Päihde

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Erilaisia päihteinä käytettäviä alkoholijuomia.
Alankomaissa kannabiksen myynti on sallittu coffee shop -myymälöissä.
Asiantuntijaraadin arvio päihteiden haitoista käyttäjälle ja muille Iso-Britanniassa.[1][2]
Kolmiolääkkeitä käytetään myös väärin eli päihteinä.

Päihde tarkoittaa Suomen päihdehuoltolain 2§:n mukaan alkoholijuomaa sekä muuta päihtymistarkoituksessa käytettävää ainetta.[3] Farmakologisen määritelmän mukaan päihteitä ovat ilman hoidollista tavoitetta käytetyt, psyykkisiin toimintoihin vaikuttavat aineet.[4] Yleisiä päihteitä ovat alkoholi, impattavat aineet ja huumeet, joista alkoholi sekä impattavat liimat ja liuottimet ovat laillisia päihteitä ja huumeet ovat kiellettyjä eli laittomia päihteitä tai sellaisiin rinnastettavissa olevia päihteitä.[5][6] Lääkkeet ovat päihteitä silloin kun niitä väärinkäytetään eli käytetään lääkinnällisen tarkoituksen sijaan päihtymistarkoituksessa. Päihtymistarkoituksessa käytetään toisinaan myös erilaisia laillisia liuottimia.

Päihteet sisältävät psykoaktiivisia aineita eli keskushermostoon vaikuttavia kemikaaleja. Päihteitä käytetään rentoutumistarkoituksessa, mutta riippuvuuden synnyttyä niitä käytetään myös vieroitusoireiden torjuntaan. Monia päihteinä käytettyjä aineita käytetään myös lääkkeinä, erityisesti neurologisten ja psyykkisten sairauksien sekä kivun hoidossa.[7] Esimerkiksi heroiini kehitettiin alun perin särky- ja yskänlääkkeeksi, eikä sen uskottu aiheuttavan riippuvuutta[8]. Päihteitä käytetään myös joidenkin kulttuurien uskonnollisissa rituaaleissa.[9] Näitä ovat yleensä suoraan luonnosta saatavat hallusinogeenit ja muut päihteet; esimerkiksi hulluruohot, huumesienet, kava, ayahuasca ja kokalehdet.

Päihteet, huumeet ja lääkkeet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huume on 1960-luvun lopussa suomen kieleen yleistynyt lyhyempi muoto termistä huumausaine. Jonkin aineen määritteleminen huumausaineeksi tapahtuu lainsäädännöllisin perustein. Aine luokitellaan huumausaineeksi silloin, kun sitä käytetään muuhun kuin lääkinnälliseen tarkoitukseen.

Päihteiden ja huumeiden ero on myös kulttuurisidonnaista. Länsimaisessa kulttuurissa sallittuina päihteinä on perinteisesti pidetty alkoholia, kun taas esimerkiksi Etelä-Amerikassa yleisin päihde on ollut kokapensaan lehdet ja Kaakkois-Aasiassa kannabis. Tämä kulttuurisidonnaisuus on synnyttänyt jännitteitä, kun eri kulttuurien huumausainekäsitykset ovat kohdanneet esimerkiksi maahanmuuton seurauksena. Länsi-Euroopassa tällaiseksi kysymykseksi on noussut muun muassa mieto piriste khat, joka on Somaliassa, Etiopiassa ja Jemenissä yleisesti käytettyä ja sosiaalisesti hyväksyttyä, mutta joka länsimaissa yleensä luokitellaan huumeeksi.[10]

Varhaishistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päihteitä on käytetty ihmiskunnan koko tunnetun historian ajan. Arkeologisia todisteita psykoaktiivisten päihteiden käytöstä on löydetty ainakin viimeiseltä 10 000 vuodelta, ja historiallisia todisteita eri kulttuurien käyttämistä päihteistä viimeiseltä 5 000 vuodelta.[11]

Päihteet lääketieteellisesti määriteltyinä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomalaisen lääkäriseura Duodecimin mukaan päihde on "päihtymistarkoitukseen käytetty, psyykkisiin toimintoihin vaikuttava aine".[5] Päihteen ja elintarvikkeen raja on jossain tapauksissa vaikea määritellä, koska monet yleisesti käytetyt nautintoaineet, kuten esimerkiksi kahvi, sisältävät pieniä määriä päihdyttäviä ja riippuvuutta aiheuttavia aineita.[12] Vuonna 1994 New York Times pyysi tohtori Neal L. Benowitzia Kalifornian yliopistolta sekä tohtori Jack E. Henningfieldia Yhdysvaltain terveysviraston huumeriippuvuuksien tutkimuskeskuksesta arvioimaan kuuden päihdeaineen ominaisuuksia asteikolla 1-6. Tohtoreiden antamat arvot poikkesivat toisistaan. Alla Benowitzin antamat arvot.[13]

1 = vakavin 6 = lievin
Aine Vieroitus Vahvistus Toleranssi Riippuvuus Päihdyttävyys
Nikotiini 3 4 4 1 6
Heroiini 2 2 2 2 2
Kokaiini 3 1 1 3 3
Alkoholi 1 3 4 4 1
Kofeiini 4 5 3 5 5
Kannabis 5 6 5 6 4

