Kunta
Sivulta puuttuu Kunta on paikallistasolla toimiva julkishallinnon yksikkö, jolla on oma rajattu alueensa ja väestönsä. Useimmiten kunta koostuu yhdestä tai useammasta taajamasta sekä ympäröivästä maaseudusta. Useimmilla kunnilla on jokin selvästi muista erottuva keskustaajama, sekä pienempiä sivukyliä. Maaseutuvoittoisen pienehkön kunnan keskustaajamasta, jossa on kunnan pääkirkko on Suomessa usein käytetty nimitystä kirkonkylä (lyhenne usein kk.). Useimmissa rautatien varrella olevissa kunnissa on syntynyt rautatieaseman ympärille toinen keskus, jota kutsutaan usein asemanseuduksi (lyhenne usein as.).
Sisällysluettelo |
Etymologia [muokkaa]
Sanaa kunta arvellaan suomalais-ugrilaisissa kielissä omaperäiseksiselvennä sanaksi. Sanalle on esitetty myös indoeurooppalaisia lainaetymologioita, mutta niitä pidetään epätodennäköisinä.
Sana kuuluu moniin yhdyssanoihin, jotka yleensä viittaavat suurehkoon joukkoon, kuten kirkkokunta, maakunta, kansakunta, eläinkunta, kymmenkunta (noin kymmenen) ja eduskunta. Etäsukukielissä sanan vastineet merkitsevät myös esimerkiksi sotajoukkoa, valtakuntaa ja ihmistä.
Hallinto [muokkaa]
Useimmiten kunnan hallinnosta vastaa vaaleilla valittava kunnanvaltuusto. Kaupungeissa sitä voidaan kutsua kaupunginvaltuustoksi. Suomessa ja Ruotsissa kunnallista toimeenpanovaltaa käyttää kunnanvaltuuston nimittämä kunnanhallitus jota johtaa kunnanjohtaja, jota kaupungeissa voidaan kutsua kaupunginjohtajaksi. Joissakin maissa kaupunginjohtajasta käytetään nimitystä pormestari. Useimmissa maissa kunta on pienin julkishallinnon yksikkö, jolla on vaaleilla valittava edustajisto.
Tehtävät [muokkaa]
Kunnan tehtävien, velvollisuuksien ja itsehallinnon määrä ja laatu vaihtelevat maittain. Useimmiten kuntien tehtävänä on järjestää ja ylläpitää tiettyjä peruspalveluita. Varsinkin Pohjoismaissa kuntien tehtäväkenttä on laaja: kuntien pitää järjestää muun muassa koulutus-, sairaanhoito-, sosiaali- ja kulttuuripalveluja. Tehtävien lisäksi kuntien asema valtionhallinnon osana vaihtelee maittain. Joissakin maissa on useita erilaisia kuntamuotoja: esimerkiksi Kanadan Québecin provinssissa on sekä alueellisella (aluekunnat) että paikallisella tasolla (paikalliskunnat) toimivia kuntia. Esimerkiksi paikallisella tasolla toimivia kuntia on kaikkiaan kuutta eri tyyppiä.
Kuntaa vastaavan paikallishallinnon yksikön nimitys vaihtelee maittain. Pohjoismaissa (myös Suomessa ruotsin kielessä) ja muualla Euroopassa käytetään usein sanaa kommun tai vastaavaa (< lat. communis 'yhteinen'). Britanniassa kunta on Local Council tai yleisterminä municipality.
Kuntien väkiluku ja pinta-ala vaihtelevat suuresti. Esimerkiksi Helsinki on väkimäärältään Suomen suurin kunta (569 611 asukasta, vuonna 2006). Pinta-alaltaan Suomen suurin kunta on Inari, jonka pinta-ala on 17 333,89 km². Pinta-alaltaan maailman suurimmat kunnat sijaitsevat Grönlannissa ja Pohjois-Kanadan harvaanasutuilla alueilla. Esimerkiksi Kanadan Québecissä sijaitsevan Baie-Jamesin kunnan pinta-ala on 297 330 km², joten se on pinta-alaltaan suurempi kuin esimerkiksi Iso-Britannia. Myös kuntien kaupunkimaisuusaste vaihtelee, jotkut kunnat ovat rakenteeltaan maaseutumaisia ja hyvin harvaan asuttuja, kun taas osa kunnista on kaupunkimaisia ja tiheään asuttuja.
Eri maiden kuntia [muokkaa]
Katso myös [muokkaa]
Lähteet [muokkaa]
- Etymologia: Erkki Itkonen (toim.): Suomen sanojen alkuperä A–K. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1992. ISBN 951-717-692-9.
- Kuntalaki Finlex. Edita ja Oikeusministeriö. Viitattu 9.11.2010.
Aiheesta muualla [muokkaa]
Kirjallisuutta [muokkaa]
- Aimo Ryynänen: Kuntauudistus ja itsehallinto (Tampere University Press, 2008)
- Markku Sotarauta: Kohti epäselvyyden hallintaa (Acta Futura Fennica 6)
- Lasse Oulasvirta: Kuinka kunta toimii [Helsinki] : Kuntakoulutus, 1996 4. uud. p. ISBN 952-9843-05-4
- Toim. Mäkelä Mika, Retti Pirkko: Suomen taskuatlas. Suomen kunnat 1917-2009. AtlasArt: Tammer-Paino 2008.
