Mosku

Mosku eli Aleksi (Aleksander) Hihnavaara (21. marraskuuta 1882 Sodankylä – 9. tammikuuta 1938 Sodankylä) oli savukoskelainen poronomistaja Koilliskairassa, Sompiossa. Moskusta tuli legendaarinen mutta kiistelty hahmo Lapin historiassa, kun hän osallistui Itä-Lapissa vuoden 1918 sisällissodan jälkeisiin "rauhoitustoimiin". Tässä yhteydessä Mosku ystävystyi Lapin rajavartioston komentajaksi nousseen jääkärikapteeni Kurt Martti Walleniuksen kanssa. Wallenius kuvasi sittemmin Moskua kirjassaan Ihmismetsästäjiä ja erämiehiä (1933).

Väkivaltaiset porokahakat

Yksi osa "rauhoitustoimia" oli punaisten vastarintamiesten toiminnan estäminen. Toimiin liittyi myös Suomen puolella asuneiden poromiesten ja Neuvosto-Venäjällä asuneiden kolttasaamelaisten välisten poroja koskevien omistusriitojen tai porovarkauksien ratkominen. Asiakirjojen, silminnäkijäkuvausten ja oman kertomansa perusteella Mosku surmasi porokahakoiden yhteydessä ainakin viisi ihmistä: kolme punaista porovarasta vuonna 1918 sekä Hirvas-Mitriksi kutsutun koltan ja Kemihaaran koltan vuonna 1919. Moskun omissa kertomuksissa ja kansanperinteessä mainitaan vielä kuudeskin ammuttu porovaras, joka on jäänyt tuntemattomaksi. Mosku toimi myös oppaana kapteeni Walleniuksen yli 10-miehiselle sotilasosastolle vuonna 1919, kun se teki kostoretken Suonikylän koltta-alueelle. Retken aikana kolttia kidutettiin ja heiltä vietiin poroja.

Porovarkauksien luonteesta on esitetty erilaisia tulkintoja. Sakari Kännön Mosku-elämäkerrassa (1992) annetaan kuva, jonka mukaan nimenomaan kolttasaamelaiset olivat porovarkaita. Veli-Pekka Lehtolan Wallenius-elämäkerrassa omistuskiista tulkitaan molemminpuoleiseksi varasteluksi. Kolttien puolelta se liittyi vakiintumattomaan käsitykseen yksityisesta omistusoikeudesta. Irrallaan kulkevat porot koettiin eräänlaiseksi metsänriistaksi, jota saattoi "lainailla". Lainausriidat hoidettiin lainaamalla takaisin, eikä virkavaltaa ollut sopivaa sotkea asiaan. Lehtolan mukaan voidaan puhua suoranaisesta porovarkausinstituutiosta. Myös Moskua syytettiin porovarkaaksi, koska hänellä oli ns. valtamerkki poromerkkinä. Valtamerkki tarkoittaa merkkiä, joka on muutettavissa toisesta merkistä tai toiseksi merkiksi.

Myöhemmät vaiheet ja jälkimaine

Olojen rauhoituttua Mosku vaurastui ja nousi porojen suuromistajaksi. Hän ei elänyt metsäläiselämää, vaan hankki kotiinsa Chevrolet-auton ja puhelimen ja teki ulkomaanmatkoja. Mosku eli avoliitossa Mari Tanhuan (1900 - 1985) kanssa. Moskun elämän loppuvaihetta synkensi alkoholismi, ja hän kuoli jo 55-vuotiaana sydänvikaan.

Moskun toiminta on herättänyt ristiriitaisia tunteita vielä vuosikymmeniä hänen kuolemansa jälkeenkin muun muassa kolttien keskuudessa. Tiedotusvälineissä, fiktiossa ja perimätiedoissa Moskua on kuvattu sekä sankarihahmona että pahantekijänä.

Moskun ja Mari Tanhuan vuonna 1935 syntynyt poika Lauri Hihnavaara on kirjoittanut myönteisiä arvosteluita keränneen romaanin Luiron laulu (2002).

Elokuva

Moskusta on vuonna 2003 julkaistu Sakari Kännön edellämainittuun kirjaan pohjautuva elokuva Mosku – lajinsa viimeinen. Elokuvan on ohjannut Tapio Suominen ja sen pääosassa esiintyy Kai Lehtinen. Elokuva käsittelee Moskun elämää tavalla, jota on luonnehdittu ihannoivaksi ja romantisoivaksi. Elokuva nosti Moskun yleiseen tietoisuuteen. Se herätti myös kommentteja, joiden mukaan Mosku oli varsinkin kolttien näkökulmasta katsottuna brutaali ja väkivaltainen hahmo.

Lähteet

• Kännö, Sakari: Mosku: kertomus poromies Aleksanteri Hihnavaarasta ja Lapin kenraali Kurt Matti Walleniuksesta vuosina 1900-1938. Porvoo: WSOY, 1992. ISBN 951-0-18156-0.
• Lehtola, Veli-Pekka: Wallenius: kirjailijakenraali Kurt Martti Walleniuksen elämä ja tuotanto. Oulu: Pohjoinen, 1994. ISBN 951-749-198-0.
• Wallenius K. M.: Ihmismetsästäjiä ja erämiehiä. Helsinki: Otava, 1933.