Taajama
Taajama (ruots. tätort, tansk. byområde, norj. tettsted) on Suomessa, Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa käytössä oleva käsite, jonka avulla voidaan tilastoida väestökeskittymiä hallinnollisista rajoista riippumatta. Taajamaksi määritellään asutuskeskittymä, jossa asuu vähintään 200 asukasta ja asuinrakennusten etäisyys on enintään 200 metriä.[1] Taajaman vastakohta on haja-asutusalue.
Koska taajamat eivät riipu hallinnollisista rajoista, niin taajamia voi olla niin kaupungeissa kuin maaseutualueillakin. Useimmat taajamat kuuluvat vain yhteen kuntaan, mutta varsinkin suurten kaupunkien tapauksessa taajama voi jatkua useammankin naapurikunnan puolelle. Taajamaväestön osuus kunnan asukkaista eli taajama-aste vaihtelee huomattavasti. Joissakin kunnissa ei välttämättä ole lainkaan taajamia, joissakin esimerkiksi kirkonkylä on ainoa taajama tai sitten taajamia voi olla useita. Vain harvoissa kunnissa kaikki tai lähes kaikki kunnan asukkaat asuvat taajamissa.
Taajamat syntyvät ja kehittyvät kaupungistumisen tuloksena. Taajamatilastojen avulla voidaan tutkia väestön alueellista jakautumista paremmin kuin pelkkiä hallinnollisia alueita koskevien tilastojen perusteella. Taajamakäsite mahdollistaa esimerkiksi kaupunkirakenteen kehityksen tutkimisen. Taajamille on ominaista tiheä asutus, mutta väentiheydessä on suuria eroja pienten maaseututaajamien ja tiheään asuttujen kaupunkitaajamien välillä.
Taajaman määritelmää sovelletaan vain Pohjoismaissa, mutta monissa muissakin maissa on vaihtelevansisältöisiä määritelmiä sille, millainen asutus määritellään kaupunkimaiseksi. Taajama-alueiden määrittelemisessä käytetään usein apuna satelliitti- tai ilmavalokuvia.
Tilastollisen taajamakäsitteen lisäksi tieliikennelaissa on määräyksiä, jotka koskevat taajamamerkeillä rajattuja alueita.
Sisällysluettelo |
Taajamat Suomessa[muokkaa]
-
Pääartikkeli: Luettelo Suomen taajamista (2011)
Taajama on Tilastokeskuksen määritelmän mukaan vähintään 200 asukkaan rakennusryhmä, jossa rakennusten välinen etäisyys ei yleensä ole 200 metriä suurempi. Taajama-aste on taajamien väestön osuus koko kunnan väestöstä. Yli 90 % taajama-aste tarkoittaa rakenteeltaan kaupunkimaista kuntaa.
Taajamien kasvu[muokkaa]
Seuraava taulukko kuvaa Suomen taajama- ja haja-asutusväestön kehitystä vuodesta 1960 lähtien vuoteen 1995 asti.
| Vuosi | Väkiluku | Taajamat | % | Haja-asutusalueet |
|---|---|---|---|---|
| 1960[2] | 4 446 222 | 2 486 737 | 55,9 | 1 959 485 |
| 1970[2] | 4 598 336 | 2 948 964 | 64,1 | 1 649 372 |
| 1980[2] | 4 784 710 | 3 448 808 | 72,1 | 1 335 902 |
| 1985[2] | 4 910 619 | 3 743 277 | 76,2 | 1 076 342 |
| 1990[2] | 4 998 478 | 3 992 599 | 79,7 | 1 015 879 |
| 1995[2] | 5 116 826 | 4 149 013 | 81,1 | 967 813 |
| Tämä artikkeli tai sen osio loppuu kesken ja tarvitsee laajennusta. Tarkennus: Vuoden 2000 tiedot vajaat. |
Seuraavassa on esitetty vielä taajamaväestö vuosina 2000, 2005 ja 2011. Aiempien vuosien tiedoista poiketen taajama- ja haja-asutusväestön lisäksi on ilmoitettu myös asuinpaikaltaan tuntemattoman väestön määrä.
