Suvi Lindén

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Suvi Lindén
Suvi Lindén.jpg
Suvi Lindén Suomi-areena-tapahtumassa heinäkuussa 2010.
Suomen viestintäministeri
Vanhasen II hallitus
19. huhtikuuta 2007 – 22. kesäkuuta 2010
Kiviniemen hallitus
22. kesäkuuta 2010 – 22. kesäkuuta 2011
Edeltäjä Susanna Huovinen
Seuraaja Krista Kiuru
Suomen kulttuuriministeri
Lipposen II hallitus
15. huhtikuuta 1999 – 4. kesäkuuta 2002
Edeltäjä Suvi-Anne Siimes
Seuraaja Kaarina Dromberg
Kansanedustaja
1995–2011
Tiedot
Syntynyt 19. huhtikuuta 1962 (ikä 52)
Helsinki
Puolue Kokoomus
Puoliso Timo Tapani Leonard Mehtälä (2002–)

Suvi Helmi Tellervo Lindén (s. 19. huhtikuuta 1962 Helsinki) on suomalainen poliitikko ja entinen kansanedustaja. Hän oli kokoomuksen kansanedustaja Oulun vaalipiiristä vuosina 1995–2011. Lindén toimi kulttuuriministerinä vuosina 1999–2002 Lipposen toisessa hallituksessa, mutta erosi tehtävästä kesällä 2002. Vanhasen toisessa hallituksessa ja Kiviniemen hallituksessa hän oli viestintäministerinä. Vuoden 2011 vaaleissa Lindén jäi valitsematta eduskuntaan.

Lindén on koulutukseltaan filosofian maisteri ja hän on valmistunut Oulun yliopistosta tietojenkäsittelytieteen laitokselta.

Luottamustehtävät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oulusta kotoisin oleva Lindén on toiminut useissa luottamustehtävissä Oulun seudulla ja kansainvälisesti. Hän on ollut Oulun kaupunginvaltuuston jäsen vuodesta 1989. Keväästä 2005 lähtien hän on ollut Oulun seudun koulutuskuntayhtymän hallituksen puheenjohtaja. Tämän lisäksi hän on toiminut useissa maakunnallisissa luottamustehtävissä kuten maakuntavaltuuston puheenjohtajana ja Pohjois-Pohjanmaan Kokoomuksen puheenjohtajana.

Valtakunnallisia luottamustehtäviä Lindénillä on ollut muun muassa kehityspoliittisessa toimikunnassa ja rahapelifoorumeilla. Hän on ollut tietoyhteiskunta-asiain neuvottelukunnan puheenjohtaja vuonna 2002, WADA, World Antidoping Agency Board Euroopan unionin toinen edustaja vuosina 2000–2002, WADA, World Antidoping Agency Executive Committee Euroopan edustaja 2000–2002, poliisiasiain neuvottelukunnan jäsen 1995–1998, asuntoneuvoston jäsen 1995–1999, Suomen kaukalopalloliiton puheenjohtaja 1998–1999 ja Kokoomuksen Naisten Liiton varapuheenjohtaja 1998–1999.

Muita nykyisiä ja entisiä luottamustehtäviä ovat Suomen kulttuuriperintösäätiön hallituksen jäsen, Suomen alppihiihdon tuki ry:n hallituksen jäsen, Raha-automaattiyhdistyksen hallituksen jäsen, Nordean valvoja, Suomen Benelux-instituutin säätiön neuvottelukunnan puheenjohtaja, Kansallisen Sivistysliiton varapuheenjohtaja ja Kärppä-säätiön hallituksen jäsen.

Lindén on ollut muun muassa Suomen kansallisteatterin hallintoneuvoston jäsen vuosina 2003–2006, Naisten sosiaaliyhdistyksen puheenjohtaja 1997–1999, Oulun Puhelin Oy:n hallituksen jäsen 1997–1999, VR-yhtymä Oy:n hallintoneuvoston varapuheenjohtaja 1995–1999, Oulun uimarit -73 puheenjohtaja 1994–1999, Kokoomuksen puoluehallituksen jäsen 1992–1995 ja Arina-yhtymän hallintoneuvoston jäsen 1990–1999.

