Päihde
Päihde tarkoittaa Suomen päihdehuoltolain 2§:n mukaan alkoholijuomaa sekä muuta päihtymistarkoituksessa käytettävää ainetta.[3] Yleisiä päihteitä ovat alkoholi, impattavat aineet ja huumeet, joista alkoholi sekä impattavat liimat ja liuottimet ovat laillisia päihteitä ja huumeet ovat kiellettyjä eli laittomia päihteitä tai sellaisiin rinnastettavissa olevia päihteitä.[4][5] Lääkkeet ovat päihteitä silloin kun niitä väärinkäytetään eli käytetään lääkinnällisen tarkoituksen sijaan päihtymistarkoituksessa. Päihtymistarkoituksessa käytetään toisinaan myös erilaisia laillisia liuottimia.
Päihteet sisältävät psykoaktiivisia aineita eli keskushermostoon vaikuttavia kemikaaleja. Päihteitä käytetään rentoutumistarkoituksessa, mutta riippuvuuden synnyttyä niitä käytetään myös vieroitusoireiden torjuntaan. Monia päihteinä käytettyjä aineita käytetään myös lääkkeinä, erityisesti neurologisten ja psyykkisten sairauksien sekä kivun hoidossa.[6] Esimerkiksi heroiini kehitettiin alun perin särky- ja yskänlääkkeeksi, eikä sen uskottu aiheuttavan riippuvuutta[7]. Päihteitä käytetään myös joidenkin kulttuurien uskonnollisissa rituaaleissa.[8]
Sisällysluettelo |
Päihteet, huumeet ja lääkkeet [muokkaa]
Huume on 1960-luvun lopussa suomen kieleen yleistynyt lyhyempi muoto termistä huumausaine. Jonkin aineen määritteleminen huumeeksi tapahtuu lainsäädännöllisin perustein. Aine luokitellaan huumausaineeksi silloin, kun sitä käytetään muuhun kuin lääkinnälliseen tarkoitukseen.
Päihteiden ja huumeiden ero on myös kulttuurisidonnaista. Länsimaisessa kulttuurissa sallittuina päihteinä on perinteisesti pidetty alkoholia, kun taas esimerkiksi Etelä-Amerikassa yleisin päihde on ollut kokapensaan lehdet ja Kaakkois-Aasiassa kannabis. Tämä kulttuurisidonnaisuus on synnyttänyt jännitteitä kun eri kulttuurien huumausainekäsitykset ovat kohdanneet esimerkiksi maahanmuuton seurauksena. Länsi-Euroopassa tällaiseksi kysymykseksi on noussut muun muassa mieto piriste khat, joka on Somaliassa, Etiopiassa ja Jemenissä yleisesti käytettyä ja sosiaalisesti hyväksyttyä, mutta joka länsimaissa yleensä luokitellaan huumeeksi.[9]
Varhaishistoria [muokkaa]
Päihteitä on käytetty ihmiskunnan koko tunnetun historian ajan. Arkeologisia todisteita psykoaktiivisten päihteiden käytöstä on löydetty ainakin viimeiseltä 10 000 vuodelta, ja historiallisia todisteita eri kulttuurien käyttämistä päihteistä viimeiseltä 5 000 vuodelta.[10]
Päihteet lääketieteellisesti määriteltyinä [muokkaa]
Suomalaisen lääkäriseura Duodecimin mukaan päihde on "päihtymistarkoitukseen käytetty, psyykkisiin toimintoihin vaikuttava aine" [4]. Päihteen ja elintarvikkeen raja on jossain tapauksissa vaikea määritellä, koska monet yleisesti käytetyt nautintoaineet, kuten esimerkiksi kahvi, sisältävät pieniä määriä päihdyttäviä ja riippuvuutta aiheuttavia aineita.[11] Tohtori Neal L. Benowitzin luokittelu eräistä kemiallisista yhdisteistä viiden ongelma-alueen suhteen on
| Aine | Vieroitus | Vahvistus | Toleranssi | Riippuvuus | Päihdyttävyys |
|---|---|---|---|---|---|
| Nikotiini | 3 | 4 | 4 | 1 | 6 |