| Vuosi | Väkiluku | Taajamat | % | Haja-asutusalueet | Tuntematon |
|---|---|---|---|---|---|
| 2000[3] | 5 181 115 | 4 262 809 | 82,3 | ||
| 2005[4] | 5 255 580 | 4 387 725 | 84,3 | 816 022 | 51 833 |
| 2011[5] | 5 401 267 | 4 507 493 | 84,4 | 833 541 | 60 233 |
Tiedoista nähdään, että Suomen kokonaisväkiluku, taajamien väkiluku ja taajamissa asuvien osuus maan väestöstä ovat jatkuvasti nousseet. Haja-asutusalueilla asuvien määrä on puolestaan laskenut alle puoleen siitä mitä se oli vuonna 1960. Vuoden 1995 jälkeisten tietojen vertailukelpoisuutta myöhempiin hankaloittaa se, että tuntematon väestö on tilastoitu erikseen, kun vuosilta 1960–1995 on ilmoitettu vain taajamissa ja haja-asutusalueilla asuva väestö. Myös taajamien rajausmenetelmissä on voinut tapahtua sellaisia muutoksia, jotka heikentävät tietojen vertailukelpoisuutta eri vuosien välillä.
Taajamat vuonna 2005[muokkaa]
Vuosina 2000–2005 taajamaväestön määrä on kasvoi viidessä vuodessa 124 000 ihmisellä eli 2,9 prosenttia. Tilastokeskuksen mukaan vuoden 2005 lopussa noin 4,4 miljoonaa ihmistä eli 84 prosenttia suomalaisista asui taajamissa. Taajamia oli yhteensä 745, ja niiden maapinta-ala oli yhteensä 7 169 neliökilometriä. Neljä viidestä suomalaisesta asui näin alueella, joka on ainoastaan 2,4 prosenttia koko maan maapinta-alasta.[6] Yli puolet taajamista oli alle tuhannen asukkaan taajamia. Vuonna 2005 Suomessa oli 49 yli 10 000 asukkaan taajamaa. Yli 20 000 asukkaan taajamia oli vain neljä prosenttia kaikista taajamista. Yli 100 000 asukkaan taajamia oli kuusi: Helsingin, Tampereen, Turun, Oulun, Lahden ja Jyväskylän keskustaajamat.
Seuraavassa on lueteltu Suomen kymmenen asukasluvultaan suurinta taajamaa vuonna 2005:
| Taajama[6] | Suurin sijaintikunta |
Väkiluku[6] | Maapinta-ala (km²)[6] |
Väentiheys (as./km²) |
|---|---|---|---|---|
| Helsingin keskustaajama | Helsinki | 1 071 599 | 634,1 | 1 690,0 |
| Tampereen keskustaajama | Tampere | 292 288 | 269,8 | 1 083,4 |
| Turun keskustaajama | Turku | 246 312 | 273,4 | 900,9 |
| Oulun keskustaajama | Oulu | 171 345 | 187,1 | 915,8 |
| Lahden keskustaajama | Lahti | 112 187 | 101,1 | 1 109,7 |
| Jyväskylän keskustaajama | Jyväskylä | 105 760 | 86,6 | 1 221,2 |
| Porin keskustaajama | Pori | 93 220 | 163,7 | 569,5 |
| Kuopion keskustaajama | Kuopio | 79 750 | 49,3 | 1 617,6 |
| Vaasan keskustaajama | Vaasa | 62 106 | 79,1 | 785,2 |
| Kotkan keskustaajama | Kotka | 53 206 | 75,3 | 706,6 |
Useat näistä taajamista ulottuvat useamman kunnan alueelle.
Taajamat Ruotsissa[muokkaa]
-
Pääartikkeli: Luettelo Ruotsin taajamista (2010)
-
Pääartikkeli: Luettelo Ruotsin pientaajamista (2010)
Ruotsissa ja ruotsin kielessä taajaman nimitys on tätort. Taajama on tiheäänasuttu alue, jossa on vähintään 200 asukasta, talojen välinen etäisyys on alle 200 metriä ja loma-asuntojen osuus on alle 50 prosenttia. Muissa Pohjoismaissa määritelmä ei sisällä vaatimuksia loma-asuntojen osuudesta.[7]
Taajamien lisäksi Ruotsissa on myös pientaajamia (ruots. småort). Pientaajamalla tarkoitetaan asutuskeskittymää, jossa on 50–199 asukasta, ja talojen etäisyys on enintään 150 metriä. Pientaajamassa voi olla myös yli 200 asukasta, jos loma-asuntojen osuus on yli 50 prosenttia.[8]
Ruotsin tilastoviranomainen Statistiska centralbyrån (SCB) määrittelee taajamat joka viides vuosi. Ruotsin maanmittauslaitos päättää uusien taajamien nimistä yhteistyössä läänihallitusten ja muiden viranomaisten kanssa. Jokaisella taajamalla on nimen lisäksi myös nelinumeroinen taajamakoodi.
