Vasemmistoliitto

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Vasemmistoliitto
Vänsterförbundet

Vasemmistoliiton logo.svg

Perustettu 1990
Johto Paavo Arhinmäki (pj.)
Aino-Kaisa Pekonen (vpj.)
Sari Moisanen (vpj.)
Kalle Hyötynen (vpj.)
Marko Varajärvi (puoluesihteeri)
Ideologia punavihreys,[1]
ekososialismi,[2]
demokraattinen sosialismi[2]
Toimisto Viherniemenkatu 5, 2. krs.
00530 Helsinki
Äänenkannattaja Kansan Uutiset
Jäsenmäärä 10 733 (­2013)[3]
Kansanedustajat 12 (vas) + 2 (vr) / 200 (2011)
Eurokansanedustajat 1 (2014)
Kunnanvaltuutetut 833 (2008)[4]
Kansainväliset jäsenyydet Euroopan vasemmistopuolue
GUE/NGL
NGLA
VSG
NELF
Naisjärjestö Vasemmistonaiset
Nuorisojärjestö Vasemmistonuoret
Varhaisnuorisojärjestö SDPL
Värit Punainen, Vihreä
Kotisivu www.vasemmisto.fi

Vasemmistoliitto (ruots. Vänsterförbundet, lyhenne Vas.[5]), on suomalainen poliittiseen vasemmistoon kuuluva puolue. Se sai vuoden 2011 eduskuntavaaleissa 14 kansanedustajaa ja se on siten Suomen viidenneksi suurin puolue. Kesällä 2011 kaksi kansanedustajaa erotettiin vasemmistoliiton eduskuntaryhmästä – nämä perustivat vasenryhmän.

Puolue luotiin vuonna 1990 Suomen Kansan Demokraattisen Liiton ja Suomen Kommunistisen Puolueen pohjalle. Kyseisen vuoden lopulla myös Demokraattisen Vaihtoehdon kansanedustajat liittyivät puolueeseen.

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vasemmistoliiton kannatus eduskuntavaaleissa 2007.
  0–5 %
  5–9,5 %
  9,5–15 %
  15–20 %
  20– %

Vuoden 2007 kesäkuussa hyväksytty periaateohjelma määrittelee Vasemmistoliiton perusarvoiksi tasa-arvon, vapauden ja kestävän kehityksen sekä sijoittaa puolueen kolmanteen vasemmistoon erottautuen sosiaalidemokraateista ja kommunisteista. Puolue julkaisee Kansan Uutiset -lehteä. Puolueen puheenjohtaja on Paavo Arhinmäki.

Vuoden 2007 periaateohjelma jatkaa vuoden 1998 puoluekokouksen punavihreää ja yleisvasemmistolaista ohjelmaa. Tätä ennen puolueella ei ollut virallista periaateohjelmaa. Puolueen periaateohjelman mukaan kolmea perusarvoa voi edistää ainoastaan demokratiassa, jota on vahvistettava.

Kolmatta vasemmistoa Vasemmistoliiton periaateohjelma kuvaa seuraavasti: ”Kolmas vasemmisto on ajatus suurten eurooppalaisten poliittisten aatteiden liberalismin ja sosialismin historiallisesta liitosta paremman maailman rakentamiseksi. Feministinen ajattelu ja ympäristötietoisuus ovat keskeisessä asemassa kolmannen vasemmiston aatemaailmassa.”[6]

Vasemmistoliiton saamat äänet eduskuntavaaleissa 2007.
  Ahvenanmaa
  0 – 10 000
  10 000 – 15 000
  15 000 – 20 000
  20 000 – 30 000
  30 000 – 40 000

Periaateohjelmassa puolue haluaa haastaa globaalin kapitalismin esittämällä sille solidaarisen ja kestävän vaihtoehdon. Tämä edellyttää oikeudenmukaista maailmantaloutta ja demokratian lisäämistä. Puolue on huolissaan myös eriarvoisuuden lisääntymisestä Suomessa. Kehittääkseen hyvinvointivaltiota ja sopimusyhteiskuntaa puolue ilmoittaa haluavansa rajoittaa kapitalismin ylivaltaa. Ohjelman mukaan pätkä-, osa-aika- ja vuokratöillä keinottelulle ja työelämän ehtojen huonontamiselle tarvitaan vahva vastavoima ammattiyhdistysliikkeestä.

