Nauraminen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Naurava lapsi

Nauraminen eli nauru on ihmisen refleksi. Se on huvittuneisuuden, ilon ja joskus muiden tunteiden ulkoista ilmaisemista. Nauraminen on ihmiselle tyypillistä, kun hän kuulee, näkee tai tuntee jotain hänestä hauskaa tai huvittavaa. Nauru voi olla myös reaktio fyysiseen kosketukseen, kuten kutittamiseen. Nauraessa ihminen paljastaa tavallisesti hampaansa ja vetää suupieliään ylöspäin. Hänen pallealihaksensa supistelee ja silmänsä kaventuvat. Lievempää nauramista, josta ei kuulu ääntä, kutsutaan hymyilemiseksi. Ihminen nauraa helposti ollessaan väsynyt.

Nauraminen on osa ihmisten välistä vuorovaikutusta, ja sen on arveltu kehittyneen alun perin sosiaalisen kanssakäymisen tarpeisiin. Nauramista käytetään osoituksena ryhmään kuulumisesta – se ilmaisee hyväksyntää ja positiivisia tunteita. Nauraminen on joskus tarttuvaa: yhden henkilön nauraminen voi saada toisetkin nauramaan. Myös ilokaasun eli typpioksiduulin hengittäminen ja jotkut päihteet voivat aiheuttaa nauramista. Voimakas nauraminen voi joskus laukaista kyyneleiden eritystä ja jopa lihaskipua.[1]

Huumoria ja nauramista sekä niiden psykologisia ja fysiologisia seurauksia ihmisessä tutkiva tieteenala on nimeltään gelotologia.

Paha nauru[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paha nauru tai ilkeä nauru on stereotyyppinen nauru, jonka elokuvan tai televisiosarjan roisto päästää ollessaan voitolla. Kirjaimin naurua voidaan kuvata esimerkiksi seuraavasti: muhahaha, muahahaha tai buahahaha.

Pahaa naurua

Äänitiedostojen kuunteluohjeet

Voiko nauruun kuolla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Nauruun kuoleminen

Historiassa tunnetaan ainakin yhdeksän tapausta, jolloin ihminen on kuollut nauruun: [2]

  • Vuonna 1975 englantilainen pariskunta katsoi tv-sarjaa Hyväkkäät, jolloin aviomies alkoi nauraa ja puolen tunnin naurun jälkeen sai sydänkohtauksen. Rouva kirjoitti myöhemmin kiitoskirjeen sarjan tekijöille siitä, että he tekivän puolison viimeisistä hetkistä hauskan.
  • Tuorein tapaus on vuodelta 1989. Tanskalainen mies katsoi elokuvaa Kala nimeltä Wanda ja alkoi nauraa John Cleeselle. Hän naurunsa aiheutti sen, että sydämensyke nousi liian korkealle ja hän sai sydänkohtauksen johon kuoli.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta nauru.
  1. Nauru viesti turvallisuudesta (1/2004) Tieteen kuvalehti. Viitattu 15. helmikuuta 2007.
  2. 9 People Of History Who Expired Because Of Extreme Laughing