien VLKL osallistui Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen (TEO) Vaihtoehtoisen terveydenhoidon neuvottelukuntaan, joka muun muassa laati suositukset terapeuttikoulutuksen laajuudesta ja sisällöstä. Neuvottelukunnan työn tuloksena syntyi myös vuonna 1998 julkaistu kirja "Täydentävät vaihtoehdot terveydenhoidossa".[24]

Lainsäädäntö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sosiaali- ja terveysministeriön vaihtoehtohoitoja koskevan lainsäädännön tarpeita selvittäneen työryhmän vuonna 2009 julkaistussa raportissa todetaan, että luontaistuotteet ja vaihtoehtolääkintä saattavat vaarantaa potilasturvallisuuden viivästyttämällä ihmisten hakeutumista lääkärin hoitoon. Myös erilaisten rohdosvalmisteiden ja reseptilääkkeiden yhteisvaikutukset ovat aiheuttaneet potilashaittoja. Näistä ja muista potilasturvallisuutta vaarantavista syistä johtuen työryhmä ehdotti, että Suomessa otettaisiin käyttöön rajoitussäädökset, joilla esille tulleisiin potilasturvallisuuden vaarantaviin ongelmiiin voitaisiin puuttua mahdollisimman nopeasti. Työryhmän ehdotuksen mukaan muun muassa tiettyjen potilasryhmien hoito rajattasiin vain terveydenhuollon ammattihenkilöille ja vaihtoehtohoitoja antavat henkilöt saisivat hoitaa tiettyjä sairauksia vain yhteistyössä lääkärin kanssa.[2]

Uskomushoitojen rajoittamista lainsäädännöllä olivat aikaisemmin vaatineet Lääkäriliitto vuonna 2007[25] ja Tehy vuonna 2008.[26]

Kritiikkiä uskomuslääkintätermiä kohtaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heikki Hemilän mukaan termi uskomuslääkintä on sopimaton terveydenhuollon ammattilaisten sanavarastoon. [27]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Duodecim - terveyskirjasto: uskomuslääkintä.
  2. a b c d e f g h i j k l m n Vaihtoehtohoitojen sääntelyn tarve (pdf) (Julkaistu myös painettuna ISBN 978-952-00-2810-7) STM:n selvityksiä 2009:17. Sosiaali- ja terveysministeriö. Viitattu 12.6.2009.
  3. Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä Finlex. Edita. Viitattu 15.12.2009. suomi
  4. Veijo Saano: Vaihtoehtolääkintä Suomalaisten terveys. 18.7.2005. terveyskirjasto: Duodecim. Viitattu 22.6.2009. : "Vaihtoehto- eli uskomuslääkinnäksi kutsutaan hoito- ja taudinmääritystapoja, jotka eivät perustu lääketieteeseen ja joita virallinen terveydenhoitojärjestelmä ei käytä."
  5. "alternative medicine." Britannica Concise Encyclopedia. Encyclopædia Britannica, Inc., 2006. Answers.com 22 Jun. 2009. http://www.answers.com/topic/alternative-medicine: "Any of a broad range of healing approaches not used in conventional Western medicine. "
  6. MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0: 'vaihtoehtolääkintä = uskomuslääkintä ja ’uskomuslääkintä: tieteelliseen tutkimukseen perustuvan lääkinnän ulkopuolelle jäävät hoitomenetelmät, vaihtoehtolääkintä’
  7. Anna-Liisa Enkovaara: Miksi vaihtoehtoiset hoidot kiinnostavat?. Työterveyslääkäri, 2007, 2007. vsk, nro 25(1), s. 12-14. Artikkelin verkkoversio Viitattu 19.4.2009.
  8. Lippu, Hilkka, "Medikalisaatio ja paramedikalisaatio – taloudellinen intressi, vakuuttavuus ja suggestioiden etiikka" Viitattu 22.11.2006
  9. a b Forsius, Arno: Uskomuslääkintä vai uskomushoito?. Suomen Lääkärilehti, , 2002. vsk, nro 46, s. 4747. Suomen lääkäriliitto. Artikkelin verkkoversio Viitattu 22.6.2009.
  10. Uskomuslääkintä on käypää ammattisanastoaTerveysportti.fi
  11. Louhiala, Pekka; Puustinen, Raimo: Vieraskynä: Lääketieteelle ei ole tieteen kriteerit täyttävää vaihtoehtoa Helsingin Sanomat. 25.5.2009. Sanoma oy. Viitattu 15.12.2009.
  12. Shef.ac.uk (Archive.org)
  13. Myllykangas, M. Puoskarointi käy kaupan. Vapaa-ajattelija 6/2001 Viitattu 7.12.2006
  14. Kansanterveyslaitos. Käypä hoito -suositukset Viitattu 7.11.2006
  15. Näyttöön perustuva hoito Lääkärin etiikka, 6. painos. 2005. Suomen Lääkäriliitto. Viitattu 12.6.2009.
  16. Jorma Metsäranta: Uskomuslääkintä elää tieteen ulkopuolella. Mielekäs, , 4. vsk, nro 4. Taimi, Muotialan asuin- ja toimintakeskus ry: ja Omaiset mielenterveystyön tukena ry. Artikkelin verkkoversio Viitattu 12.6.2009.
  17. John Diamond: ”Foreword”, Snake oil and other preoccupations, s. xiii. Foreword by Richard Dawkins. Vintage, 2001. ISBN 0099428334. Teoksen verkkoversio (viitattu 15.12.2009). (englanniksi)
  18. Mikko Ervasti: Poppamiesten paluu. Turun Sanomat, 2000, nro 13.10.. Artikkelin verkkoversio.
  19. Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä Finlex. 28.6.1994. Edita. Viitattu 22.6. 2009.
  20. Lääkärin eettiset ohjeet 6.5.1988. Suomen Lääkäriliitto. Viitattu 22.6. 2009.
  21. Veijo Saano, Markku Myllykangas: Uskomuslääkintä, terveydenhoidon villi rinnakkaisjärjestelmä. Suomen Lääkärilehti, , 2006. vsk, nro 61(40), s. 4115-4119. Suomen Lääkäriliitto - Finlands Läkarförbund r.y.,. Artikkelin verkkoversio Viitattu 22.6.2009.
  22. Arno Forsius: Vaihtoehtoisesta hoidosta (Kirjoitus perustuu luentoon Lahden kaupungin terveysviraston koulutustilaisuudessa 5.12.1990. Tarkistettu ja täydennetty huhtikuussa 1999.) 1999. Viitattu 4.2.2010. (suomeksi)
  23. Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.
  24. a b Toiminta ja historia Luonnonlääketieteen Keskusliitto ry.
  25. Suomen Lääkäriliitto kuluttajien suojelemiseksi: Puoskarointi kuriin lailla 28.06.2007
  26. Tehy ry: Uskomushoidot eivät ole terveydenhuollon tomintaa. Kannanotto. Luettu 10.2.2008.
  27. Heikki Hemilä, Duodecim - Luopukaamme termin uskomuslääkintä käytöstä. 2007;123(19):2352.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaihtoehtolääkintää esitteleviä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]