Vuoden 2010 taajamarajauksen perusteella Ruotsissa oli 1 956 taajamaa. 85 % Ruotsin väestöstä asui tuolloin taajamissa. Yli 100 000 asukkaan taajamia oli seitsemän. Seuraavassa on lueteltu Ruotsin 10 väkiluvultaan suurinta taajamaa:[9]
- Tukholma 1 372 565 as.
- Göteborg 549 839 as.
- Malmö 280 415 as.
- Uppsala 140 454 as.
- Västerås 110 877 as.
- Örebro 107 038 as.
- Linköping 104 232 as.
- Helsingborg 97 122 as.
- Jönköping 89 396 as.
- Norrköping 87 247 as.
Taajamat Tanskassa[muokkaa]
Tanskassa taajaman nimitys on by tai byområde. Vaikka "by" tarkoittaa yleiskielessä myös kaupunkia, niin kaupunkioikeudet aiemmin omanneiden paikkakuntien nimitys on Tanskassa købstad. Sillä tarkoitetaan asutuskeskuksia, joissa on yli 200 asukasta ja rakennusten välinen etäisyys on enimmillään 200 metriä. Poikkeuksia etäisyyssääntöön ovat julkiset rakennukset, hautausmaat ja vastaavat. Kööpenhaminan asutuskeskittymä Hovedstadsområdet määriteltiin vuoteen 1998 laskemalla yhteen alueen kuntien kokonaisväkiluvut. Vuodesta 1999 alueen kunnissa on kuitenkin eroteltu yhteen kuuluva asutus ja kuntien muut alueet.[10] Vuoden 2009 alussa 86,5 % tanskalaisista asui taajamissa.[11]
Tanskan 10 suurinta taajamaa 1.1.2012 olivat:[12]
- Hovedstadsområdet 1 213 822 as.
- Aarhus 252 213 as.
- Odense 168 798 as.
- Aalborg 104 885 as.
- Esbjerg 71 579 as.
- Randers 61 121 as.
- Kolding 57 540 as.
- Horsens 54 450 as.
- Vejle 51 804 as.
- Roskilde 47 828 as.
Taajamat Norjassa[muokkaa]
Norjassa taajaman nimitys on bokmåliksi tettsted ja nynorskiksi tettstad. Norjankielisen termin alkuperänä on ruotsalainen taajamakäsite, joka otettiin Norjassa käyttöön 1950-luvulla. Norjassa taajama määritellään siten, että rakennusten etäisyys saa olla korkeintaan 50 metriä, ja taajaman väkiluvun on oltava vähintään 200 asukasta. Rakennusten välisen etäisyyden osalta määritelmä on muiden Pohjoismaiden määritelmiä tiukempi. Joitakin poikkeuksia 50 metrin säännöstä kuitenkin sallitaan; esimerkiksi puistoja ja teitä ei oteta huomioon etäisyyttä laskettaessa. Vuoden 2011 alussa lähes 80 prosenttia Norjan väestöstä asui taajamissa.[13]
Norjan 10 suurinta taajamaa 1.1.2012 olivat:[14]
- Oslo 925 242 as.
- Bergen 238 098 as.
- Stavanger/Sandnes 201 353 as.
- Trondheim 167 598 as.
- Fredrikstad/Sarpsborg 105 545 as.
- Drammen 101 995 as.
- Porsgrunn/Skien 88 860 as.
- Kristiansand 70 204 as.
- Tromssa 57 015 as.
- Tønsberg 49 093 as.
Tieliikennetaajamat[muokkaa]
| Tässä artikkelissa tai sen osassa aihetta käsitellään lähinnä Suomen tai suomalaisten näkökulmasta. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin näkökulmaa yleismaailmallisemmaksi. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Täsmennys: Miten asia on Ruotsissa ja Tanskassa, joissa on vastaavat liikennemerkit? |
Tieliikenteessä taajama tarkoittaa tieliikenneasetuksessa määritellyllä taajamamerkillä (numero 571) merkittyä aluetta, jolla ei saa ajaa yli 50 kilometriä tunnissa -nopeutta.