Ero hallituksesta 2002[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

27. toukokuuta 2002 Ilta-Sanomat julkaisi uutisen, jossa kerrottiin kulttuuriministeri Lindénin myöntäneen valtionapua golfkentälle, jossa hän perheineen oli osakkaana. Lindén ilmoitti erostaan yllättäen eduskunnan kyselytunnilla torstaina 30. toukokuuta. Hän myönsi virheensä ja kertoi, ettei ollut tajunnut, että golfosake katsotaan sijoitukseksi ennen kuin luki asiasta Ilta-Sanomista.[1] Jo ennen eroamispäätöstä tutkimuksensa aloittanut[1] oikeuskansleri Paavo Nikula antoi Lindénille huomautuksen virheellisestä menettelystä 12. kesäkuuta.[2] Ilta-Sanomien toimittaja Sanna Ukkola sanoi, että hän löysi tiedon ministerin kytkennöistä osin sattuman kautta. Hän oli tekemässä juttua Maskun golfkentän saamista avustuksista, mutta saikin Maskusta tiedon oululaisen Sankivaaran kentän huomattavasti suuremmista tuista. Ukkola päätti tällöin tarkastaa, oliko kyseessä ministerin kotikenttä, ja näin asia olikin. Tapauksen johdosta käytiin keskustelua myös esimerkiksi siitä, tulisiko golfkenttiä yleensäkään tukea valtion varoin.[1]

Ilta-Sanomien artikkelin ja oikeuskanslerin tutkinnan synnyttämä kohu nosti Lindénin muutamaksi päiväksi keskeiseksi valtakunnalliseksi uutisaiheeksi. Tieto erosta otettiin lehdistössä vastaan myönteisesti. Tiedotusvälineiden suhtautumista ministereiden eroamisiin tutkinut Henna Virkkunen on pitänyt Lindénin tapausta esimerkkinä siitä, kuinka erolla voidaan muuttaa skandaalista aiheutunutta julkisuutta. Lindén onnistui nopealla toiminnallaan yllättämään poliitikot ja toimittajat, ja ratkaisu sai positiivisen vastaanoton seuraavan päivän lehdistössä.[1]

Näkemyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lindén ehdotti vuonna 2009 entistä suurempaa osaa palveluista siirrettäviksi Internetiin.[3] Hän totesi: ”Palveluissa ihmisten työpanos on kohdennettava sinne, missä niiden tuottamiseen tarvitaan oikea ihminen. Muunlainen asiointi tulee pystyä hoitamaan yhä useammin myös sähköisesti tietoverkoissa”.[3] Lindénin mielestä vanhuksien nettitaitojen kouluttamiseen pitäisi saada lisää resursseja.[3] Lindén on patistanut myös valokuituyhteyksien laajentamiseen: ”Yhteisrakentamisen hyödyt ovat selvät. Rakentamisen osuus valokuituyhteyksien kokonaiskustannuksista on 80 prosenttia. On tärkeää, että esimerkiksi uusia liikenneväyliä rakennettaessa asennetaan samalla valokuitukaapeli tai sen myöhemmän rakentamisen mahdollistava suojaputkitus”.[4]

Vuonna 2007 Lindén arvosteli Yleisradiota sekavasta digiaikaan siirtymisestä.[5]

Kesällä 2009 Lindén puolusti voimakkaasti televisiomaksun korvaajaksi aiottua mediamaksua.[6] Maaliskuussa 2010 hän kuitenkin ilmoitti lykkäävänsä päätöksen maksusta seuraavan hallituksen päätettäväksi.[7]

