William Gilbert
Sivulta puuttuu | William Gilbert | |
|---|---|
 |
|
| Syntynyt | 24. toukokuuta 1544[1] Colchester, Essex, Englanti |
| Kuollut | 10. joulukuuta 1603 Lontoo tai Colchester, Englanti[2] |
| Tutkimusala | Fysiikka, lääketiede |
| Tutkinnot | St John's College |
| Tunnetuimmat työt | Ensimmäisiä magnetismia ja sähköä tutkinut tieteilijä |
| Uskonnollinen kanta | Anglikaani |
William Gilbert (tai Gilberd; 1544–1603) oli englantilainen fyysikko ja lääkäri, joka tutki sähköä ja magnetismia. Hän esitti ensimmäisenä teorian Maan magneettikentästä.
Gilbert syntyi vuonna 1544 Colchesterissä keskiluokkaiseen perheeseen. Vuonna 1558 hän pääsi Cambridgen St John's Collegeen ja saavutti viimeisen tittelinsä vuonna 1569. Hänestä tuli lääkäreiden kuninkaallisen oppilaitoksen jäsen ja myöhemmin vuonna 1600 sen johtaja. Gilbertistä tuli merkittävä fyysikko ja luonnontutkija sen ajan Lontoossa ja niinpä vuonna 1600 kuningatar Elisabet I:n henkilökohtainen lääkäri aina kuningattaren kuolemaan asti.
Gilbert käytti aikansa pohtimalla ja tutkimalla fysikaalisia kysymyksiä ja kirjoittamalla kuuluisan kirjansa De Magnete. Siinä hän esitti teorian, jonka mukaan kompassin neula osoittaa pohjoiseen, koska Maa itse on magneettinen.[3] Hän tutki myös hankaussähköä ja otti ensimmäisenä käyttöön sähköä tarkoittavan termin electricitas, joka juontuu kreikan sanasta electron eli meripihka ja josta monien kielien sähköä tarkoittavat sanat johtuvat. Hänen kokeensa osoittivat, että meripihkan lisäksi monet muutkin aineet kuten lasi, timantti, kovettuneet hartsit, rikki ja sinettilakka tulivat hankaamalla sähköisiksi eli niihin latautuu staattista sähköä, esimerkiksi metallit sitä vastoin eivät.[4]
Gilbert kehitti myös lukuisia menetelmiä tuottaa ja voimistaa sähköä.
Lähteet [muokkaa]
- ↑ William Gilbert (1544 - 1603) BBC. Viitattu 24.11.2007. (englanniksi)
- ↑ William Gilbert Britannica Encyclopedia. Viitattu 24.11.2007. (englanniksi)
- ↑ Satu Hassi, Jukka Hatakka, Heimo Saarikko, Jukka Valjakka: Lukion fysiikka , Sähkö ja magnetismi 1, s. 142. Porvoo: WSOY, 1998. ISBN 951-0-20143-X.
- ↑ Sähkö ja magnetismi 1, s. 16