Vasemmistoliitto haluaa edistää myös ihmisten välistä tasa-arvoa ja tasavertaisuutta perheessä, työelämässä ja yleensä yhteiskunnassa niin, että oikeudet, mahdollisuudet ja velvollisuudet eivät riipu sukupuolesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta. Vasemmistoliitto toivottaa periaateohjelmassa maahanmuuttajat tervetulleiksi Suomeen täysivaltaisiksi kansalaisiksi. Puolue korostaa oikeutta työhön ja toimeentuloon kaikille.

Periaateohjelman mukaan Vasemmistoliitolle ei riitä pelkkä mahdollisuuksien tasa-arvo, vaan se tavoittelee arkipäivässä toteutuvaa tasa-arvoa. Uskontoihin puolue suhtautuu neutraalisti, ketään ei saa puolueen mukaan syrjiä uskonnollisen vakaumuksen vuoksi.

Vasemmistoliiton puheenjohtaja Paavo Arhinmäki otti vuonna 2011 kantaa myös pienyrittäjien aseman parantamiseksi. Vanhan ajatusmallin mukainen työväestön edun ajaminen ei ole enää ainoa tavoite, johon Vasemmistoliitto pyrkii. Hän vaati nykyistä vahvempaa lainsäädäntöä, jotta omalla työllään elävät yrittäjät voisivat toimia tasavertaisina suhteessa suurten pääomien hallitsemiin yrityksiin.lähde?

Hän esitti myös kansainvälisiä sopimuksia, jotka estävät hyvinvointivaltioiden rahoituspohjaa kalvavat veroparatiisit, joita suuryritykset ja suuri pääoma käyttävät hänen mukaansa siekailematta hyväkseen. Lisäksi Arhinmäen mukaan tarvitaan käytännön parannuksia yrittäjien jokapäiväiseen arkeen. Keskeisimpänä hän piti yrittäjien sosiaaliturvan parantamista muun muassa työttömyysturvan piirin pääsyä helpottamalla. [7]

Vasemmistoliitto on vaatinut korkeampaa alkoholiverotusta.[8]

Vasemmistoliitto kannattaa turkistarhauksen lopettamista Suomessa.[9]

Euroopan unioni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2008 mielipidetutkimuksen mukaan vasemmistoliittolaiset ovat perussuomalaisten jälkeen EU-vastaisimpia.[10] Vasemmistoliittolaiset suhtautuvat muita puolueita kielteisemmin euron käyttöön valuuttana. Alle neljäsosa pitää euroa hyvänä asiana.[11] Vasemmistoliitto on kampanjoinut sosiaalisen Euroopan puolesta tarkoittaen tällä sitä, että Euroopan unionin integraatiossa olisi huomioitava myös sosiaaliset kysymykset eikä yhdentymistä pitäisi tehdä vain talouden ehdoilla. Nuoret Vasemmistoliiton kannattajat hyväksyvät EU:n vanhempia kannattajia paremmin.kenen mukaan?

Energiapolitiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vasemmistoliitto kirjasi vuoden 2007 puoluekokouksessa periaateohjelmaansa vaatimuksen ydinvoiman ja fossiilisten polttoaineiden käytön asteittaisesta lopettamisesta. Vielä vuonna 2001 varsinkin ammattiyhdistys-siipi yritti ajaa puoluekokouksessa läpi myönteistä ydinvoimakantaa, mutta se hävisi äänestyksen.

Vuonna 2007 68 prosenttia Vasemmistoliiton kannattajista vastusti energiariippuvuuden lisäämistä Venäjästä. Kaikista suomalaisista tätä vastusti 84 prosenttia.[11]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perustaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vasemmistoliitto perustettiin 28.–29. huhtikuuta 1990 Helsingin Kulttuuritalolla ja jäähallissa pidetyssä avoimessa kokouksessa, johon otti osaa 3 500 kannattajaa.[12]

Uuden puolueen takana olivat Suomen Kansan Demokraattinen Liitto ja Suomen Kommunistisen Puolue (SKP) sekä naisjärjestö Suomen Naisten Demokraattinen Liitto.[13] Mukaan tulivat myös (SKP:n toiminnasta 1980-luvun puolivälissä suljetut) Demokraattisen Vaihtoehdon kannattajat.

