Huurumadonlakki

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Huurumadonlakki
PcubensisDSC 7823.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumalliset Eucarya
Kunta: Sienet Fungi
Kaari: Kantasienet Basidiomycota
Alakaari: Avokantaiset Agaricomycotina
Luokka: Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes
Alaluokka: Agaricomycetidae
Lahko: Helttasienet Agaricales
Heimo: Strophariaceae
Suku: Madonlakit Psilocybe
Laji: cubensis
Kaksiosainen nimi
Psilocybe cubensis
(Earle) Singer[1]
[[Kuva:{{{levinnneisyyskartta}}}|250px |Maat, jossa huurumadonlakki esiintyy luontaisesti]]
Maat, jossa huurumadonlakki esiintyy luontaisesti
Katso myös
 Commons-logo.svg Huurumadonlakki Commonsissa
Sisäkasvatettuja huurumadonlakkeja.

Huurumadonlakki (Psilocybe cubensis) on trooppisten ja subtrooppisten alueiden ravinteikkailla ruohomailla ja lannalla tavattu madonlakkisuvun psilosybiinisieni. Laji on yleisimpiä päihteeksi kasvatettuja ja käytettyjä sieniä.[2] Lainsäädäntö määrittelee kaikki psilocybe-suvun sienet huumausaineiksi[3].

Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huurumadonlakin lakki on 2-8 cm leveä, kartiomainen ja iän myötä kupera leviten itiöemän myöhemmässä vaiheessa vaakatasoon asti säilyttäen usein pienen kohouman keskellä lakin yläosaa. Lakki on kosteusmuuntuva ja kosteana lievästi tahmea. Aikaisessa vaiheessa lakki on väriltään punertava vaalentuen kultaisen ruskeaksi tai lähes valkoiseksi.

Heltat ovat liittyneet jalan yläosaan ja sijaitsevat lähekkäin toisiinsa nähden, laajeten hieman lakin reunoja kohti. Väriltään heltat ovat aluksi vaaleita ja harmahtavia, minkä jälkeen ne värjäytyvät tummanpurppurasävyisiksi ja lähes mustiksi itiöiden vaikutuksesta jääden kirjaviksi ja vaaleammiksi lakin reunoilta.

Huurumadonlakin jalka on 4-15 cm pitkä, 0,5-1,5 cm leveä, valkoinen tai hieman kellertävä sekä ainakin osittain ontto. Lakista irtoutunut suojus jää usein itiöiden tummentamana kiinni jalkaan.

Sieni värjäytyy rihmastoa myöten sinertäväksi pienemmänkin käsittelyn tai vaurion vaikutuksesta vaurioituneella alueella.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen kirjattu kuvaus sienestä tunnetaan vuodelta 1904 Kuubassa kaulussieniin (Stropharia) lajiteltuna F.S. Earlen toimesta, minkä yhteydessä sieni sai tieteellisen lajinimensä, cubensiksen, joka tarkoittaa Kuubasta tulevaa.

Vuonna 1907 N. Patouillard löysi sienen Vietnamin Tonkinista lajitellen tämän lahokkasukuun Naematoloma caerulescensiksi.

Vuonna 1941 sieni uudelleennimettiin Stropharia cyanescensiksi Floridassa W.A. Murrillin toimesta.

Myöhemmin laji on vakiintunut luokiteltavaksi madonlakkeihin (Psilocybe).

Elinympäristö ja levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huurumadonlakki kasvaa kosteilla, ravinteikkailla ruohomailla usein suurten laiduntavien kasvinsyöjien, kuten lehmien ja hevosten lannalla useimmiten muiden sienilajien rinnalla.

Sientä esiintyy laajalti trooppisilla ja subtrooppisilla alueilla Meksikossa, Belizessä, Costa Ricassa, Guatemalassa, Hondurasissa, Kuubassa, Dominikaanisessa tasavallassa, Ecuadorissa, Guadalupessa, Martiniquessa, Puerto Ricossa, Trinidadissa, Argentiinassa, Boliviassa, Brasiliassa, Kolumbiassa, Ranskan Guayanassa, Perussa, Kambodžassa, Intiassa, Malesiassa, Filippiineillä, Thaimaassa, Vietnamissa, Australiassa, Tasmaniassa, Uusi-Seelannissa sekä Yhdysvaltojen eteläisemmissä osissa.

Sienen levittyä erilaisiin paikkoihin siitä on kehittynyt useita eri nimien alle eriteltyjä kantoja, jotka eroavat toisistaan lähinnä ulkomuodollisten seikkojen perusteella.

Lainsäädäntö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sienen hallussapito, käyttö, kasvattaminen ja myynti on kielletty Suomen huumausainelainsäädännössä.[2] Itiöt eivät sisällä psykoaktiivisia aineita ja niiden hallussapito on sallittua, mikäli niitä ei aiota käyttää kasvatustarkoituksiin.lähde?

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Taksonomian lähde: Index Fungorum Luettu 15.8.2008
  2. a b [1], Suomen ympäristökeskus: Suomen helttasienten ja tattien ekologia, levinneisyys ja uhanalaisuus
  3. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1993/19931603