Savukoski

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Savukoski
Savukoski.vaakuna.svg Savukoski.sijainti.suomi.2008.svg

vaakuna

sijainti

www.savukoski.fi
Sijainti 67°17′30″N, 28°09′40″E
Maakunta Lapin maakunta
Seutukunta Itä-Lapin seutukunta
Perustettu 1916
Kokonaispinta-ala 6 495,95 km²
6:nneksi suurin 2014 [1]
– maa 6 438,33 km²
– sisävesi 57,62 km²
Väkiluku 1 121
305:nneksi suurin 31.1.2014 [2]
– väestötiheys 0,17 as/km² (31.1.2014)
Ikäjakauma 2012 [3]
– 0–14-v. 11,7 %
– 15–64-v. 61,2 %
– yli 64-v. 27,1 %
Äidinkieli 2012 [3]
suomenkielisiä 99,4 %
ruotsinkielisiä 0,2 %
saamenkielisiä 0,1 %
– muut 0,4 %
Kunnallisvero 20,75 %
64:nneksi suurin 2013 [4]
Kunnanjohtaja Mauri Aarrevaara
Kunnanvaltuusto 17 paikkaa
  2013–2016[5]
 • Kesk.
 • Kok.
 • Vas.
 • PS

9
4
3
1

Savukoski (inarinsaameksi Suovâkuoškâ, pohjoissaameksi Suovvaguoika) on Suomen kunta, joka sijaitsee Lapin maakunnan itäosassa. Kunnassa asuu 1 121 ihmistä[2] ja sen pinta-ala on 6 495,95 km2, josta 57,62 km2 on vesistöjä.[1] Väestötiheys on Suomen kunnista alhaisin, vain 0,17 asukasta/km2. Savukosken naapurikunnat ovat Pelkosenniemi, Salla ja Sodankylä.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Savukosken keskustaa Sallan suuntaan.

Savukoskella on ollut saamelaisasutusta esihistoriallisesta ajasta 1700-luvulle saakka. Savukosken kunta perustettiin keisarillisen senaatin päätöksellä vuonna 1916.[6] Vuonna 1922 tapahtuneen niin sanotun läskikapinan operaatiot ulottuivat myös Savukosken alueelle. Neuvostoliittolaiset partisaanit hävittivät jatkosodan loppuvaiheissa kesällä 1944 silloisen Seitajärven kylän. Paikalle on pystytetty iskussa surmansa saaneiden kyläläisten muistomerkki.

Maantiede ja luonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Savukosken taajama sijaitsee kunnan lounaisrajan lähellä. Kunnan likimain suorakaiteen muotoista aluetta (noin 70×100 km) halkovat Kemijoki ja sen sivuhaarat. Kunnan itäisin osa puolestaan kuuluu Venäjän puolelle laskevan Nuorttijoen vesistöalueeseen. Tyypillinen maisema on erämaata, jossa on suuria suoalueita ja yksittäisiä tuntureita.

Kunnan pinta-alasta kolmasosa on erilaisia luonnonsuojelualueita. Savukosken pohjoisosaan ulottuvat Sodankylän puolelta Urho Kekkosen kansallispuisto ja Sallan puolelta Värriön luonnonpuisto. Savukoskella sijaitsee myös Maltion luonnonpuisto.

Savukosken koillisrajalla Suomen ja Venäjän rajalla sijaitsee Korvatunturi, joka tunnetaan kuvitteellisena Joulupukin kotina. Vuosina 1920–1944 Suomen itäraja – Tarton rauhan raja – kääntyi Korvatunturilla koilliseen kohti Jäämerta. Savukosken korkein maastonkohta ja samalla kunnan pohjoisin piste on Sodankylän kunnanrajan ja valtakunnanrajan yhtymäkohdassa oleva Talkkunapään tunturi.

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suurimmat työnantajat ovat kunta, Metsähallitus, Veljekset Karjalainen, metsänhoitoyhdistys ja Pelkosenniemen–Savukosken kansanterveystyön kuntayhtymä. Kunnan alueelta on löydetty fosfaattia, mutta Soklin kaivoksen avaamista on odotettu jo pitkään.[7] Porotalous on merkittävä elinkeino, poroja on kymmenen kertaa enemmän kuin ihmisiä.