Idea uudesta puolueesta syntyi 1980-luvun lopussa, kun kansandemokraatit alkoivat pohtia, miten voisivat päästä eroon SKP/SKDL-kaksoisorganisaatiosta ja SKP:n sisäisistä riidoista. Vuoden 1988 presidentinvaaleja varten perustettu Liike 88 oli keskeinen välivaihe ajatuksen edistymisessä.[14] Vasemmistoliiton ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin kansanedustaja Claes Andersson.

Yksi Vasemmistoliiton suunnittelijoista, Reijo Käkelä, siirtyi SDP:hen jo ennen puolueen perustamista, kun SKP:n vähemmistöläiset otettiin mukaan.[15] Uudelleen perustetun SKP:n jäsenet poistuivat Vasemmistoliitosta 1990-luvun puolivälissä.

Lipposen hallituksissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vasemmistoliiton logo vuodelta 1996

Vasemmistoliitto osallistui sekä Paavo Lipposen ensimmäiseen (1995–1999) että toiseen (1999–2003) hallitukseen pitäen hallussaan kahta ministerinsalkkua. Puoluekokouksessa 1995 vain 17 viidestäsadasta edustajasta äänesti hallitukseen osallistumista vastaan.[12] Kulttuuriministerinä toiminut Andersson joutui väistymään hallituksesta syyskuussa Suvi-Anne Siimeksen tultua valituksi puoluejohtajaksi.[16]

Kansanedustajat Esko-Juhani Tennilä, Mikko Kuoppa ja Veijo Puhjo erotettiin eduskuntaryhmästä heti kauden alussa 1995 näiden äänestettyä hallitusta vastaan. Nämä perustivat sitten oman eduskuntaryhmänsä, Vasemmistoryhmän (Va-r). Ennen seuraavia eduskuntavaaleja kapinalliset kuitenkin hyväksyttiin takaisin ja asetettiin ehdokkaiksi.[17]

Eduskuntavaalien 2003 jälkeen Vasemmistoliitto ei päässyt hallitukseen — vaikka haluja olisikin ollut[18] — sillä Anneli Jäätteenmäen hallituksesta tehtiin edeltäjiä kapeapohjaisempi punamultahallitus.

Viialaisen yhdistämishanke[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vasemmistoliiton entinen puoluesihteeri (1990–1995) ja SAK:n apulaisjohtaja Matti Viialainen perusti 2005 Vasemmisto yhteen -yhdistyksen, jonka tarkoituksena on edistää kahden suuren vasemmistopuolueen yhtymistä. Viialainen oli esittänyt vastaavaa usein aikaisemminkin. Ennen yhdistyksen perustamista kiersi vasemmistopiireissä aihetta käsitellyt Viialaisen ja Timo Roppolan kirjoittama muistio.[15] Keskustellessaan muistiosta puoluehallitus katsoi, ettei yhdistämiselle ollut asiallisia perusteita tai kannatusta.[19] Viialainen erosi Vasemmistoliitosta viimein keväällä 2006 katsottuaan ”maltillisten voimien joutuneen puolueessa tappiolle”.[20]

Siimeksen ero[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maaliskuussa 2006 Vasemmistoliittoa vuodesta 1998 johtanut Siimes ilmoitti yllättäen eroavansa tehtävästään. Erimielisyyksiin puolueensa kanssa ajautunut puheenjohtaja osoitti erotessaan syyttävän sormensa Vasemmistoliiton ”entisiin taistolaisiin”, jotka hänen mielestään jarruttivat välttämättömiä uudistuksia.[21]

Siimes oli kritisoinut tovereitaan julkisuudessa usein jo aiemmin, mutta kulminaatiopisteeksi muodostui puolueen eduskuntaryhmän ottama kanta kriisinhallintalain käsittelyssä. Ryhmän enemmistö vaati, että EU:n taistelujoukkojen käyttöön tulisi olla suomalaisten osalta Yhdistyneiden kansakuntien tai Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön valtuutus.[22]

Suvi-Anne Siimes antoi virallisen eroilmoituksensa puoluehallituksen kokoukselle 2. maaliskuuta 2006. Eron myöntänyt hallitus päätti esittää huhtikuussa kokoontuvalle puoluevaltuustolle ylimääräistä puoluekokousta toukokuuksi.[23]

