Kalevi Kivistö

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kalevi Johannes Kivistö (s. 25. maaliskuuta 1941 Kurikka) on suomalainen poliitikko, entinen kansanedustaja, ministeri, kaksinkertainen presidenttiehdokas ja Keski-Suomen läänin viimeinen maaherra. Kivistö edustaa nykyisin Vasemmistoliittoa. Vuosina 1979–1985 hän oli Suomen Kansan Demokraattisen Liiton puheenjohtaja.

Kivistö valmistui kasvatustieteen kandidaatiksi Jyväskylän yliopistosta 1966 ja valtiotieteen lisensiaatiksi Helsingin yliopistosta 1969. Hän työskenteli 1964–1984 tutkijana ja opettajana Jyväskylän yliopistossa, muun muassa kasvatussosiologian lehtorina 1968–1984 sekä vt. apulaisprofessorina 1970–1971.

Kivistö valittiin ensi kerran eduskuntaan vuoden 1972 vaaleissa SKDL:n listalta Keski-Suomen vaalipiiristä. Hän kuului SKDL:n liittoneuvostoon 1970–1973 ja liittohallitukseen 1973–1979 ja oli puolueen puheenjohtaja 1979–1985. Kivistö lukeutui SKDL:n maltilliseen enemmistöön, ja hän kuului SKDL:n sosialisteihin. Kun Kivistö oli presidenttiehdokkaana vaaleissa 1982 ja 1988 (ks. Liike 88), vähemmistökommunistit vastustivat hänen valintaansa.

Kivistö toimi kulttuuriministerinä 1975–1976 (Miettunen II) ja 1977–1982 (Sorsa II/Koivisto II) sekä opetusministerinä 1982 (Sorsa III). Kivistön ajamaan kulttuuripolitiikkaan kuului niin sanottu Pasila-projekti, joka tarkoitti Taideteollisen korkeakoulun, Teatterikorkeakoulun ja Suomen elokuva-arkiston yhteisen toimitilan rakentamista Pasilan kaupunginosaan Helsingissä, josta sille oli katsottuna tontti. Hanke ei kuitenkaan toteutunut.

Vuonna 1983 Kalevi Kivistö valittiin eduskuntaan Helsingistä. Kivistö luopui kansanedustajuudesta 1984, kun hänet nimitettiin seuraavan vuoden alusta kotilääninsä Keski-Suomen maaherraksi. Vuoden 1997 lääniuudistuksessa Keski-Suomen lääni lakkautettiin ja Kivistö siirtyi opetusministeriön kulttuuri-, liikunta- ja nuorisopolitiikan osaston ylijohtajaksi. Tästä virasta hän jäi eläkkeelle 2004[1].

Kivistö aloitti Suomen Punaisen Ristin puheenjohtajana vuonna 1999. 1. syyskuuta 2002 hänet valittiin kolmen vuoden jatkokaudelle[2]. Kivistö toimi SPR:n puheenjohtajana kesäkuuhun 2008, jolloin hänen tilalleen valittiin Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikanen. Hän oli sanomalehti Keskisuomalaisen lukija-asiamies 1999–2005. Tasavallan presidentti myönsi Kivistölle ministerin arvonimen toukokuussa 2005. Kalevi Kivistö on Sibelius-Akatemian hallituksen jäsen sekä Jyväskylän yliopiston hallituksen varajäsen ja Espoon kaupunginvaltuuston jäsen.

Elokuussa 2005 Kivistö valittiin Julkisen sanan neuvoston puheenjohtajaksi. Hän erosi luottamustehtävästä 24. syyskuuta 2007 närkästyttyään Yleisradion A-studio-ohjelmasta, jossa käsiteltiin kriittisesti Kivistön yhteyksiä sosialistimaihin 1970- ja 1980-luvuilla. Kivistö käsitti ohjelman kostoksi JSN:n A-piste-ohjelmalle antamasta langettavasta päätöksestä.[3]

Lähteet [muokkaa]

  • Jokinen, Pertti: Kivistö: Nykypolitiikka ei ole minun hommiani. Kansan Uutiset, 16.3.2007, s. 16, 17.

Viitteet [muokkaa]

  1. Ylijohtaja Kalevi Kivistö siirtyi eläkkeelle Etusivu. 9.12.2004. Viitattu 22.10.2010.
  2. Rusanen, Markku: Mitä Missä Milloin 2004, s. 13. Kustannusosakeyhtiö Otava, 2003. ISBN 951-1-18590-X.
  3. Paakkanen, Mikko: Televisio-ohjelmasta närkästynyt Kalevi Kivistö erosi Julkisen sanan neuvoston johdosta Helsingin Sanomat. 24.9.2007. Viitattu 22.10.2010.

Aiheesta muualla [muokkaa]

Edeltäjä:
Ele Alenius
SKDL:n puheenjohtaja
1979–1985
Seuraaja:
Esko Helle
Edeltäjä:
Marjatta Väänänen
(ei ministeriä)
Suomen II opetusministeri (kulttuuriministeri)
1975−1976
1977−1982
Seuraaja:
(ei ministeriä)
Kaarina Suonio
Edeltäjä:
Pär Stenbäck
Suomen opetusministeri
1982
Seuraaja:
Kaarina Suonio
Tämä henkilöön liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia tai samankaltaisia artikkeleita.