Taajaman ja taajaman ulkopuolisen alueen välillä on useita lainsäädännöllisiä eroja, muun muassa:
- Moottori- ja moottoriliikennetiet eivät voi kuulua taajama-alueeseen
- Taajamassa koirat on pidettävä kytkettynä
- Maastopysäköinti taajamassa ei ole sallittua
Seuraavassa on kuvat taajaman alkamista ja päättymistä kuvaavista liikennemerkeistä Suomessa, Ruotsissa ja Tanskassa.
Katso myös[muokkaa]
Lähteet[muokkaa]
- ↑ Taajamissa asuu 84 prosenttia väestöstä 15.1.2008. Tilastokeskus. Viitattu 2.8.2012.
- ↑ a b c d e f Taajamat 1995. Väestölaskenta 1995: Osa 4. Helsinki: Tilastokeskus, 1997. ISBN 951-727-322-3.
- ↑ Suomen tilastollinen vuosikirja 2002 (PDF) (sivut 68 ja 74) Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastollinen päätoimisto. Viitattu 23.4.2013.
- ↑ Tilastolliset taajamat 2005. Tilasto (julkaisematon aineisto). Helsinki: Tilastokeskus, 2008.
- ↑ Taajama-aste alueittain 31.12.2011 8.2.2013. Tilastokeskus. Viitattu 23.4.2013.
- ↑ a b c d Taajamissa asuu 84 prosenttia väestöstä 14. tammikuuta 2008. Tilastokeskus. Viitattu 27. tammikuuta 2008.
- ↑ Tätorter; arealer, befolkning Statistiska centralbyrån. Viitattu 2.8.2012. (ruotsiksi)
- ↑ Småorter 2005 (PDF) 27.6.2007. Statistiska centralbyrån. Viitattu 23.9.2011. (ruotsiksi)
- ↑ Tätorter 2010, arealer, befolkning (korrigerat 2011-06-20) 16.6.2011. Statistiska centralbyrån. Viitattu 2.8.2012. (ruotsiksi)
- ↑ Boliger och husstande på byområder 23.4.2012. Danmarks Statistik. Viitattu 3.8.2012. (tanskaksi)
- ↑ Byopgørelsen 1. januar 2009 (PDF) Statistiske Efterretninger. 6.4.2009. Danmarks Statistik. Viitattu 3.8.2012. (tanskaksi)
- ↑ Nyt fra Danmarks Statistik: Byopgørelsen 1. januar 2012 (PDF) Danmarks Statistik. Viitattu 13.2.2013. (tanskaksi)
- ↑ Befolkningsstatistikk. Befolkning og areal i tettsteder, 1. januar 2011 17.6.2011. Statistisk sentralbyrå. Viitattu 2.8.2012. (norjaksi)
- ↑ Tabell 1 Tettsteder. Folkemengde og areal, etter kommune. 1. januar 2012 Statistisk sentralbyrå. Viitattu 12.4.2013. (norjaksi)
Aiheesta muualla[muokkaa]
Suomi[muokkaa]
- Yleinen väestölaskenta 1960 II: Väestön ikä, siviilisääty, pääkieli ym.. Suomen virallinen tilasto VI C:103. Helsinki: Tilastollinen päätoimisto, 1963.
- Väestölaskenta 1970 Osa I: Yleiset demografiset tiedot. Suomen virallinen tilasto VI C:104. Helsinki: Tilastokeskus, 1973.
- Väestölaskenta 1970 Osa IV: Taajamat 1960–1970. Suomen virallinen tilasto VI C:104. Helsinki: Tilastokeskus, 1976.
- Taajamat 1990. Väestölaskenta 1990: Osa 11. Helsinki: Tilastokeskus, marraskuu 1992. ISBN 951-47-6528-1.
- Taajamat 1995. Väestölaskenta 1995: Osa 4. Helsinki: Tilastokeskus, 1997. ISBN 951-727-322-3.
- Tilastolliset taajamat 2000. Helsinki: Tilastokeskus, 2003. ISBN 952-467-135-2.
- Tilastolliset taajamat 2005. Tilasto (julkaisematon aineisto). Helsinki: Tilastokeskus, 2008.
- Tilastokeskus: Taajama-aste alueittain 31.12.2011
- Tilastokeskus: Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2011
- Tilastokeskus: Taajamat väkiluvun ja väestöntiheyden mukaan 31.12.2011
- Lounaispaikka (YKR-taajamarajaukset vuosilta 1980, 1990, 2000 ja 2009 aineistossa Yhteiskunta > Asuminen ja rakentaminen)
Ruotsi[muokkaa]
- Tätorter; arealer, befolkning (ruotsiksi)
- Småorter; arealer, befolkning (ruotsiksi)