Puheenjohtajan valinta keväällä 2006 ja kesällä 2007[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vasemmistoliiton uudeksi puheenjohtajaksi valittiin 13. toukokuuta 2006 Tampereella pidetyssä ylimääräisessä puoluekokouksessa kansanedustaja ja entinen kuntaministeri Martti Korhonen. Äänestyksessä toiseksi sijoittui 29-vuotias helsinkiläinen eduskunta-avustaja Paavo Arhinmäki. Toisella kierroksella Korhonen sai 273 ja Arhinmäki 150 ääntä. Ensimmäisellä kierroksella mukana olivat lisäksi Markus Mustajärvi (69 ääntä), Katja Syvärinen (55 ääntä) ja Erkki Virtanen (21 ääntä).[24]

Varsinaisessa puoluekokouksessa kesällä 2007 Helsingin kulttuuritalolla Korhonen valittiin jatkokaudelle yksimielisesti ilman vastaehdokasta. Sen sijaan varapuheenjohtajista äänestettiin: ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi valittiin helsinkiläinen kansanedustaja Paavo Arhinmäki ja toiseksi varapuheenjohtajaksi riihimäkeläinen lähihoitaja ja kaupunginvaltuutettu Aino-Kaisa Pekonen. Puoluesihteeriksi valittiin Sirpa Puhakka ja puoluevaltuuston puheenjohtajaksi Katja Syvärinen.

Eurovaalit 2009 ja puheenjohtajan vaihdos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heikosti menneiden Eurovaalien jälkeen puheenjohtaja Martti Korhonen ilmoitti 10. kesäkuuta 2009 eroavansa välittömästi puolueen puheenjohtajan paikalta. Vetovastuun otti ensimmäinen varapuheenjohtaja Paavo Arhinmäki.[25] Uusi puheenjohtaja valittiin 27. kesäkuuta järjestetyssä puoluevaltuuston ylimääräisessä kokouksessa, jossa Arhinmäki voitti Merja Kyllösen äänin 34–20.[26]

Uudelleen hallituspuolueena[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eduskuntavaalin 2011 jälkeen Vasemmistoliitto liittyi Kataisen hallitukseen, jossa se sai kaksi ministerinpaikkaa. Puheenjohtaja Arhinmäestä tuli kulttuuriministeri. Vasemmistoliiton listoilta valitut kansanedustajat Markus Mustajärvi ja Jyrki Yrttiaho äänestivät Kataisen hallitukselle epäluottamusta, ja heidät erotettiin eduskuntaryhmästä. He muodostivat tällöin Vasenryhmän, mutta eivät ole pyrkineet uuden puolueen perustamiseen.[27] Kevään 2014 kehysriihen ratkaisut johtivat siihen, että puolue ei katsonut voivansa jatkaa hallituksessa.[28] Arhinmäki perusteli eroamista sillä, että hallitus heikentää pienituloisimpien asemaa samalla kun korottaa veroja vähemmän kuin tekee leikkauksia.[29]

Organisaatio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puheenjohtajat
Claes Andersson 1990–1998
Suvi-Anne Siimes 1998–2006
Martti Korhonen 2006–2009
Paavo Arhinmäki 2009→
Varapuheenjohtajat
Salme Kandolin 1990–?
Kari Uotila 1990–1993
Katja Syvärinen 1992–1995
1 Suvi-Anne Siimes 1995–1998
1 Jorma Vokkolainen 1998–2001
1 Matti Huutola 2001–2004
1 Risto Kalliorinne 2004–2007
1 Paavo Arhinmäki 2007–2009
1 Risto Kalliorinne 2009–2013
1 Aino-Kaisa Pekonen 2013→
2 Martti Korhonen 1995–1998
2 Esko Seppänen 1998–2001
2 Minna Sirnö 2001–2007
2 Aino-Kaisa Pekonen 2007–2013
2 Sari Moisanen 2013→
3 Kalle Hyötynen 2013→
Puoluesihteerit
Matti Viialainen 1990–1995
Ralf Sund 1995–2001
Aulis Ruuth 2001–2007
Sirpa Puhakka 2007–2013
Marko Varajärvi 2013→

Vasemmistoliiton korkein päättävä elin on joka kolmas vuosi kokoontuva puoluekokous, jonka tehtävänä on valita puolueelle puheenjohtaja, kaksi varapuheenjohtajaa, puoluesihteeri, puoluehallitus ja puoluevaltuusto. Kokouksissa hyväksytään puolueen ohjelmat ja asiakirjat. Puoluekokousten välillä ylintä päätäntävaltaa käyttää kaksi kertaa vuodessa kokoontuva puoluevaltuusto ja kuukausittain kokoontuva puoluehallitus.

