Lanta

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee ulostetta. Thaimaan Phuketissa sijaitsevasta rannasta kerrotaan artikkelissa Lanta (ranta).

Lanta tarkoittaa erityisesti eläinten, mutta myös ihmisten, ulosteita ja virtsaa, jota hyödynnetään yleensä viljelysmaan lannoitteena.

Hevosen lantaa

Karjanlannalla tarkoitetaan kotieläinten ulosteiden ja virtsan sekä usein myös kuivikkeiden seosta. Makkilannalla taas tarkoitetaan kuivakäymälän ihmisperäisiä jätteitä. Kuivikkeita käytetään tarjoamaan eläimille miellyttävä makuualusta sekä imemään nesteitä.[1] Kaikissa tapauksissa ei kuivikkeita kuitenkaan käytetä.

Mikäli kaikki neste saadaan imeytettyä kuivikkeisiin tai eroteltua kiinteästä aineksesta erilliseen säiliöön, puhutaan kuivalannasta. Jos taas nesteen osuus on niin suuri, että lantaa voidaan käsitellä juoksevana, on kyseessä lietelanta. Lietelannassa on usein mukana myös pesuvesiä. Kumpikin käsittelymuoto on nykyään käytössä.

Lanta sisältää kasvinviljelylle arvokkaita aineita, koska ulosteisiin ja virtsaan päätyvät lähes kaikki ne rehun ravinteet, jotka eivät sisälly tuotteisiin. Karjanlanta hyödynnetäänkin yleensä viljelyssä.

Lannassa on myös hyödyntämiskelpoista energiaa. Energian määrä riippuu eläinlajin ja eläimen ruokavaliosta: kuidun osuus ruokavaliossa nostaa energiasisältöä. Siten korsirehua käyttävien eläinten, kuten naudan ja varsinkin hevosen, lanta on tässä suhteessa huomattavin. Toinen merkittävä seikka on kuivikkeen osuus lannassa. Lannan energiakäyttö tapahtuu yleisimmin biokaasureaktorin avulla. Se ei hukkaa lannan ravinteita, joskin se vähentää kompostoituvia hiiliyhdisteitä. Hevoslanta on kaikkein energiapitoisinta johtuen ulosteen suuresta kuitupitoisuudesta ja runsaasta kuivikkeesta. Silloin kun hevosen lannalle ei ole riittäviä lannoitemarkkinoita esimerkiksi asutuskeskuksissa, lantaa halutaan usein polttaa sellaisenaan. Tälle on kuitenkin noussut lainsäädännöllisiä esteitä.

Hevosenlanta käy periaatteessa lehmän ravinnoksi, muttei päinvastoin. Kuivaneesta lehmän ulosteläjästä käytetään toisinaan nimitystä lehmänrieska. Sitä voi käyttää lämpöenergiana, muttei toki enää hevosen ravinnoksi.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. J.E. Sunila, U. Brander, H. Nylander, Ö. Elfving: Pienviljelijän käsikirja, WSOY, Porvoo 1915
Tämä biologiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.