Claes Andersson

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Claes-Johan Rudolf Andersson
Claes Andersson.jpg
Ministeri opetusministeriössä (kulttuuriministeri)
13. huhtikuuta 1995 – 4. syyskuuta 1998
Edeltäjä Tytti Isohookana-Asunmaa
Seuraaja Suvi-Anne Siimes
Kansanedustaja
1987–1998, 2007–2008
Tiedot
Syntynyt 30. toukokuuta 1937 (ikä 74)
Helsinki
Puolue Vasemmistoliitto
Ammatti psykiatri, kirjailija
Puoliso Katriina Kuusi (avopuoliso)
Allekirjoitus Claesanderssonnimi.jpg

Claes-Johan Rudolf Andersson (s. 30. toukokuuta 1937 Helsinki) on suomenruotsalainen psykiatri, kirjailija ja jazzmuusikko. Hän oli yksi Vasemmistoliiton perustajista ja toimi puolueen puheenjohtajana kahdeksan vuoden ajan. Paavo Lipposen I hallituksessa Andersson toimi kulttuuriministerinä.

Andersson nousi kansanedustajaksi ensimmäisen kerran eduskuntavaaleissa 1987 Suomen Kansan Demokraattisen Liiton ehdokkaana. Kun Vasemmistoliitto perustettiin vuonna 1990, Anderssonista tuli puolueen puheenjohtaja. Presidentinvaalissa 1994 hän oli Vasemmistoliiton ehdokkaana ja hän sai 3,8 % äänistä. Seuraavana vuonna hän vei puolueensa Lipposen I hallitukseen ja sai itse kulttuuriministerin salkun. Ministerinä Andersson toimi kolmen vuoden ajan, kunnes hän vuonna 1998 teki hallituksessa tilaa puolueensa uudelle puheenjohtajalle Suvi-Anne Siimekselle. Andersson jätti eduskunnan vuonna 1999, ja julkaisi seuraavana vuonna muistelmansa Kaksitoista vuotta politiikassa – katkelmia, muistikuvia, unia.

Eduskuntavaalien 2007 alla Andersson ilmoitti lähtevänsä ehdokkaaksi keräämään puoluejohdosta eronneen Suvi-Anne Siimekseen jättämiä ääniä. Andersson nousi takaisin eduskuntaan puolueensa korkeimmalla äänimäärällä.[1] Hän erosi kansanedustajan tehtävistä terveydellisten syiden vuoksi syksyllä 2008.[2] Anderssonin paikalle eduskuntaan palasi entinen kansanedustaja Kari Uotila.[2] Erotessaan Andersson oli eduskunnan ikäpuhemies.

2000-luvun alussa hän tuli tunnetuksi myös Yle TV1:n perjantaisten Aamu-TV -lähetysten Jälkiviisaat-osan vakiojäsenenä, jossa hän otti viikoittain kantaa ajankohtaisiin tapahtumiin muiden jäsenten joukossa.

Andersson on myös ollut käsikirjoittamassa elokuvia. Hän oli yksi Lauri Törhösen esikoiselokuvan Palava enkeli (1986) käsikirjoittajista. Tämän lisäksi Andersson on toiminut Veli-Matti Saikkosen televisioelokuvan Vuoden viimeinen kesä (1998) yhtenä käsikirjoittajana. Andersson kirjoitti myös osan Matti Ijäksen elokuvassa Pilkkuja ja pikkuhousuja (1993) lausutuista runoista.

Nuorena lääkärinä ja psykiatrina Claes Andersson toimi aktiivisesti Marraskuun liikkeessä, joka pyrki kohentamaan muun muassa mielenterveyspotilaiden, alkoholistien ja vankien olosuhteita.[3]

Muistelmissaan Andersson paljastaa käyneensä lähellä itsemurhaa 1980-luvulla. Aids-epidemian tulon myötä Andersson ajautui luulosairauteen, löytäen kaikki taudin merkit itsestään. Hän kertoi aikoneensa tappaa itsensä töölöläishotellin ylimmästä kerroksesta varaamassaan huoneessa, mutta jokin kuitenkin esti häntä riistämästä itseltään henkeä. Kahdentoista tunnin nukkumisen jälkeen Anderssonin harhakuvitelmat aidsiin sairastumisesta olivat kadonneet.[4]

Sisällysluettelo

[muokkaa] Teoksia

[muokkaa] Tietokirjat

  • Kaksitoista vuotta politiikassa: Katkelmia, muistikuvia, unia. (Mina tolv politiska år – fragment, minnesbilder, drömmar, 2000). Suom. Leena Vallisaari. Helsinki: WSOY, 2000. ISBN 951-0-23624-1.
  • Luova mieli: Kirjoittamisen vimma ja vastus. (Har du sett öknen blomma? Om skrivandets lust och vånda, 2002). Helsinki: Kirjapaja, 2002. ISBN 951-625-876-X.
  • Hulluudestamme ja hulluudestanne. Must. Helsinki: Kirjapaja, 2003. ISBN 951-625-957-X.
  • Jokainen sydämeni lyönti. (Varje slag mitt hjärta slår, 2009.). Suom. Liisa Ryömä. Helsinki: WSOY, 2009. ISBN 951-035-595-X.