Vasemmistoliitossa on tällä hetkellä noin 10 000 jäsentä.[30] 1998 puolue ilmoitti jäsenmääräkseen 14 000.[12]Puolueen järjestörakenne koostuu paikallis-, piiri- ja keskustasosta. Vasemmistoliitolla on 15 piirijärjestöä. Vasemmistoliiton naisjärjestö on Vasemmistonaiset. Nuorisotyötä tekee puolueesta riippumaton, itsenäinen Vasemmistonuoret ja varhaisnuorisotyötä Suomen Demokratian Pioneerien Liitto. Vasemmistoliiton sivistysjärjestö on Kansan Sivistystyön Liitto. Vasemmistoliiton samoin kuin sen edeltäjien päätearkistona toimii Kansan Arkisto, joka on kaikille avoin yksityinen keskusarkisto.

Tiedonvälitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puolueen pää-äänenkannattaja on kerran viikossa paperilla ja päivittäin verkossa ilmestyvä Kansan Uutiset. Vuonna 1957 ilmestymisensä aloittaneesta lehdestä tehtiin puolueen äänenkannattaja elokuussa 2000,[31] mutta käytännössä lehti oli vastaavassa roolissa myös 1990-luvun. Vasemmistoliittoa lähellä olevia aluelehtiä ovat Porissa ilmestyvä Satakunnan Työ ja oululainen Kansan Tahto. Ruotsinkielistä vasemmistoa palvelee Ny Tid.

Vasemmistoliitto julkaisi aiemmin verkkolehteä Verstas (2004–2009) ja puolueen eduskuntaryhmä tiedotuslehteä Vau![32].

Kansainväliset suhteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vasemmistoliitto liittyi Euroopan vasemmistopuolueeseen vuonna 2009. Euroopan parlamentissa puolue kuuluu Euroopan yhtyneen vasemmiston ja Pohjoismaiden vihreän vasemmiston (GUE/NGL) ryhmään. Pohjoismaiden neuvostossa Vasemmistoliitto toimii Vasemmistososialistisessa vihreässä ryhmässä (VSG).

1. helmikuuta 2004 Vasemmistoliitto oli perustamassa Pohjoismaiden vihreän vasemmiston liittoa (NGLA) Reykjavíkissa yhdessä Islannin, Norjan, Ruotsin ja Tanskan veljespuolueiden kanssa.[12]

Vasemmistoliitto kuuluu vuonna 1991 perustettuun Uuteen eurooppalaiseen vasemmistofoorumiin (NELF), jonka kahdesti vuodessa järjestettäviä kokouksia on pidetty myös Suomessa.

Nykyiset kansanedustajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

katso myös puolueen kaikki kansanedustajat

Vasemmistoliiton listalta valittuja on kahdessa edustajaryhmässä, Vasemmistoliiton eduskuntaryhmässä ja ryhmästä erotetut Vasenryhmän eduskuntaryhmässä.

Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vasenryhmän eduskuntaryhmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eduskuntaryhmän puheenjohtajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mepit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Piirijärjestöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaalit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tulokset
Eduskuntavaalit
Vuosi Edustajat Äänet
1991 19 274 639 10,08 %
1995 22 310 340 11,16 %
1999 20 291 675 10,88 %
2003 19 277 152 9,93 %
2007 17 244 296 8,82 %
2011 14 239 039 8,13 %
Kunnallisvaalit
Vuosi Valtuutetut Äänet
1992 1 319 310 757 11,67 %
1996 1 128 246 597 10,37 %
2000 1 027 219 671 9,88 %
2004 987 228 358 9,56 %
2008 833 223 673 8,77 %
2012 640 199 615 8,01 %
Europarlamenttivaalit
Vuosi Mepit Äänet
1996 2 236 490 10,51 %
1999 1 112 757 9,08 %
2004 1 151 291 9,13 %
2009 0 98 690 5,93 %
2014 1 161 074 9,32 %
Presidentinvaalit
Vuosi Ehdokas Äänet
1994 Claes Andersson 122 820 3,84 %
2012 Paavo Arhinmäki 167 663 5,48 %

Vasemmistoliitto osallistuu omilla listoillaan eduskunta-, europarlamentti- ja kunnallisvaaleihin. Presidentinvaalissa puolue on viimeksi asettanut oman ehdokkaansa vuonna 2012, mitä ennen edellinen oma ehdokas oli vuonna 1994. Vasemmistoliitto osallistuu myös ammattiliittojen ja osuuskuntien vaaleihin.

