Isorotta

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hakusana ”rotta” ohjaa tänne. Sanan muita merkityksiä on lueteltu erillisellä täsmennyssivulla.
Isorotta
Rattus norvegicus 1.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Alaluokka: Theria
Osaluokka: Istukkanisäkkäät Eutheria
Lahko: Jyrsijät Rodentia
Alalahko: Hiirimäiset jyrsijät Myomorpha[2]
Yläheimo: Muroidea[2]
Heimo: Rottaeläimet Muridae[2]
Alaheimo: Varsinaiset rotat ja hiiret Murinae
Suku: Rotat Rattus
Laji: norvegicus
Kaksiosainen nimi
Rattus norvegicus
(Berkenhout, 1769)
Levinneisyyskartta
Brown rat distribution.png
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Isorotta Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Isorotta Commonsissa
Isorotta
Haavoittunut lontoolainen rotta.

Isorotta eli rotta (Rattus norvegicus) on pieni tai keskikokoinen, kaikkiruokainen ja nopeasti lisääntyvä jyrsijä. Isorotta on toista Suomessa esiintyvää rottalajia, mustarottaa, suurikokoisempi ja yleisempi. Useimmat lemmikkeinä pidettävät kesyrotat on kesytetty isorotasta.[3]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Isorotta on tullut Eurooppaan Aasiasta 1700-luvun alussa. Sen jälkeen se on levinnyt kaikille mantereille Antarktista lukuun ottamatta.[4] Isorottaa esiintyy kaikkialla Pohjolassa, kuitenkin pohjoisessa levinneisyys rajoittuu isompiin asutuskeskuksiin ja satamakaupunkeihin. Isorottaa ei tavata laajemmilla erämaaseuduilla. Parhaiten laji on menestynyt Keski- ja Pohjois-Euroopassa, jonka se on asuttanut lähes kokonaan. Välimeren alueella se on harvinainen, siellä yleisempänä esiintyy mustarotta.

Isorotta on syrjäyttänyt monin paikoin mustarotan, joka hävisi Suomesta 1900-luvun alkupuolella.[5]

Tuntomerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rotan ruumis on 11–29 cm pitkä [3] ja häntä 8,5–23 cm.[3] Isorotta painaa 400-900 grammaa. Sillä on ruskehtava turkki ja muuta vartaloa vaaleampi vatsa. Häntä on suomuinen ja ruumista hieman lyhyempi.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Isorotta ei elä pitkään ilman vettä, jota se tarvitsee 15–30 ml/vrk. Päivittäinen ravinnontarve on noin 10 % painosta. Muuten isorotta on erittäin sopeutuvainen ravintonsa suhteen. Isorotan ruokavalio vaihtelee sen mukaan mitä on tarjolla. Pääosa ravinnosta on kasvispohjaista eli viljaa ja siemeniä.[3] Rotat voivat kuitenkin syödä myös linnunmunia ja poikasia sekä pieniä nisäkkäitä.[3]

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Poikueessa on poikasia yhden ja viidentoista välillä.[3] Tähän kuitenkin vaikuttaa populaatiotiheys ja ravinnonsaanti. Ravinnon vähyys ja populaation tiukkuus pienentävät syntyvyyttä. Sukukypsyyden isorotta saavuttaa 3–4 kk:n iässä. Isorottanaaras on kiimassa noin 3–4 päivän välein. Kantoaika on noin 24 päivää. Lisääntymistehokkuutta lisää se, että naaras voi paritella heti synnytyksen jälkeen.[3][4]

Pohjolassa isorotta ei yleensä lisäänny talvella, jolloin kannasta saattaa tuhoutua jopa 90 %.lähde? Sisätiloissa rotat voivat kuitenkin lisääntyä ympäri vuoden.

Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tyypillinen isorotan piirre on sosiaalisuus. Suuret rottayhteisöt jakaantuvat klaaneihin, jossa on yksi tai useampia perheryhmiä. Ryhmässä on täysikasvuinen uros ja yksi tai useampia naaraita poikasineen. Jokaisella ryhmällä on oma reviirinsä, jota puolustetaan muilta. Klaanin sisällä on vakiintunut arvojärjestys. Klaani kaivaa yhdessä maanalaisen luolaston, jossa on pesä- ja varastokammioita, sekä lukuisia yhdys- ja pakokäytäviä. Ne pitävät myös yhdessä huolta pesänsä siisteydestä. Rottayhteisön ja reviirin koko riippuu saatavilla olevan ravinnon määrästä. Kun yhteisön koko kasvaa, niin pesäluolastokin laajenee. Pesän ulkopuolella rotilla on polkuja, jotka merkitään virtsalla ja urosten rauhaseritteellä. Rotat käyttävät polkuja reviirinsä tarkkailuun, ne johtavat myös ruokapaikoille ja turvapaikkoihin. Pesälle palaava rotta ja sinne tuotava ruoka tarkastetaan. Lajitoverit nuuhkivat palaavaa rottaa ja lähtevät merkittyä polkua seuraten hakemaan itsekin syötävää, mikäli haistavat jotain.lähde?

Rotta ja ihmiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Isorotta on yksi tunnetuimmista ja vihatuimmista tuhoeläimistä. Se saattaa levittää myös sairauksia, kuten salmonellaa tai Weilin tautia. Isorotan hampaat ovat niin vahvat, että se voi syödä tiensä läpi betonin, lyijyn, muovin ja muiden materiaalien. Se voi aiheuttaa suuria vahinkoja rakennuksille ja tuottaa oikosulkuja, sähkökatkoksia ja tulipaloja pureksimalla sähköjohtoja. Isorotta tuhoaa vuosittain suuret määrät viljaa syömällä ja etenkin ulostamalla niiden päälle. On arvioitu, että yksin Yhdysvalloissa isorotta tuottaa vuosittain miljardin dollarin vahingot.[4]

Isorottia käytetään usein koe-eläiminä tieteellisissä ja teollisuuden kokeissa. Oppimiskykynsä ansiosta sitä on myös laajalti hyödynnetty käyttäytymistieteellisissä tutkimuksissa.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Rattus norvegicus IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. (englanniksi)
  2. a b c Wilson & Reeder: Rattus norvegicus Mammal Species of the World. Bucknell University. Viitattu 02.05.2010. (englanniksi)
  3. a b c d e f g http://cc.joensuu.fi/~ehuttune/h_nisakkaita/rotta.htm
  4. a b c d Myers, P. and D. Armitage.: Rattus norvegicus 2004. Animal Diversity Web, University of Michigan.
  5. Rotta Keskisuomalainen