Taajama

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun

Taajama tai kaupunkialue tarkoittaa sellaista aluetta, jossa on ihmisen tekemiä rakenteita ja rakennuksia tiheämmässä kuin sitä ympäröivillä alueilla. Taajama voi olla kaupunki tai konurbaatio, mutta termiä ei yleensä käytetä pienistä asutuskeskittymistä, kuten kylistä.

Taajamat syntyvät ja kehittyvät kaupungistumisen tuloksena. Kaupungistuneen alueen määrän arvioiminen auttaa asukastiheyden mittaamisessa, kaupunkirakenteen kehityksen tutkimuksessa sekä kaupunkimaisen- että haja-asutuksen määrittämisessä.

Toisin kuin taajama, metropoli käsittää itse kaupungin, sen naapurikaupungit sekä ympäröivän maaseudun, joka on sosio-ekonomisesti yhteydessä itse kaupunkiin. Tämä kaupungistuneen alueen verkosto voi olla esimerkiksi talousalue tai työssäkäyntialue. Metropolialueet ovat yleensä läänimittakaavan rakenteita, jotka ulottuvat usean kunnan alueelle. Aluesuunnittelussa voidaan ottaa huomioon koko metropolialue, eikä vain metropolin keskuksena olevaa kaupunkia.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Määritelmiä

Taajaman määritelmät vaihtelevat maittain. Yleinen taajaman väestötiheyden alaraja on 400 henkeä neliökilometrillä. Euroopassa taajamat määritellään kaupunkimaisen maankäytön perusteella, määritelmän mukaan rakennukset saavat olla enintään 200 m:n päässä toisistaan. Kaupunkimaisen alueen määrittämisen apuna käytetään usein satelliitti- tai ilmavalokuvia.

[muokkaa] Suomi

Taajaman liikennemerkki
Taajama päättyy

Taajama on Tilastokeskuksen määritelmän mukaan vähintään 200 asukkaan rakennusryhmä, jossa rakennusten välinen etäisyys ei yleensä ole 200 metriä suurempi. Tieliikenteessä taajamat on merkitty tieliikenneasetuksessa määritellyllä taajama-merkillä (numero 571). Suomessa on 49 yli 10 000 asukkaan taajamaa.

Taajaman ja taajaman ulkopuolisen alueen välillä on useita lainsäädännöllisiä eroja, muun muassa:

  • Moottori- ja moottoriliikennetiet eivät voi kuulua taajama-alueeseen
  • Taajamassa koira on pidettävä kytkettynä
  • Maastopysäköinti taajamassa ei ole sallittua

Taajama-aste on taajamien väestön osuus koko kunnan väestöstä. Yli 90% taajama-aste tarkoittaa rakenteeltaan kaupunkimaista kuntaa.

Taajamaväestön määrä on kasvanut viidessä vuodessa 124 000 ihmisellä eli 2,9 prosenttia. Tilastokeskuksen mukaan vuoden 2005 lopussa noin 4,4 miljoonaa ihmistä eli 84 prosenttia suomalaisista asui taajamissa.

Taajamia oli yhteensä 745, ja niiden maapinta-ala oli yhteensä 7 169 neliökilometriä. Neljä viidestä suomalaisesta asui näin alueella, joka on ainoastaan 2,4 prosenttia koko maan maapinta-alasta.[1]

Yli puolet taajamista on alle tuhannen asukkaan taajamia. Yli 20 000 asukkaan taajamia on vain neljä prosenttia kaikista taajamista. Yli 100 000 asukkaan taajamia on kuusi: Helsingin, Tampereen, Turun, Oulun, Lahden ja Jyväskylän keskustaajamat.

[muokkaa] Suomen kymmenen asukasluvultaan suurinta taajamaa vuonna 2005

Taajama[1] Väkiluku 2005 Maapinta-ala 2005 Väestötiheys
Helsingin keskustaajama 1 071 599 634,1 km² 1 690,0 as./km²
Tampereen keskustaajama 292 288 269,8 km² 1 083,4 as./km²
Turun keskustaajama 246 312 273,4 km² 900,9 as./km²
Oulun keskustaajama 171 345 187,1 km² 915,8 as./km²
Lahden keskustaajama 112 187 101,1 km² 1 109,7 as./km²
Jyväskylän keskustaajama 105 760 86,6 km² 1 221,2 as./km²
Porin keskustaajama 93 220 163,7 km² 569,5 as./km²
Kuopion keskustaajama 79 750 49,3 km² 1 617,6 as./km²
Vaasan keskustaajama 62 106 79,1 km² 785,2 as./km²
Kotkan keskustaajama 53 206 75,3 km² 706,6 as./km²

[muokkaa] Katso myös

[muokkaa] Lähteet

  1. 1,0 1,1 Taajamissa asuu 84 prosenttia väestöstä 14. tammikuuta 2008. Tilastokeskus. Viitattu 27. tammikuuta 2008.
Henkilökohtaiset työkalut