Vasemmistoliiton kannatus on vahvinta Pohjois-Suomessa, Lapin ja Oulun vaalipiireissä, joissa se on toiseksi suurin puolue Suomen Keskustan jälkeen. Puolueella on kansanedustajia yhdestätoista vaalipiiristä. Edustajia ei ole koskaan ollut Etelä-Savosta ja Pohjois-Karjalasta. Vaasan vaalipiirissä vasemmistoliitto ei ole saanut kansanedustajaa vaalien 1995 jälkeen.

Vasemmistoliitolla on valtuutettuja yli kahdessa sadassa Suomen kunnanvaltuustossa. Vasemmistoliitto on suurin puolue Kemin (34,6 % äänistä 2008) ja Karkkilan (32,8 %) kaupungeissa. Vuoden 2008 vaaleissa vasemmistoliiton kannatus ylitti 30 prosenttia kuudessa ja 20 prosenttia 21:ssä kunnassa.[33]

Vasemmistoliitto sai edustajia europarlamenttiin vuosien 1996, 1999 ja 2004 vaaleissa, mutta vuonna 2009 puolue jäi niukasti ilman paikkaa. Vuosina 1996–2009 vasemmistoliittoa parlamentissa edustanut ja suuria äänimääriä kerännyt Esko Seppänen ei ollut enää ehdolla. Vaaleissa 2014 puolue palasi parlamenttiin, kun Merja Kyllönen valittiin mepiksi.

Vuoden 1994 presidentinvaalissa vasemmistoliitto asetti ehdokkaakseen puheenjohtajansa Claes Anderssonin. Hän sai 3,8 prosenttia äänistä ja sijoittui kuudenneksi yhdentoista ehdokkaan joukossa. Vuosina 2000 ja 2006 vasemmistoliitto tuki vaalit voittanutta SDP:n Tarja Halosta. Vaalien 2000 tukea koskeneessa puoluehallituksen päätöksessä ehdokasta ei mainittu nimeltä. Kuusi vuotta myöhemmin Vasemmistoliitto ilmoitti tukevansa Halosen uudenlleenvalintaa.[34] Vuonna 2012 ehdokkaana oli puheejohtaja Paavo Arhinmäki, joka sijoittui 5,5 prosentin ääniosuudella kuudenneksi kahdeksan ehdokkaan joukossa.

Kainuun maakuntavaaleissa 2004 ja 2008 vasemmistoliitto oli toiseksi suurin puolue keskustan jälkeen. Puolue sai maakuntavaltuustoon 9 edustajaa (21,4 % äänistä) vuonna 2004[35] ja 12 (18,9 %) vuonna 2008[36].