| Heroiini | 2 | 2 | 2 | 2 | 2 |
| Kokaiini | 3 | 1 | 1 | 3 | 3 |
| Alkoholi | 1 | 3 | 4 | 4 | 1 |
| Kofeiini | 4 | 5 | 3 | 5 | 5 |
| Kannabis | 5 | 6 | 5 | 6 | 4 |
Luokittelussa vieroitus tarkoittaa aineen aiheuttamien vieroitusoireiden vakavuutta, vahvistavuus aineen kykyä saada koehenkilöt ottamaan sitä uudelleen ja preferoimaan sitä muihin aineisiin nähden, toleranssi sitä, kuinka paljon ainetta tarvitsee ottaa tyydyttääkseen himon siihen, riippuvuus aineen käytön lopettamisen vaikeutta ja päihdyttävyys liittyy aineen aiheuttaman riippuvuuden ongelmallisuuteen ja sen aiheuttamiin sosiaalisiin ongelmiin.[12]
Huumeet juridisesti [muokkaa]
Suomen huumausainelain mukaan huumausaineita ovat ne aineet ja valmisteet, jotka on lueteltu huumausaineita koskevassa kansainvälisessä yleissopimuksissa vuodelta 1961 (Sopimussarja 43/65) sekä psykotrooppisia aineita koskevassa yleissopimuksessa vuodelta 1971 (Sopimussarja 60/76) tarkoitettuja aineita ja valmisteita. Sosiaali- ja terveysministeriön päätöksillä määrätään tarkemmin mitkä nämä aineet ja valmisteet ovat. Sosiaali- ja terveysministeriö päättää siten yksittäistapauksittain siitä, mitkä aineet tai valmisteet ovat huumausaineita. Ensimmäinen kansainvälinen huumeita rajoittava sopimus on kansainvälinen oopiumisopimus, joka tuli suomessa voimaan vuonna 1922.[13]
Kaavio psykoaktiivisista eli psyykeen vaikuttavista aineista [muokkaa]
Kaikki psyykeen vaikuttavat aineet eivät ole päihteitä, eikä niitä voi käyttää päihtymistarkoitukseen. Kaaviossa mainittavista mm. antipsykootteja (psykoosilääkkeitä), MAO-estäjiä (Parkinsonin taudin ja masennuksen lääkkeitä) ja SSRI-lääkkeitä (masennuslääkkeitä) ei yleensä voi käyttää päihtymiseen, edes yliannoksia ottamalla.
Selitteet [muokkaa]
- Primääriset ryhmät
- Sininen: Stimulanttivaikutus korostuu vasempaan yläkulmaan päin mentäessä.
- Punainen: Depressanttivaikutus eli masentava vaikutus korostuu oikeaan alakulmaan päin mentäessä.
- Vihreä: Hallusinogeenit ovat psykedeelisiä vasemmalla, dissosiatiivisia oikealla, huonommin vaikutuksiltaan ennakoitavissa alhaalla ja oikealla, ja voimakkaampia vaikutuksiltaan alhaalla.
- Vaaleanpunainen: Antipsykoottiset eli psykoosia estävät/korjaavat aineet ovat rauhoittavampia ja väsyttävämpiä oikealla.
- Sekundaariset ryhmät
- Syaani (Vaaleansininen): Stimulanttien (Sininen) ja psykedeelisten hallusinogeenien (Vihreä) limittyminen — Primäärisillä psykedeeleillä on stimuloiva vaikutus.
- Keltainen : Depressanttien (Punainen) ja dissosiatiivisten hallusinogeenien (Vihreä) — Primäärisillä dissosiatiiveillä on depressantti-vaikutus.
- Laventelinsininen: Stimulanttien (Sininen) ja antipsykoottien (Vaaleanpunainen) limittyminen - Modernit, ei-väsyttävät masennuslääkkeet.
- Lohenpunainen: Depressanttien (Punainen) ja antipsykoottien (Vaaleanpunainen) limittyminen - Vanhemmat, väsyttävät masennuslääkkeet ja anksiolyytit.
- Tertiääriset ryhmät
- Magenta (Purppuranpunainen): Stimulanttien (Sininen) ja depressanttien (Punainen) limittyminen — Esimerkki: nikotiini omaa molempien vaikutuksia.