Luokittelussa vieroitus tarkoittaa aineen aiheuttamien vieroitusoireiden vakavuutta, vahvistavuus aineen kykyä saada koehenkilöt ottamaan sitä uudelleen ja preferoimaan sitä muihin aineisiin nähden, toleranssi sitä, kuinka paljon ainetta tarvitsee ottaa tyydyttääkseen himon siihen, riippuvuus aineen käytön lopettamisen vaikeutta ja päihdyttävyys liittyy aineen aiheuttaman riippuvuuden ongelmallisuuteen ja sen aiheuttamiin sosiaalisiin ongelmiin.[13]

Päihteillä voi olla seuraavanlaisia vaikutuksia, jotka aiheuttavat päihtymyksen:

  1. välittäjäaineiden vapautuminen lisääntyy tai vähenee
  2. MAO-entsyymien toiminta häiriintyy
  3. takaisinottoproteiinien toiminta häiriintyy
  4. päihde jäljittelee välittäjäaineiden toimintaa
  5. uusien välittäjäainemolekyylien tuotanto estyy.

Kun välittäjäaineiden vapautuminen lisääntyy tai vähenee, välittäjäaineita pääsee synapsirakoon enemmän tai vähemmän kuin tavallisesti. Amfetamiini vaikuttaa välittäjäaineiden vapautumista lisäävästi: amfetamiini saa viejähaarakkeen synapsirakkulat vapauttamaan kaiken adrenaliinin ja dopamiinin. Kun MAO-entsyymien toiminta häiriintyy, välittäjäaineet eivät hajoa kuten tavallisesti, vaan jäävät synapsirakoon. Amfetamiini vaikuttaa MAO-entsyymien toimintaa häiritsevästi: normaalisti dopamiini ja adrenaliini häviäisivät MAO-entsyymin hajottamana, mutta amfetamiini estää tämän hajotusprosessin. Kun takaisinottoproteiinien toiminta häiriintyy, välittäjäaineet eivät imeydy takaisin hermosoluun vaan jäävät synapsirakoon. Kokaiini vaikuttaa takaisinottoproteiinien toimintaa häiritsevästi. Kun päihde jäljittelee välittäjäaineen toimintaa, päihde kiinnittyy samaan reseptoriin kuin välittäjäaine. Kannabis vaikuttaa kiinnittymällä samaan reseptoriin kuin välittäjäaine. Kun uusien välittäjäainemolekyylien tuotanto estyy, välittäjäaineita ei synny niin paljon kuin tavallisesti.

Huumausaineet juridisesti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen huumausainelain mukaan huumausaineita ovat ne aineet ja valmisteet, jotka on lueteltu huumausaineita koskevassa kansainvälisessä yleissopimuksissa vuodelta 1961 (Sopimussarja 43/65) sekä psykotrooppisia aineita koskevassa yleissopimuksessa vuodelta 1971 (Sopimussarja 60/76) tarkoitettuja aineita ja valmisteita. Sosiaali- ja terveysministeriön päätöksillä määrätään tarkemmin mitkä nämä aineet ja valmisteet ovat. Sosiaali- ja terveysministeriö päättää siten yksittäistapauksittain siitä, mitkä aineet tai valmisteet ovat huumausaineita. Ensimmäinen kansainvälinen huumeita rajoittava sopimus on kansainvälinen oopiumisopimus, joka tuli suomessa voimaan vuonna 1922.[14]

Päihteiden käyttötapoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monia huumeita ja muita päihteitä voidaan esim. poltella savukkeissa tai piipussa, nuuskata nenään, syödä tai käyttää suoneen. Huumeilla on usein monia käyttötapoja.[15]

Suun kautta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monia huumeita, kuten kannabista, heroiinia ja amfetamiinia voidaan käyttää suun kautta. Kannabiksen voi sekoittaa ruokaan ja juomaan.[16]

Kokaiinin vaikutus kestää suun kautta otettuna pitempään, kuin nuuskattuna tai poltettuna.[17]

Huumesieniä voi käyttää suun kautta.[18]

Polttaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huumeiden polttaminen on huumeiden käyttötapa, jossa hengitetään huumeen palaessa syntyvää savua esimerkiksi savukkeen kautta. Käyttötapa aiheuttaa huumeiden muiden terveyshaittojen lisäksi myös hengityselinten sairauksia.[19]

Hasis valmistellaan ennen polttamista. Huumeiden polttamiseen tehdään erilaisia viritelmiä, kuten älyämpäri.[20]

Heroiinia käytetään nuuskauksen ja suonensisäisen käytön lisäksi polttamalla[21]. Kokaiinia poltettaessa vaikutukset kestävät vähemmän aikaa verrattuna muihin käyttötapoihin.[22]

Myös huumesieniä voi käyttää polttamalla.[23]

Nuuskaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Nuuskaus

Huumeiden nuuskaus tarkoittaa huumeen vetämistä nenään hengityselimillä, jolloin huume imeytyy nenän kautta.

Imppaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Imppaus

Imppaus eli imppaaminen on haihtuvien aineiden, kuten nestekaasujen ja teknisten liuottimien, hengittämistä päihtymistarkoituksessa.

Piikitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kannabiksen kukintoa.
Pääartikkeli: Suonensisäinen käyttö

Huumeita voidaan piikittää suoneen. Piikityksessä on suuri riski yliannostukseen, tulehduksiin ja tartuntatauteihin. Narkomaaneilta on jouduttu amputoimaan ruumiinosia, kun huumeet ovat aiheuttaneet verisuonivaurioita.[24]

Päihteiden vahingollisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkoholi aiheuttaa Suomessa eniten päihdekuolemia. Seuraavaksi yleisintä on kuolla lääkkeiden päihdekäyttöön. Yleisimmin kuollaan tällöin kodeiinin yliannostukseen tai tramadolin, buprenorfiinin tai metadonin käyttöön alkoholin kanssa.[25]

Britannian parlamentin alainen tieteellinen elin Science and Technology Committee on laatinut seuraavan luokittelun, jossa päihteet asetetaan järjestykseen niiden haitallisuuden siten, että ensimmäisenä on ihmisille vahingollisin: heroiini, kokaiini, barbituraatit, metadoni, alkoholi, ketamiini, bentsodiatsepiini, amfetamiini, tupakka, buprenorfiini, kannabis, päihteinä käytettävät liuottimet, DOM, LSD, metyylifenidaatti, anaboliset steroidit, GHB, ekstaasi, alkyylinitriitit ja khat.[26]

Professori David Nuttin mukaan ekstaasin käyttö ei ole sen vaarallisempaa kuin hevosella ratsastaminen[27].

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Päihde.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Sarvanti, Tapani: Huumepolitiikka ja oikeudenmukaisuus. Väitöskirja: Helsingin yliopisto, valtiotieteellinen tiedekunta, sosiaalipolitiikan laitos. Helsinki: Stakes, 1997. ISBN 951-33-0486-8.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. "Scoring drugs", The Economist 2.11.2010, data from "Drug harms in the UK: a multi-criteria decision analysis", by David Nutt, Leslie King and Lawrence Phillips, on behalf of the Independent Scientific Committee on Drugs. The Lancet.
  2. Drug harms in the UK: a multicriteria decision analysis Lancet 2010; 376: 1558–65
  3. Päihdehuoltolaki FINLEX - Ajantasainen lainsäädäntö.
  4. Farmakologia ja toksikologia, 7. painos (2007) kappale 27. Riippuvuus ja väärinkäyttö
  5. a b Terveyskirjasto: Päihde
  6. Terveyskirjasto: Huume
  7. Päihdelinkki: Lääkkeet
  8. Panu Hietaneva: Kannabiskauppias Helsingin Sanomat 29.10.2009.
  9. Hallucinogens and Religion: Historical to Scientific Perspectives
  10. National Drug Intelligence Center:Intelligence Bulletin: Khat (Catha edulis) D.A.R.E UK: KhatThe Social History of Alcohol and Drugs: An Interdisciplinary Journal
  11. M.D. Merlin. "Archaeological Evidence for the Tradition of Psychoactive Plant Use in the Old World". Economic Botany 57 (3): 295–323.
  12. Kysymyksiä ja vastauksia kahvista kahvi.net: Paahtimoyhdistys. Viitattu 19.10.2009.
  13. a b Relative Addictiveness of Drugs. Is Nicotine Addictive? It Depends on Whose Criteria You Use. Experts say the definition of addiction is evolving. New York Times 2.8.1994.
  14. Onnela, T: Yhdysvallat ja kansainvälisen huumepolitiikan synty
  15. http://www.irtihuumeista.fi/files/182/Tietopaketti_huumausaineista.ppt
  16. http://www.paihdelinkki.fi/pikatieto/?c=Amfetamiini , http://www.paihdelinkki.fi/pikatieto/?c=Kannabis , http://www.paihdelinkki.fi/pikatieto/?c=Heroiini
  17. http://www.paihdelinkki.fi/pikatieto/?c=Kokaiini
  18. http://www.paihdelinkki.fi/pikatieto/?c=Sienet
  19. Kannabis, www.päihdelinkki.fi
  20. Huumesanastoa, Irti Huumeista ry
  21. Heroiini, www.päihdelinkki.fi
  22. Kokaiini, www.päihdelinkki.fi, ks. laaja näkymä
  23. Sienet, www.päihdelinkki.fi
  24. http://www.paihdelinkki.fi/tietoiskut/344-suonensisainen-kaytto-ja-riskien-minimointi
  25. Pekka Hiltunen: Paha lääke Image 6.7.2009.
  26. Drug classification: making a hash of it? Fifth Report of Session 2005–06, s. 176
  27. http://www.telegraph.co.uk/news/uknews/law-and-order/4537874/Ecstasy-no-more-dangerous-than-horse-riding.html

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Dahl, Päivi & Hirschovits, Tanja: Tästä on kyse: Tietoa päihteistä. Helsinki: YAD, Youth Against Drugs, 2002. ISBN 951-97615-2-7.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]