Vasemmistoliitolla on suurin ryhmä Rakennusliiton (165 edustajaa / 77,6 % äänistä vuonna 2007)[37] ja Suomen Elintarviketyöläisten Liiton (66 % v. 1997)[38] edustajistoissa. Puolue on kerännyt yli 40 prosentin kannatusta myös muun muassa Metalliliitossa[39] ja Kemianliitossa[40].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Rauli Mickelsson: Suomen puolueet-historia, muutos ja nykypäivä (Vastapaino, 2007), s. 395
  2. a b Parties and Elections, Finland
  3. Eduskuntapuolueisiin kuuluu 300 000 suomalaista – vain pikkupuolueet kasvavat 15.4.2013. Turun Sanomat. Viitattu 9.8.2013.
  4. Valtuutetut kunnittain 1.1.2009 (xls) Kunnat.net: Suomen kuntaliitto. Viitattu 10.1.2009.
  5. Lyhenneluettelo 31.10.2013. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 23.11.2013.
  6. Vasemmistoliiton periaateohjelma 16.6.2007. Vasemmistoliitto. Viitattu 25.9.2009.
  7. Arhinmäki parantaisi pienyrittäjien asemaa Kansan Uutiset 17.8.2011
  8. Viinan veroa nopeasti korotettava Vasemmistoliitto.fi. 23.11.2006. Viitattu 25.9.2009.
  9. Vasemmistoliitto: Rikkaus lisääntyy jakamalla. Tavoitteet vuosille 2010-2015 20.6.2010. Pohtiva. Viitattu 10.11.2013.
  10. Ilkka Haavisto ja Pentti Kiljunen: Kenen joukoissa seisot? - EVAn Suomi, EU ja maailma -asennetutkimus 2008 (pdf) EVA. Viitattu 26.9.2009.
  11. a b Ilkka Haavisto, Pentti Kiljunen ja Martti Nyberg: Satavuotias kuntotestissä - EVAn kansallinen arvo- ja asennetutkimus 2007 (pdf) EVA. Viitattu 26.9.2009.
  12. a b c d The Left-Wing Alliance, Vasemmistoliitto.fi 1998
  13. Vasemmistoliiton historiaa, Vasemmistoliitto 2008
  14. Kai Hirvasnoro: Päivänkakkaramiehiä, ay-konservatiiveja ja änkyröitä. Fraktiot taistelevat 15-vuotiaassa Vasemmistoliitossa, Kansan Uutiset Viikkolehti 15.4.2005
  15. a b Hannu Miettunen: Suvi-Annen toivoton tehtävä, Turun Sanomat 5.3.2006
  16. Kyösti Karvonen: Siimeksestä tulee ministeri syyskuussa, Turun Sanomat 7.8.1998
  17. Kapinalliset kelpasivat Vasemmistoliitolle, Yle 22.11.1998
  18. Siimes: Vasemmistoliitto hallitukseen, Verkkouutiset 18.3.2003
  19. Turha yhdistämiskeskustelu lopetettava, Vasemmistoliiton puoluehallituksen kannanotto 16.2.2005
  20. Viialainen jättää Vasemmistoliiton, Yle 14.5.2006
  21. Siimes eroaa puolueensa johdosta, Yle 2.3.2006
  22. Kriisinhallintalaki eteni eduskunnassa, Yle 12.3.2006
  23. Vasemmistoliiton puoluehallitus: Uusi puheenjohtaja toukokuussa, Vasemmistoliiton tiedote 2.3.2006
  24. Martti Korhonen Vasemmistoliiton puheenjohtajaksi, Vasemmistoliiton tiedote 13.5.2006
  25. Martti Korhonen eroaa vasemmistoliiton johdosta Yle Uutiset. 10.6.2009. Yleisradio. Viitattu 10.6.2009.
  26. Arhinmäestä vasemmistoliiton puheenjohtaja 27.6.2009. Yleisradio. Viitattu 29.6.2009.
  27. Yle Uutiset, viitattu 1.12.2011
  28. Vasemmistoliitto lähtee hallituksesta 25.3.2014. YLE. Viitattu 25.3.2014.
  29. Köyhimmiltä leikataan: "En pysty selittämään itselleni" KU Viikkolehti. 26.3.2014. Viitattu 26.3.2014.
  30. Perustiedot puolueesta, www.vasemmistoliitto.fi
  31. Yrjö Rautio: Sitoutumattomaksi ja jälleen puoluelehdeksi. teoksessa Veli-Pekka Leppänen (toim.): Etusivu uusiks! Kansan Uutisten viisi vuosikymmentä (Kansan Uutiset 2007), s. 224–227.
  32. Ryhmän tiedotelehti Vau!
  33. Tilastokeskuksen PX-Web-tietokannat: Kunnallisvaalit 1976–2008, Tilastokeskus 2009
  34. Pekka Vuoristo: Vasemmistoliitto puoluepäätöksellä Halosen taakse Helsingin Sanomat 9.11.2005
  35. Kainuun maakuntavaalit Oikeusministeriö 27.10.2004
  36. Kainuun maakuntavaalit Oikeusministeriö 30.10.2008
  37. Vasemmistorakentajat ja sitoutumattomat vahvistivat asemiaan Rakennusliitossa, liittokokous.rakennusliitto.net 9.3.2007
  38. Vasemmistoryhmä lisäsi johtoaan elintarvikeväen liitossa Helsingin Sanomat 3.10.1997
  39. Vaalitilastoja, Metallityöväen liitto 2006
  40. Upea vaalitulos Reaktio 6/2000

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]