Rutto

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee paiseruttoa. Albert Camus'n romaanista on erillinen artikkeli.
Paiseruttoa sairastavan potilaan reisi
Paiseruttoa sairastavan miehen jalka
Yersinia pestis -bakteeri

Rutto eli paiserutto (lat. pestis tarkoittaa kulkutautia yleensä) on tarttuva kuumetauti, jonka aiheuttaa Yersinia pestis -bakteeri. Tauti on yleinen jyrsijöillä ja leviää niistä kirppujen välityksellä ihmiseen ja saattaa esiintyä laajoina epidemioina tai pandemioina.lähde?

Suomenkielinen sana rutto on johdettu skandinaavisesta paisetta merkitsevästä sanasta (muinaisisl. throte, vrt. thrutinn 'turvonnut'). [1]

Ruton taudinkuva[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paiseruton itämisaika on 2–10 vuorokautta, ja taudinkuvaan liittyvät korkea kuume, märkäiset paiseet ja verenpurkaumat iholla. Bakteerin taudinaiheutuskyky perustuu siihen, että se säilyy hengissä elimistön syöjäsolujen eli fagosyyttien sisällä. Bakteeri lisääntyykin nopeasti elimistössä ja aiheuttaa lopulta verenmyrkytyksen.lähde? Ruttoon kuoli tuskallisesti jopa parissa päivässä. Rutto levisi nopeasti, sillä eläimet asuivat useimmiten saman katon alla kuin ihmiset, ja hygienia oli huono. Ruttoa levittivät myös matkalaiset, jotka tulivat matkoiltansa.

Ruton historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Historian aikana tiedetään olleen useita paiseruttoepidemioita. Intian ja Kiinan historiassa tunnetaan useita tapauksia. Ruttoa on tavattu Euroopan alueella ainakin 500-luvulta alkaen. Vuonna 542 keisari Justinianus I:n hallitessa laaja epidemia, joka tunnetaan nimellä Justinianuksen rutto, surmasi suuren osan Itä-Rooman väestöstä. Välillä rutto lähes katosi Euroopasta, mutta palasi 1300-luvulla, jolloin se sai nimen musta surma.

Musta surma 1348–1351, historian laajin ja tuhoisin ruttoepidemia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Musta surma oli historian tuhoisin epidemia. Se raivosi vuosina 1348–1351 koko Euroopassa ja suuressa osassa Aasiaa ja tappoi neljäsosan Euroopan väestöstä. Eurooppaan sen toivat mustarotat, jotka tulivat eräässä kauppalaivassa Genovaan. Nälän heikentämään kansaan iskenyt musta surma levisi nopealla vauhdilla ympäri Eurooppaa. Ruotsissa kuningas Maunu Eerikinpoika, "Maunu Liehakko", menetti kruununsa epidemian vuoksi: aatelisto katsoi hänen syyllistyneen "Jumalan pyhän maailmanjärjestyksen" häpäisemiseen, koska kuningas oli kieltänyt maaorjuuden ja yleensäkin rajoittanut aateliston mielivaltaa. Kuningas pakeni itään, ja hän sai turvapaikan Laatokan Valamosta, jossa hänen hautansa on. [2]

Muita teorioita keskiajan ruttoepidemioista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

On myös esitetty epäily, että keskiajan ruttoepidemia olisi ollut tosiasiassa jokin verenvuotokuume, lähinnä ehkä isorokko, pilkkukuume, influenssa, koska useimmat historiassa kuvatuista oireista sopivat paremmin sellaiseen kuin paiseruttoon. Koska biologisia näytteitä muinaisesta epidemiasta ei ole säilynyt, ajatus on todistamatta [3]. Uusimmat tutkimukset puoltavat kuitenkin paiseruttoa, sillä Keski-Euroopassa ruttohautoihin haudatuista ruumiista on tavattu juuri Y. pestis -bakteerin DNA:ta.[4]

Rutto valistuksen aikaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1300-luvun suuren epidemian jälkeen ruttoepidemioita esiintyi tuon tuostakin eri puolilla Eurooppaa satojen vuosien ajan, kunnes se 1700-luvulla käytännöllisesti katsoen hävisi. Sen sijaan sitä esiintyi edelleen eräissä osissa Aasiaa. Suomessa on kuvausten perusteella esiintynyt mahdollisesti paiseruttoa myös vuosina 15041505 ja 17101711.

Ruton esiintyminen nykyaikana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyään paiseruttoa voidaan hoitaa tehokkailla antibiooteilla, ja tauti on täysin hoidettavissa, jos lääkitys aloitetaan ajoissa. Tautia estetään myös laajoilla myrkytyskampanjoilla ja yleisen hygienian parantamisella.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kaarle Krohn, Suomalaisten runojen uskonto
  2. Valamo - kuvia ja historiaa luostarisaarilta, luku Valamo keskiajalta toiseen maailmansotaan
  3. Mika Kallioinen, Rutto & Rukous, 2008, s. 19-43
  4. Haensch S, Bianucci R, Signoli M, et al.: Distinct clones of Yersinia pestis caused the black death. (Julkaistu 7.10.2010) PLoS Pathogens, 2010, nro 10. Artikkelin verkkoversio.
  5. CDC Division of Vector-Borne Infectious Diseases: Plague Prevention and Control 30.3.2005. Viitattu 11.7.2010.
  6. Kallioinen, Mika: Rutto & Rukous - Tartuntataudit esiteollisen ajan Suomessa, s. 43-51. Jyväskylä: Atena, 2008, 2.p (tarkistettu). ISBN 978-951-796-580-4.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • toimittaneet Marjomaa R., Nurmiainen J. ja Weiss H.: Ilmestyskirjan ratsastajat: sota, nälkä, taudit ja kuolema historiassa. Vastapaino, Tampere, 2000. ISBN 951-768-065-1. erit. s. 209-235.
  • Boccaccio Giovanni, suomentaneet Lahti Ilmari ja Hokkanen Vilho: Decamerone. Tammi, Helsinki, 1999. ISBN 951-31-1647-6.
Tämä lääketieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.