Ruokatorvi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mahalaukkukaavakuva.svg

Ruokatorvi (lat. oesophagus) on ruoansulatuselimistön osa, jota pitkin syöty ruoka kulkee suusta mahalaukkuun. Ruoka kulkee ruokatorvessa automaattisesti ruokatorven peristaltiikan avulla. Ruokatorvi sijaitsee keuhkojen muodostamassa välikarsinassa henkitorven takana. Se on yleensä sulkeutuneena ja avautuu vain nieltäessä, koska sen seinämässä ei ole sitä auki pitäviä rustorakenteita. Ruokatorvi koostuu useasta kerroksesta, joita ovat limakalvo, limakalvonalaiskudos, lihaskerros ja ulkokalvo.

Ruokatorven sijainti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruokatorvi alkaa nielusta rengasruston dorsaalipuolelta, josta se kulkee kohti rintaonteloa. Kaulan alueella ruokatorvi kulkee hieman keskiviivan vasemmalla puolella ja lähes henkitorven lateraalipuolella. Rintaontelossa ruokatorvi kulkee ensin henkitorven takana, jonka jälkeen se kulkee välikarsinassa henkitorven haarautumiskohdan sekä sydämen tyven dorsaalipuolelta. Tämän jälkeen se jatkaa kulkuaan kohti vatsaonteloa laskevan aortan ventraalipuolelta. Palleassa on ruokatorviaukko (lat. hiatus oesophageus), josta ruokatorvi kulkee yhdessä kiertäjähermojen kanssa vatsaontelon puolelle. Ruokatorvi päättyy heti pallean toisella puolella mahansuuhun. [1]

Ruokatorven rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruokatorven seinämän kerrokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruokatorven sisin kerros on limakalvo (lat. tunica mucosa), joka muodostuu pintaepiteelistä, sen alaisesta tyvikalvosta, limakalvon tukikerroksesta (lat. lamina propria) sekä limakalvon lihaskerroksesta (lat. lamina muscularis mucosae). Limakalvon pintaepiteeli on useimmilla eläimillä, kuten myös ihmisellä, kerrostunutta keratinisoitumatonta levyepiteeliä. Mutta koiralla levyepiteeli ei ole muodostanut useampaa kerrosta vaan se on yhtenä kerroksena. Märehtijöillä puolestaan limakalvon epiteeli on muiden eläinlajien tapaan kerrostunutta levyepiteeliä, mutta se on keratinisoitunutta. Limakalvon tukikerros on muodostunut löyhästä sidekudoksesta eli se toimii limakalvon epiteelin diffuusiotienä hapen ja ravinteiden kulkiessa verisuonista verisuonettomaan epiteeliin sekä diffuusiotienä epiteelistä verisuoniin poistuville hiilidioksidille ja kuona-aineille. Limakalvon tukikerroksesta voidaan löytää myös rauhasia ja imukudosta. Limakalvon lihaskerros mahdollistaa limakalvon poimujen liikkeet.

Limakalvon ulkopuolella on limakalvonalaiskudosta (lat. tunica submucosa), joka on muodostunut löyhästä sidekudoksesta ja se sisältää runsaasti verisuonia sekä hermoja.

Limakalvonalaiskudoksesta seuraava kerros ulospäin mentäessä on lihaskerros (lat. tunica muscularis), joka on useimmilla eläimillä, kuten myös ihmisellä, muodostunut ruokatorven puoleen väliin asti poikkijuovaisesta lihaskudoksesta, jonka jälkeen se muuttuu sileäksi lihaskudokseksi. Siinä osassa ruokatorvea, jossa on sileää lihaskudosta, lihaskerros on jakautunut rengasmaiseen ja pitkittäiseen lihaskerrokseen rengasmaisen lihaskerroksen ollessa sisempi. Näiden kerrosten väliin jää ohut kerros sidekudosta, jossa kulkee lihaskerroksen autonomisia hermoja. Lihaskerros on kokonaan poikkujuovaista märehtijöillä ja koirilla. Sialla vain aivan lyhyt loppuosa lihaskerroksesta muodostuu sileästä lihaskudoksesta. [2]

Ulkokalvo (lat. tunica adventitia) kiinnittää ruokatorven ympäröiviin kudoksiin välikarsinassa.

Ruokatorven sulkijalihakset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruokatorvessa on kaksi ruokatorven sulkijaa. Ruokatorven ylempi sulkijalihas sijaitsee nielun ja ruokatorven liittymäkohdassa. Se on poikkijuovaista lihaskudosta ja se estää hengitysilmaa kulkeutumasta mahalaukkuun. Alempi ruokatorven sulkijalihas on sileää lihaskudosta ja sijaitsee pallean kohdalla. Alempi sulkijalihas estää happamaa mahan sisältöä nousemasta ruokatorveen. Molemmat ruokatorven sulkijalihakset ovat suurimman osan ajasta kiinni ja ne aukeavat vain nielemisen ajaksi. Alemman sulkijalihaksen häiriöt huomataan muun muassa röyhtäyksessä, jolloin hapanta ruokasulaa pääsee takaisin ruokatorveen.

Ruoan kulkeminen ruokatorvessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruoka kulkee ruokatorvessa rengasmaisen lihaskerroksen aiheuttaman peristaltiikan avulla. Peristaltiikan käynnistää ruokapalan aiheuttama paineärsyke nielun painereseptoreihin. Ruoan kulkemista ruokatorvessa helpottaa rintaonteloon syntyvä alipaine kurkunkannen sulkeutuessa. Alipaine saa aikaan ruokatorven laajentumisen. Ruokatorvea pitkin etenevä peristalttinen aalto vaikuttaa ruokatorven alempaan sulkijalihakseen siten, että se avautuu ruokapalan lähestyessä.

Märehtijöiden erityispiirteenä on märepalan nouseminen pötsistä ruokatorvea pitkin nieluun ja sieltä suuonteloon. Juuri ennen märepalan nousua pötsistä ruokatorveen kurkunkansi sulkeutuu, jolloin rintaonteloon ja ruokatorveen syntyy alipaine. Alipaineen sekä ruokatorven käänteisen peristaltiikan avulla märepala liikkuu ruokatorvea pitkin suuhun.

Ruokatorven sairauksia ja poikkeavuuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. König & Liebich: ”7”, Veterinary Anatomy of Domestic Mammals, s. 326. Saksa: Schattauer, 2007. ISBN 978-3-7945-2485-3. englanti
  2. R. D. Frandson, W. Lee Wilke, Anna Dee Fails: ”20”, Anatomy and Physiology of Farm Animals, s. 315. USA: Lippincott Williams & Wilkins, 2003. ISBN 0-7817-3358-8. englanti