[muokkaa] Romaanit

[muokkaa] Runokokoelmat

  • Ventil. Helsingfors: Schildt, 1962.
  • Som om ingenting hänt. Helsingfors: Schildt, 1964.
  • Staden heter Helsingfors. Helsingfors: Schildt, 1965.
  • Samhället vi dör i. Helsingfors: Schildt, 1967.
  • Det är inte lätt att vara villaägare i dessa tider. Helsingfors: Schildt, 1969.
  • Bli, tillsammans. Helsingfors: S & Co, 1970.
  • Rumskamrater. Helsingfors: Söderström, 1974. ISBN 951-52-0203-5.
  • Genom sprickorna i vårt ansikte. Helsingfors: Söderström, 1977. ISBN 951-52-0459-3.
  • Trädens sånger. Helsingfors: Söderström, 1979. ISBN 951-52-0550-6.
  • Tillkortakommanden. Helsingfors: Söderström, 1981. ISBN 951-52-0691-X.
  • Under. Helsingfors: Söderström, 1984. ISBN 951-52-0947-1.
  • Som lyser mellan gallren. Helsingfors: Söderström, 1989. ISBN 951-52-1259-6.
  • Huden där den är som tunnast. Helsingfors: Söderström, 1991. ISBN 951-52-1387-8.
  • En lycklig mänska. Helsingfors: Söderström, 1996. ISBN 951-52-1634-6.
  • Dessa underbara stränder, förbi glidande. Helsingfors: Söderström, 2002. ISBN 951-52-1953-1.

[muokkaa] Suomennetut

  • Parhaat päiväni. (Mina bästa dagar, 1987). Suom. Pentti Saaritsa. Porvoo, Helsinki, Juva: WSOY, 1989. ISBN 951-0-15827-5.
  • On kylmä, täällä palaa. Det är kallt, det brinner, 2003). Suom. Jyrki Kiiskinen. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-28873-X.
  • Ajan meno. (Tidens framfart, 2005 ja Lust, 2008). Suom. Jyrki Kiiskinen. Helsinki: WSOY, 2008. ISBN 978-951-0-34556-6.
  • Pimeyden kirkkaus. (Mörkrets klarhet, 2010). Suom. Jyrki Kiiskinen. Helsinki: WSOY, 2010. ISBN 978-951-0-36839-8.

[muokkaa] Äänitteet

  • Claes Andersson Trio: These Foolish Things – Jazz!  (2002)

[muokkaa] Palkinnot

  • WSOY:n kirjallisuussäätiön tunnustuspalkinto 2011[5]

[muokkaa] Lähteet

  1. ↑ Uusi eduskunta kuvin 18.3.2007. Helsingin Sanomat. Viitattu 26.11.2011.
  2. ↑ a b Claes Andersson jättää eduskunnan Yle Uutiset. 20.8.2008. Viitattu 26.11.2011.
  3. ↑ Liike, joka teki itsensä tarpeettomaksi. Helsingin Sanomat, 18.11.2007.
  4. ↑ Aidsia pelännyt Claes Anderson valmisteli itsemurhaa Ilta-Sanomat. 29.9.2009. Viitattu 26.11.2011.
  5. ↑ WSOY:n kirjallisuussäätiö palkitsi Mirkka Rekolan Yle Uutiset. 2.10.2011. Viitattu 26.11.2011.

[muokkaa] Aiheesta muualla

Edeltäjä:
–		 Vasemmistoliiton puheenjohtaja
1990–1998		 Seuraaja:
Suvi-Anne Siimes
Edeltäjä:
Tytti Isohookana-Asunmaa		 Suomen II opetusministeri (kulttuuriministeri)
1995−1998		 Seuraaja:
Suvi-Anne Siimes
Suomen valtioneuvoston kulttuuriministerit

Meeri Kalavainen (1970) | Jouko Tyyri (1971) | Pentti Holappa (1972) | Marjatta Väänänen (1972) | Kalevi Kivistö (1975) | Kaarina Suonio (1982) | Arvo Salo (1983) | Gustav Björkstrand (1983) | Anna-Liisa Kasurinen (1987) | Tytti Isohookana-Asunmaa (1991) | Claes Andersson (1995) | Suvi-Anne Siimes (1998) | Suvi Lindén (1999) | Kaarina Dromberg (2002) | Tanja Karpela (2003) | Stefan Wallin (2007) Paavo Arhinmäki (2011)

Suomen vuoden 1994 presidentinvaalien ehdokkaat

Martti Ahtisaari (SDP) | Sulo Aittoniemi (SMP) | Claes Andersson (vas.) | Raimo Ilaskivi (Kok.) | Toimi Kankaanniemi (SKL) | Keijo Korhonen (val.yhd.)
Eeva Kuuskoski (val.yhd.) | Elisabeth Rehn (RKP) | Pekka Tiainen (val.yhd.) | Pertti Virtanen (val.yhd.) | Paavo Väyrynen (Kesk.)

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Claes_Andersson&oldid=11150880
Henkilökohtaiset työkalut
Nimiavaruudet

Muuttujat
Toiminnot
Valikko
Osallistuminen
Tulosta tai vie
Työkalut
Muilla kielillä