Lanta

Hevosen lantaa

Karjanlannalla tarkoiteaan kotieläinten ulosteiden ja virtsan sekä usein myös kuivikkeiden seosta. Makkilannalla taas kuivakäymälän ihmisperäisiä jätteitä. Kuivikkeita käytetään tarjoamaan eläimille miellyttävä makuualusta sekä imemään nesteitä. Kaikissa tapauksissa ei kuivikkeita käytetä.

Mikäli kaikki neste saadaan imeytettyä kuivikkeisiin tai eroteltua kiinteästä aineksesta erilliseen säiliöön, puhutaan kuivalannasta. Jos taas nesteen osuus on niin suuri, että lantaa voidaan käsitellä juoksevana, on kyseessä lietelanta. Lietelannassa on usein mukana myös pesuvesiä. Kumpikin käsittelymuoto on nykyään käytössä.

Lanta sisältää kasvinviljelylle arvokkaita aineita, koska ulosteisiin ja virtsaan päätyvät lähes kaikki rehun ravinteet, jotka eivät sisälly tuotteisiin. Karjanlanta yleensä hyödynnetäänkin viljelyssä.

Lannassa on myös hyödyntämiskelpoista energiaa. Määrä riippuu eläinlajin ja eläimen ruokavaliosta: kuidun osuus ruokavaliossa nostaa energiasisältöä. Siten korsirehua käyttävien eläinten, kuten naudan ja varsinkin hevosen lanta on tässä suhteessa huomattavin. Toinen merkittävä seikka on kuivikkeen osuus lannassa. Lannan energiakäyttö tapahtuu yleisimmin biokaasureaktorin avulla. Se ei hukkaa lannan ravinteita, joskin vähentää kompostoituvia hiiliyhdisteitä. Hevoslanta on kaikkein energiapitoisinta johtuen ulosteen suuresta kuitupitoisuudesta ja runsaasta kuivikkeesta. Silloin kun hevosen lannalle ei ole riittäviä lannoitemarkkinoita esimerkiksi asutuskeskuksissa, ilmenee sen polttamiseen sellaisenaan halukkuutta. Tälle on kuitenkin noussut lainsäädännöllisiä esteitä.