Hippokrates

Wikipedia

Hippokrates Kosilainen (muinaiskreikaksi Ἱπποκράτης, 460–377 eaa.) on saanut kunnian tulla kutsutuksi länsimaisen lääketieteen isäksi ja lääkärinvalan eli Hippokrateen valan kirjoittajaksi. Lääketieteen isäksi häntä kutsutaan siksi, että hän oli länsimaisen lääketieteen historian standardinäkemyksen mukaan ensimmäinen, joka selitti sairaudet luonnollisilla syillä eikä jumalten ja henkien aiheuttamina. Lisäksi maineen perusteena on melko voimakas eurosentrinen ajattelutapa, joka korostaa antiikin kreikkalaisten saavutuksia ja väheksyy tai sivuuttaa aikaisempien korkeakulttuurien saavutukset. Varhaisin nimeltä mainittu lääkäri oli hammaslääkäri ja kirurgi Hesire 3. dynastian (n.2700-2600 eaa) Egyptissä. Häntä tunnetumpi oli kuitenkin aikalaisensa faarao Kheopsin arkkitehti ja hovilääkäri Imhotep. Imhotep julistettiin myöhemmin jumalaksi ja hänen temppeliensä Elämän talot ovat maailman ensimmäisiä tunnettuja lääketieteellisiä opinahjoja. Kreikkalaiset kutsuivat Imhotepia Asklepiokseksi (kreikkalainen lääketieteen jumala) ja egyptiläisen mallin mukaan perustivat hänelle lukuisia temppeleitä ympäri Kreikkaa - myös Hippokrateen kotisaarelle.

Perimätiedon mukaan Hippokrates oli kotoisin Kosin saarelta. Edelleen perimätiedon mukaan hän aloitti lääketieteen opinnot kotisaarellaan Kosissa ja jatkoi niitä Knidoksella, Thasoksella ja Tessaliassa, joidenkin lähteiden mukaan myös Egyptissä, Lyydiassa ja Skyytiassa. Mikäli tieto Egyptissä opiskelusta pitää paikkansa, hän mitä todennäköisimmin suoritti (Galenoksen, Theofarastoksen ja Dioskorideen tavoin) "jatko-opintonsa" Memfiin Imhotepin temppelin Elämän talossa. Myöhemmin hän kuului Kosin Asklepioksen temppelissä työskennelleeseen lääkärien koulukuntaan.

Hippokrateen nimiin laitetut teokset käsittävät noin 60 tutkielmaa, joista suurin osa on kirjoitettu tai käännetty vuosien 430 eaa. ja 200 jaa. välillä. Niitä on ollut kirjoittamassa lukuisia henkilöitä, joilla on ollut erilaisia mielipiteitä ja näkökulmia todennäköisesti Aleksandrian kirjastossa. Yhdestäkään teoksesta ei voida varmuudella sanoa, että se olisi Hippokrateen itsensä kirjoittama ja tiedetään, että osa niistä on (Galenoksen teosten tavoin) suoria käännöksiä huomattavasti vanhemmista egyptiläisistä teksteistä. Ainakin yhden niistä on kirjoittanut hänen vävynsä Polybos. Tunnetuin teoksista on nimeltään Hippokrateen vala, mutta todennäköisesti sekään ei ollut Hippokrateen itsensä kirjoittama.

Muissa teoksissa Hippokrates muun muassa selitti ihmisten erilaiset luonteenpiirteet sillä, missä suhteessa heidän ruuminsa sisältää neljää mielialaan vaikuttavaa tekijää: limaa (flegmaa), keltaista sappea, mustaa sappea ja verta. Tämä vaikutti merkittävästi toiseen merkittävään antiikin kreikkalaiseen lääkäriin, Claudius Galenukseen, sekä keskiaikaiseen lääketieteeseen.

Hippokrateen tautioppi panee suuren arvon terveille elämäntavoille, ruumiinharjoituksille, ruokavaliolle sekä aurinko- ja vesihoidoille. Myös lääkekasveilla (rohdoskasvit) oli suuri merkitys, ja niitä löytyykin kirjoituksista lähes kolmesataa. Tunnetuimpia Hippokrateen nimiin laitettuja lääketiedettä käsitteleviä sanontoja ovat Primum non nocere ("ennen kaikkea vältä vahingoittamasta potilasta"); sekä Ars longa, vita brevis ("taide pitkä, elämä lyhyt"). Sanonnat esitetään usein latinaksi, mutta Hippokrates puhui kreikkaa.