- Valkoinen: Stimulanttien, depressanttien ja hallusinogeenien limittyminen — Esimerkki: THC omaa kaikkien kolmen ryhmän vaikutuksia.
- Taivaansininen: Stimulanttien, psykedeelien, hallusinogeenien ja antipsykoottien limittyminen - empatogeenit / entaktogeenit.
- Persikankeltainen: Depressanttien, dissosiatiivisten hallusinogeenien ja antipsykoottien limittyminen
- Kvartääriryhmä
- Valkoisen vaaleanpunainen: Keskellä kaikkien neljän luokan limittyminen (Stimulantit, depressantit, hallusinogeenit ja antipsykootit) - Kannabis, joka sisältää sekä THC:ta että CBD:ta omaa kaikkien luokkien vaikutuksia, kallistuen hallusinogeeni-luokkaan koska THC on kannabiksen pääainesosa.[14]
Päihteiden käyttötapoja [muokkaa]
Monia huumeita ja muita päihteitä voidaan esim poltella savukkeissa tai piipussa, nuuskata nenään, syödä tai käyttää suoneen. Huumeilla on usein monia käyttötapoja.[15]
Suun kautta [muokkaa]
Monia huumeita, kuten kannabista, heroiinia ja amfetamiinia voidaan käyttää suun kautta. Kannabiksen voi sekoittaa ruokaan ja juomaan.[16]
Kokaiinin vaikutus kestää suun kautta otettuna pitempään, kuin nuuskattuna tai poltettuna.[17]
Huumesieniä voi käyttää suun kautta.[18]
Polttaminen [muokkaa]
Huumeiden polttaminen on huumeiden käyttötapa, jossa hengitetään huumeen palaessa syntyvää savua esimerkiksi savukkeen kautta. Käyttötapa aiheuttaa huumeiden muiden terveyshaittojen lisäksi myös hengityselinten sairauksia.[19]
Hasis valmistellaan ennen polttamista. Huumeiden polttamiseen tehdään erilaisia viritelmiä, kuten älyämpäri.[20]
Heroiinia käytetään nuuskauksen ja suonensisäisen käytön lisäksi polttamalla[21]. Kokaiinia poltettaessa vaikutukset kestävät vähemmän aikaa verrattuna muihin käyttötapoihin.[22]
Myös huumesieniä voi käyttää polttamalla.[23]
Nuuskaus [muokkaa]
-
Pääartikkeli: Nuuskaus
Huumeiden nuuskaus tarkoittaa huumeen vetämistä nenään hengityselimillä, jolloin huume imeytyy nenän kautta.
Imppaus [muokkaa]
-
Pääartikkeli: Imppaus
Imppaus eli imppaaminen on haihtuvien aineiden, kuten nestekaasujen ja teknisten liuottimien, hengittämistä päihtymistarkoituksessa.
Piikitys [muokkaa]
-
Pääartikkeli: Ruiskuhuume
Huumeita voidaan piikittää suoneen. Piikityksessä on suuri riski yliannostukseen, tulehduksiin ja tartuntatauteihin. Narkomaaneilta on jouduttu amputoimaan ruumiinosia, kun huumeet ovat aiheuttaneet verisuonivaurioita.[24]
Päihteiden vahingollisuus [muokkaa]
Alkoholi aiheuttaa Suomessa eniten päihdekuolemia. Seuraavaksi yleisintä on kuolla lääkkeiden päihdekäyttöön. Yleisimmin kuollaan tällöin kodeiinin yliannostukseen tai tramadolin, buprenorfiinin tai metadonin käyttöön alkoholin kanssa.[25]
Britannian parlamentin alainen tieteellinen elin Science and Technology Committee on laatinut seuraavan luokittelun, jossa päihteet asetetaan järjestykseen niiden haitallisuuden siten, että ensimmäisenä on ihmisille vahingollisin: heroiini, kokaiini, barbituraatit, metadoni, alkoholi, ketamiini, bentsodiatsepiini, amfetamiini, tupakka, buprenorfiini, kannabis, päihteinä käytettävät liuottimet, DOM, LSD, metyylifenidaatti, anaboliset steroidit, GHB, ekstaasi, alkyylinitriitit ja khat.[26]
Lähteet [muokkaa]
- Sarvanti, Tapani 1997: Huumepolitiikka ja oikeudenmukaisuus. Stakes tutkimuksia 83. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy.