Savukosken pohjoisosassa Nuorttijoen varrella sijaitsi vuosina 19121918 Kemi Oy:n silloisen metsäpäällikön Hugo Richard Sandbergin johtama Suomen ensimmäinen suuri konesavotta. Sandberg hankki työmaalle Yhdysvalloista kaksi telaketjuilla varustettua höyryveturia, joilla vedettiin työmaalta hakatut tukit Kemijoen varteen uitettaviksi Kemiin. Toinen vetureista on entisellä työmaalla Tulppiossa ja toinen Lapin maakuntamuseossa Rovaniemellä.[8]

Savukoskella järjestetään vuosittain pääsiäisenä Kuivalihamarkkinat.

Uskonnolliset yhteisöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Savukoskella toimii evankelisluterilainen Pelkosenniemen seurakunta, mikä johtuu siitä, että seurakunta on yhteinen naapurikunta Pelkosenniemen kanssa. Savukoski itsenäistyi omaksi seurakunnakseen Sodankylästä vuonna 1916, mutta liittyi vuonna 1931 Pelkosenniemeen.[9]. Kirkon sisäisistä herätysliikkeistä paikkakunnalla toimii vanhoillislestadiolaisuus, jolla on paikkakunnalla Savukosken rauhanyhdistys[10]. Lestadiolaisuuden arvellaan tulleen paikkakunnalle ylimuoniolaisen saarnamiehen Heikki Parkajoen vuonna 1868 tekemän saarnamatkan seurauksena. Juhani Raattamaan vieraillessa paikkakunnalla 1876 toimi Herralan talo seurapaikkana. Raattamaa vieraili Savukoskella myös vuosien 1882–1884 laajan Koillis-Pohjanmaan matkansa yhteydessä.[11]

Väestönkehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2013 tilanteen mukainen.

Savukosken väestönkehitys 1980–2010
Vuosi Asukkaita
1980
  
1 931
1985
  
1 881
1990
  
1 774
1995
  
1 660
2000
  
1 472
2005
  
1 303
2010
  
1 179
Lähde: Tilastokeskus.[12]

Kyliä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hihnavaara, Kuosku, Lunkkaus, Martti, Rovala, Ruuvaoja, Nousu, Savukoski, Seitajärvi, Tanhua, Viitaranta, Värriö.

Tunnettuja savukoskelaisia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Suomen pinta-ala kunnittain 1.1.2014 1.1.2014. Maanmittauslaitos. Viitattu 15.3.2014.
  2. a b Suomen asukasluvut kuukausittain – Kunnittain aakkosjärjestyksessä 31.1.2014. Väestörekisterikeskus. Viitattu 14.2.2014.
  3. a b Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990–2012, laaja alueluokitusryhmittely 31.12.2012. Tilastokeskus. Viitattu 27.5.2013.
  4. Luettelo kuntien ja seurakuntien tuloveroprosenteista vuonna 2013 27.11.2012. Verohallinto. Viitattu 13.3.2013.
  5. Kuntavaalit 2012 tulospalvelu 6.11.2012. Yleisradio Oy. Viitattu 2.1.2013.
  6. Savukosken historiaa www.savukoski.fi. Viitattu 11.11.2011.
  7. Helsingin Sanomat, 26.5.2007, s. B9.
  8. Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1961, s. 197. Helsinki: Otava, 1960.
  9. Pelkosenniemen seurakunta Pelkosenniemen seurakunta. Viitattu 26.6.2011.
  10. Rauhanyhdistykset Viitattu 26.6.2011.
  11. Lohi, Seppo: Pohjolan kristillisyys. Lestadiolaisuuden leviäminen Suomessa 1870-1899., s. 139-140. Oulu: Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys ry, 1997. ISBN 951-8940-69-x.
  12. Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2012 22.3.2013. Tilastokeskus. Viitattu 1.4.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]