Kriisinhallintalaki
Wikipedia
 |
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty päivitettäväksi, koska sen sisältö on osin vanhentunut. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
Kriisinhallintalaki on lakiesitys, minkä tarkoituksena korvata rauhanturvalaki, mahdollistaa suomalaisten osallistumisen Euroopan unionin taistelujoukkoihin 2007.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Kysymys tasavallan presidentin ylipäällikkyydestä
Eduskunnan perustuslakivaliokunnan tulkinnan mukaan tasavallan presidentin ei tarvitse osallistua suomalaisten joukkojen lähettämiseen EU-tehtävää.
Perustuslakivaliokunnan joidenkin jäsenten mielestä ongelman ratkaisuksi ei olisi poikkeuslaki käynyt.
Hallitus vastasi tähän ehdottamalla perustuslain täydennystä, missä määriteltäisiin selvästi tasavallan presidentin asema ylipäällikkönä kaikkien suomalaisjoukkojen lähettämiseen toimeksiantajasta tai tehtävästä riippumatta.
[muokkaa] 5/6 enemmistövaatimus
Perustuslain muutoksen sijasta päädyttäneen poikkeuslakiratkaisuun, jottei tasavallan presidentin ylipäällikkyyttä tarvitse vahvistaa valtiosääntöön tältä osalta. Kriisinhallintalaki tarvitsee 5/6 enemmistön, jotta se voidaan julistaa kiireelliseksi ja säätää jo tässä eduskunnassa 2/3 enemmistöllä siten, että se tulee voimaan ennen 1. tammikuuta 2007, jolloin Saksan johtaman joukon, missä on myös hollantilaisia ja suomalaisia, päivystysvuoro alkaa.
[muokkaa] Oppositiossa kritiikkiä
Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä vastustanee kriisinhallintalakia, koska se mahdollistaa suomalaisten joukkojen lähettämisen ulkomaille ilman Yhdistyneiden kansakuntien valtuutusta eli mandaattia. Osittain tästä syystä puheenjohtaja Suvi-Anne Siimes erosi Vasemmistoliiton puheenjohtajan tehtävistä.
[muokkaa] Kritiikkiä hallitusrintaman piiristä
Kriisinhallintalakiin liittyvät Euroopan unionin taistelujoukot ovat myös saaneet kritiikkiä osakseen. Paavo Väyrynen ei pidä hyvänä sitä, ettei Euroopan unionilta vaadita selvitystä Euroopan unionin ulkorajojen turvaamisesta, vaan osallistutaan jopa kahteen taistelujoukkoon. [1]
[muokkaa] Valtiosääntö 2006 saakka
Ensimmäinen toisen maailmansodan jälkeen ulkomaille lähtenyt suomalainen sotilasjoukko oli Suezin kriisin jälkihoitoa varten lähetetty rauhanturvajoukko 1956. Tuolloin päätös perustui tasavallan presidentti Urho Kekkosen, Karl-August Fagerholmin johtaman hallituksen ja eduskunnan päätöksin. Samaa käytäntöä noudatettiin myöhemminkin.
[muokkaa] Tehtävien laatu
Kriisinhallintalaki mahdollistaa vaativiksi rauhanturvatehtäviksi kutsuttuja toimintoja, mitkä voivat sisältää rauhaanpalauttamista tai rauhaanpakottamista.
