Oksentaminen
Wikipedia
Oksentamisella (lat. vomitus) tarkoitetaan vatsan sisällön voimallista poistumista suun kautta. On epäilty, että oksennuskyky on alun perin kehittynyt myrkynvastustamiseen jossain evoluution vaiheessa, mutta oksennuksen voivat aiheuttaa monet eri asiat, jotka eivät liity mitenkään myrkytykseen. Esimerkiksi syömiseen tai pahoinvointiin liittyvät ongelmat aiheuttavat usein oksentamista. Itse aiheutettua oksentamista ilmenee yleensä syömishäiriöissä, kuten bulimiassa.
Oksentamisen sairaalloista pelkoa kutsutaan emetofobiaksi. Emetofiili saa oksennuksesta seksuaalista mielihyvää. Emetologia on tieteenala, joka tutkii oksentamista, sekä oksentamista aiheuttavia ja torjuvia lääkeaineita.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Oksentamisen syitä
- Mahalaukkuun joutunut pilaantunut ruoka tai juoma
- Myrkytys
- Alkoholin juomisen sivuvaikutus, esimerkiksi alkoholimyrkytys tai krapula
- Huumeiden käyttöön liittyvä sivuvaikutus
- Lääkkeen sivuvaikutus tai yliannostus
- Ruoansulatuselimistön sairaudet ja muut häiriöt
- Raskauspahoinvointi
- Sisäkorvan liikereseptorien ärsytys, esimerkiksi matkapahoinvointi
- Aivoperäiset syyt, esimerkiksi migreeni tai aivovaurio
- Voimakkaat kivut, esimerkiksi päänsärky tai sydänkohtaus
- Voimakas yskiminen
- Voimakkaat tunteet, esimerkiksi järkytys, nauraminen ja hermostuminen
- Epämiellyttävät hajut, maut, ajatukset tai jonkun epämiellyttävän, kuten vainajan tai oksentavan ihmisen, näkeminen
- Suuri annos ionisoivaa säteilyä
- Itse aiheutettu oksentaminen
- Huvipuistolaitteet (nopeat) ja sellaisissa jatkuva käyminen
- Suuri määrä makeita ruokia, esim. hattaraa tai suklaata
- Mekaaninen ärsytys keuhkoissa tai mahalaukussa (esim. pöly)
[muokkaa] Oksennusrefleksin toimintaperiaate
Oksentaminen on refleksisarja, jota säätelevä oksennuskeskus sijaitsee ydinjatkeessa ja aivosillassa.
Oksentaminen perustuu vatsaontelon paineen kasvuun vatsalihasten ja pallean supistuessa sekä rintaontelon paineen pienenemiseen kurkunkannen sulkeutuessa ja rintaontelon laajetessa. Oksennettaessa mahan porttiosa supistuu, mutta mahan runko sekä mahan pohja veltostuvat. Myös ruokatorven alempi sulkijalihas veltostuu. Oksentamista edeltää usein pahoinvointi sekä runsas syljen eritys. Sylki suojaa suun limakalvoja happamalta mahanesteeltä. Oksentaminen kuuluu tyhjennysheijasteisiin.
Jos oksennusrefleksi jatkuu pitkään ilman huomattavaa oksentamista, tilanne voi olla erittäin kivulias ja aiheuttaa voimattomuutta.
[muokkaa] Oksennuksen koostumus
Viimeksi nautitun ruuan ja juoman lisäksi oksennus sisältää suuren määrän vatsahapon oksonium-ioneita ja on siksi vahvasti hapanta. Jos syömisen ja oksentamisen välillä kuluu lyhyt aika, oksennus sisältää osittain sulaneita ruoankappaleita.
Poikkeuksellinen oksennuksen koostumus saattaa vaatia käyntiä sairaalassa. Tuore tai kuivunut veri oksennuksen joukossa saattaa johtua sisäelimissä olevista vaurioista. Kuivunut veri näyttää murennetuilta kahvipavuilta, koska veressä oleva rauta on hapettunutta. Ihminen saattaa oksentaa sappinestettä varsinkin toistuvan oksentelun seurauksena. Ulosteen oksentaminen johtuu usein suolitukoksesta, ja vaatii siksi aina sairaalahoitoa.