Viitteet [muokkaa]
- ↑ Nutt, David, Leslie A King, William Saulsbury, Colin Blakemore: Development of a rational scale to assess the harm of drugs of potential misuse. The Lancet, 2007, nro 369, s. 1047-1053.
- ↑ "Scoring drugs", The Economist 2.11.2010, data from "Drug harms in the UK: a multi-criteria decision analysis", by David Nutt, Leslie King and Lawrence Phillips, on behalf of the Independent Scientific Committee on Drugs. The Lancet.
- ↑ http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1986/19860041
- ↑ a b Terveyskirjasto: Päihde
- ↑ Terveyskirjasto: Huume
- ↑ Päihdelinkki: Lääkkeet
- ↑ Panu Hietaneva: Kannabiskauppias. Helsingin Sanomien Nyt liite 30.10.2009.
- ↑ Hallucinogens and Religion: Historical to Scientific Perspectives
- ↑ National Drug Intelligence Center:Intelligence Bulletin: Khat (Catha edulis) D.A.R.E UK: KhatThe Social History of Alcohol and Drugs: An Interdisciplinary Journal
- ↑ M.D. Merlin. "Archaeological Evidence for the Tradition of Psychoactive Plant Use in the Old World". Economic Botany 57 (3): 295–323.
- ↑ Kysymyksiä ja vastauksia kahvista kahvi.net: Paahtimoyhdistys. Viitattu 19.10.2009.
- ↑ a b Relative Addictiveness of Drugs
- ↑ Onnela, T: Yhdysvallat ja kansainvälisen huumepolitiikan synty
- ↑ William A. McKim. Drugs and Behavior: An Introduction to Behavioral Pharmacology. Prentice Hall, 2002, 5th edition. ISBN 0130481181.
- ↑ http://www.irtihuumeista.fi/files/182/Tietopaketti_huumausaineista.ppt
- ↑ http://www.paihdelinkki.fi/pikatieto/?c=Amfetamiini , http://www.paihdelinkki.fi/pikatieto/?c=Kannabis , http://www.paihdelinkki.fi/pikatieto/?c=Heroiini
- ↑ http://www.paihdelinkki.fi/pikatieto/?c=Kokaiini
- ↑ http://www.paihdelinkki.fi/pikatieto/?c=Sienet
- ↑ Kannabis, www.päihdelinkki.fi
- ↑ Huumesanastoa, Irti Huumeista ry
- ↑ Heroiini, www.päihdelinkki.fi
- ↑ Kokaiini, www.päihdelinkki.fi, ks. laaja näkymä
- ↑ Sienet, www.päihdelinkki.fi
- ↑ http://www.paihdelinkki.fi/tietoiskut/344-suonensisainen-kaytto-ja-riskien-minimointi
- ↑ Pekka Hiltunen: Paha lääke. Image 6.7.2009. http://www.image.fi/node/2206
- ↑ s. 176
Katso myös [muokkaa]
- A-klinikkasäätiö
- Depressantti
- Design-päihde
- Lääke
- PKV-lääkkeet
- Päihdepolitiikka
- Päihderiippuvuus
- Raittius
- Sekakäyttö
- Stimulantti
Kirjallisuutta [muokkaa]
- Dahl, Päivi & Hirschovits, Tanja: Tästä on kyse: Tietoa päihteistä. Helsinki: YAD, Youth Against Drugs, 2002. ISBN 951-97615-2-7.
Aiheesta muualla [muokkaa]
- Päihdelinkki, A-klinikkasäätiön sivusto päihteistä ja riippuvuuksista
- Erowid-tietokanta psykoaktiivisista aineista (englanniksi)
- Lycaeum-tietokanta psykoaktiivisista aineista (englanniksi)
- Huumaa-hanke. Elämäntapaliiton huumetyöhanke, jonka tarkoituksena on välittää tietoa huumekasvien viljelyn vaikutuksista.