Kriisinhallintalaki
Sivulta puuttuu
 |
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty päivitettäväksi, koska sen sisältö on osin vanhentunut. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
Kriisinhallintalaki on lakiesitys, minkä tarkoituksena korvata rauhanturvalaki, mahdollistaa suomalaisten osallistumisen Euroopan unionin taistelujoukkoihin 2007.
Sisällysluettelo |
Kysymys tasavallan presidentin ylipäällikkyydestä [muokkaa]
Eduskunnan perustuslakivaliokunnan tulkinnan mukaan tasavallan presidentin ei tarvitse osallistua suomalaisten joukkojen lähettämiseen EU-tehtävää.
Perustuslakivaliokunnan joidenkin jäsenten mielestä ongelman ratkaisuksi ei olisi poikkeuslaki käynyt.
Hallitus vastasi tähän ehdottamalla perustuslain täydennystä, missä määriteltäisiin selvästi tasavallan presidentin asema ylipäällikkönä kaikkien suomalaisjoukkojen lähettämiseen toimeksiantajasta tai tehtävästä riippumatta.
5/6 enemmistövaatimus [muokkaa]
Perustuslain muutoksen sijasta päädyttäneen poikkeuslakiratkaisuun, jottei tasavallan presidentin ylipäällikkyyttä tarvitse vahvistaa valtiosääntöön tältä osalta. Kriisinhallintalaki tarvitsee 5/6 enemmistön, jotta se voidaan julistaa kiireelliseksi ja säätää jo tässä eduskunnassa 2/3 enemmistöllä siten, että se tulee voimaan ennen 1. tammikuuta 2007, jolloin Saksan johtaman joukon, missä on myös hollantilaisia ja suomalaisia, päivystysvuoro alkaa.
Oppositiossa kritiikkiä [muokkaa]
Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä vastustanee kriisinhallintalakia, koska se mahdollistaa suomalaisten joukkojen lähettämisen ulkomaille ilman Yhdistyneiden kansakuntien valtuutusta eli mandaattia. Osittain tästä syystä puheenjohtaja Suvi-Anne Siimes erosi Vasemmistoliiton puheenjohtajan tehtävistä.
Kritiikkiä hallitusrintaman piiristä [muokkaa]
Kriisinhallintalakiin liittyvät Euroopan unionin taistelujoukot ovat myös saaneet kritiikkiä osakseen. Paavo Väyrynen ei pidä hyvänä sitä, ettei Euroopan unionilta vaadita selvitystä Euroopan unionin ulkorajojen turvaamisesta, vaan osallistutaan jopa kahteen taistelujoukkoon.[1]
Valtiosääntö 2006 saakka [muokkaa]
Ensimmäinen toisen maailmansodan jälkeen ulkomaille lähtenyt suomalainen sotilasjoukko oli Suezin kriisin jälkihoitoa varten lähetetty rauhanturvajoukko 1956. Tuolloin päätös perustui tasavallan presidentti Urho Kekkosen, Karl-August Fagerholmin johtaman hallituksen ja eduskunnan päätöksin. Samaa käytäntöä noudatettiin myöhemminkin.
Tehtävien laatu [muokkaa]
Kriisinhallintalaki mahdollistaa vaativiksi rauhanturvatehtäviksi kutsuttuja toimintoja, mitkä voivat sisältää rauhaanpalauttamista tai rauhaanpakottamista.
Lähteet [muokkaa]
- ↑ Paavo Väyrynen Sinkkiarkkuja Afrikasta.