[muokkaa] Oksentamisen haittavaikutuksia
Useimmiten oksentaminen on vaaratonta. Syömishäiriöistä kärsivillä päivittäin toistuva, pitkään jatkunut oksentelu saattaa vaurioittaa hampaita, nielua ja ruokatorvea.
[muokkaa] Hapenpuute
Oksentaminen voi olla erittäin vaarallista, jos mahalaukun sisältöä pääsee henkitorveen. Normaalisti yökkäysrefleksi ja yskiminen estävät tämän, mutta nämä suojaavat refleksit eivät välttämättä toimi, jos ihminen on elimistön toimintoja lamaavien aineiden, kuten alkoholin tai anestesialääkkeiden vaikutuksen alainen. Ihminen voi tällöin tukehtua tai saada elimistöönsä hapenpuutteesta johtuvia vaurioita.
[muokkaa] Kuivuminen ja elektrolyyttien epätasapaino
Pitkään jatkunut tai runsas oksentaminen voi estää veden imeytymistä elimistöön, mikä voi johtaa elimistön liialliseen kuivumiseen tai munuaisten happojen menetyksestä johtuvaan elektrolyyttitasapainon horjumiseen. Happojen menettäminen voi johtaa veren PH-arvon kasvamiseen. Jos ihminen ei saa riittävästi ruokaa, hän saattaa kuihtua hengiltä.
[muokkaa] Eläinten oksentaminen
[muokkaa] Lintujen oksentaminen
Monet linnut poistavat oksennuspalloina sen osan syömästään saaliista, jota eivät voi käyttää hyväkseen. Näitä saaliin osia ovat esimerkiksi karvat, höyhenet, eräät hyönteisten osat, simpukankuoret, luut ja sellaiset kasvinosat, joita lintujen ruoansulatus ei kykene sulattamaan. Pöllöjen oksennuspallot ovat tunnettuja, mutta myös monet haukat, varislinnut, lokit ja haikarat oksentavat osan nielemästään materiaalista ulos. Näiden lintujen maha on kaksiosainen; sen osat ovat rauhasmaha ja lihasmaha. Oksennuspallot syntyvät linnun lihasmahan puolella, jossa lihakset puristavat sinne tulevan materiaalin palloiksi. Linnut oksentavat näitä palloja noin kaksi kertaa vuorokaudessa pesien luona tai lepopaikoilla, mutta harvemmin ruokailupaikoilla.
[muokkaa] Muiden eläinten oksentaminen
Useat nisäkkäät, kuten koirat ja kissat, pystyvät oksentamaan. Ruohojen syöminen liitetään kissan oksennustarpeeseen. Rotat eivät pysty oksentamaan. Hevosen mahalaukun mahansuun lihaskerros sekä ruokatorven alempi sulkijalihas on voimakkaasti paksuuntunut ja lisäksi ruokatorvi liittyy mahalaukkuun hankalassa kulmassa [1]. Näitä hevoselle ominaisia anatomisia rakenteita pidetään syynä siihen, että hevonen pystyy vain harvoin oksentamaan. Useimmiten hevosen mahalaukku halkeaa sinne kertyneen liian ruuan tai kaasun vuoksi, mutta mikäli mahalaukun halkeaminen estyy, hevonen saattaa oksentaa. Oksentaminen saattaa jopa pelastaa hevosen hengen.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Oksennustauti
- P.Bang, P.Dahlstrom, Mikä tästä meni ?, suomentaneet K.Heikura ja M.Tolvanen, WSOY, 2005, ISBN 951-0-30521-9.
- Rottien oksentamattomuus
- Hevosten oksentamattomuus
[muokkaa] Lähteet
- ↑ König & Liebich: Veterinary Anatomy of Domestic Mammals