Kohu estolistasta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lindénin edeltäjä viestintäministerinä, SDP:n Susanna Huovinen oli valmistellut Suomen Internet-sensuurijärjestelmää. Lindén ministerinä ajoi sen läpi lapsipornoon vedoten. Helmikuussa 2008 hän puolusti arvostelua herättänyttä lapsipornosivujen sensurointia. Lindénin mukaan nettisivu rinnastuu painotuotteeseen: ”Jos ajatellaan, että kirjakaupassa olisi lapsipornoa tai lapsipornoon viittaavaa materiaalia, niin poliisi kävisi hakemassa sen pois. Ihan samalla tavalla pitää toimia sähköisessä ympäristössä.”[8][9] Lindénin kommentit joutuivat heti kiivaan kritiikin kohteeksi ja hänen eroaan vaadittiin Internet-adressissa. Adressin allekirjoitti neljän päivän aikana 11 442 ihmistä.[10] Tietokone-lehden Kari Haakana kirjoitti, että Lindén on joko ymmärtänyt keskustelun täysin väärin tai ei ole seurannut sitä ollenkaan, sillä keskustelu ei ole lapsipornon levittämisestä vaan siitä, miten sen estämiseksi luodut keinot ovat paitsi tehottomia, myös haitanneet perusoikeuksiin kuuluvaa sananvapautta.[11] Helmikuussa 2008 viestintäministeriö perusti neuvottelevan virkamiehen Kirsi Miettisen johtaman mediafoorumityöryhmän arvioimaan median ja internetin roolia lasten ja nuorten arjessa. Foorumin kokoonpanossa on lastensuojelujärjestöjä, mediaa sekä sähköisen viestinnän toimijoita.[12]

Eduskuntauran jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2011 eduskuntavaaleissa Lindén ei tullut valituksi kansanedustajaksi, vaan jäi varasijalle 2 934 äänellään, kun kokoomuksesta tuli valituksi kajaanilainen Eero Suutari.

Lindénin toimiessa Oulun seudun koulutuskuntayhtymän (OSEKK) yhtymähallituksen puheenjohtajana elokuussa 2011 OSEKK:n hallitus päätti muuttaa hänelle maksettavan noin 5 000 euron vuosipalkkion erilaisiksi toimenpidepalkkioiksi, jotta hänen saamansa kansanedustajan sopeutumiseläke ei pienenisi.[13] Lindén itse piti järjestelyä oikeudenmukaisena eikä kikkailuna. Hän saa sopeutumis- ja ministerieläkettä yhteensä vajaat 5000 euroa kuukaudessa.[14]

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helmikuussa 2009 Suvi Lindén sanoi virheellisesti, että yritykset voivat jo nykyisen lainsäädännön mukaan tarvittaessa pakottaa työntekijänsä ruumiintarkastukseen.[15]

Lindén elää avioliitossa Timo Mehtälän kanssa. Heillä on Kiinasta vuonna 2007 adoptoitu Leonoora-tytär.[16] Syksyllä 2007 suomalaisessa mediassa käsiteltiin useasti Lindénin adoptiota ja siitä seurannutta kohua, jossa hänen päätöstään hoitaa ministerintoimensa etätyönä arvostelivat etenkin muutamat oppositiopoliitikot. Päätös herätti myös paheksuntaa oikeuskanslerinvirastossa. Lindénin oman näkemyksen mukaan hän oli toiminut asiassa oikein ja hän koki käydyn keskustelun loukkaavana.[17]

Eduskuntavaaleissa 2007 Lindén sai vaalitukea Kehittyvien maakuntien Suomi ry:ltä 5 000 euroa. Vaalien jälkeinen kohu vaalituesta aiheutti myös lahjontaepäilyjä.[18]

Kansalaisten sähköisiä oikeuksia valvova Electronic Frontier Finland ry (EFFI) jakoi vuoden 2009 Isoveli-palkinnon Suvi Lindénille ihmisten oikeuksien polkemisesta.[19]

Lindén on ponnahduslautahyppyjen naisten SM-pronssimitalisti vuodelta 1978.[20]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Henna Virkkunen: Ja ministeri erosi hymyillen. teoksessa Pernaa & Pitkänen (toim.): Poliitikot taistelivat – Media kertoo. Suomalaisen politiikan mediapelejä 1981–2006 (Ajatus kirjat 2006), s. 143–145.
  2. Ministerin esteellisyys liikuntalain mukaisen valtionavustuksen myöntämisessä 12.6.2002. Finlex.fi. Viitattu 26.2.2008.
  3. a b c Lindén: Palvelut vietävä nettiin, ja vanhukset mukaan Tietokone. 10.3.2009. Viitattu 18.10.2013.
  4. Lindén: Valokuitua kaikille teille Tietokone. 2.4.2009. Viitattu 18.10.2013.
  5. Lindén arvostelee Yleisradiota 17.4.2007. YLE Uutiset. Viitattu 17.4.2007.
  6. Viestintäministeri Suvi Lindén kannattaa Yle-maksua Helsingin Sanomat. 18.6.2009. Viitattu 12.3.2010.
  7. Viestintäministeri Lindén pani Yle-maksuhankkeen jäihin Helsingin Sanomat. 11.3.2010. Viitattu 12.3.2010.
  8. Lindén asetti ryhmän suitsimaan lapsipornoa Kaleva. 20.2.2008. Viitattu 18.10.2013.
  9. Juutilainen, Ville & Sauvala, Milka: Lindén: Lapsiporno ei sananvapausasia Helsingin Sanomat. 20.2.2008. Viitattu 21.2.2008.
  10. Stenroos, Lotta: Kiristynyt nettisensuuri kritiikin kohteena 22.2.2008. Mtv3.fi. Viitattu 18.10.2013.
  11. Uutiskommentti: Ministeri ei ymmärrä, kukaan ei ihmettele Tietokone. 20.2.2008. Viitattu 18.10.2013.
  12. Lindénin mediafoorumissa on naisenemmistö Digitoday. 21.2.2008. Viitattu 21.2.2008.
  13. Ex-ministeri kikkailee eläkkeensä kanssa Iltalehti. 2.9.2011. Viitattu 18.10.2013.
  14. Porsaanreikä tukittiin 2011 - ex-kansanedustajat nauttivat edelleen muhkeasta edusta Ilta-Sanomat. 9.7.2013. Viitattu 9.7.2013.
  15. Lindénin mukaan yritys voi vaatia riisuuntumaan tietosuojasyistä Helsingin Sanomat. 12.2.2009. Viitattu 6.2.2010.
  16. Tainola, Rita: Suvi Lindén on hakemassa adoptiolastaan Ilta-Sanomat. 18.9.2007. Viitattu 18.9.2007.
  17. Mäkinen, Vesa: Lindén loukkaantui adoptiokohusta Ilta-Sanomat. 4.10.2007. Viitattu 4.10.2007.
  18. Vähäsarja, Irina: Professorit löytävät kuntapäättäjien vaalirahoista lahjonnan merkkejä (”Oulussa kaupunginvaltuutettuna toimiva viestintäministeri Suvi Lindén (kok) ja entinen kansanedustaja Riikka Moilanen (kesk) olivat pöytäkirjan mukaan päättämässä vaalitukijansa huonekalukaupan keskukseen liittyvästä asemakaavamuutoksesta toukokuussa 2008.”) Helsingin Sanomat. 15.8.2009. Helsinki: Sanoma News Oy. Viitattu 15.8.2009.
  19. Suvi Lindén palkittiin sitkeästä ihmisoikeuksien vastaisesta työstä MikroPC. 19.2.2010. Viitattu 19.2.2010.
  20. Seppo Kaisla: Kuulantyöntöä, kapakoita, kissan rapsutusta. Iltalehti, 12.1.2009, s. 10.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Suvi Lindén.
Edeltäjä:
Suvi-Anne Siimes
(II opetusministeri)
Suomen kulttuuriministeri
1999−2002
Seuraaja:
Kaarina Dromberg
Edeltäjä:
Susanna Huovinen
(Liikenne- ja viestintäministeri)
Suomen viestintäministeri
2007−2011
Seuraaja:
Krista Kiuru
(Asunto- ja viestintäministeri)