Anni Sinnemäki

Wikipedia

Anni Milja Maaria Sinnemäki
Työministeri
Virassa 26.6.2009-
Edeltäjä	Tarja Cronberg
Kansanedustaja
Virassa 1999-
Tiedot
Syntynyt	20. heinäkuuta 1973 (ikä 35) Helsinki
Puolue	Vihreä liitto
Ammatti	humanististen tieteiden kandidaatti
Puoliso	Kerkko Koskinen (1996-2001)

Anni Milja Maaria Sinnemäki (s. 20. heinäkuuta 1973 Helsinki) on suomalainen poliitikko ja runoilija. Hän on Suomen työministeri Vanhasen II hallituksessa, vihreiden kansanedustajana vuodesta 1999 ja Vihreän liiton puheenjohtaja toukokuusta 2009.^[1] Sinnemäki siirtyi Tarja Cronbergin tilalle työministeriksi kesäkuussa 2009.^[2] Aiemmin hän oli tullut tunnetuksi Ultra Bra -yhtyeen laulujen sanoittajana. Sinnemäki on opiskellut Venäjän kirjallisuutta Helsingin yliopistossa ja on humanististen tieteiden kandidaatti.

Sinnemäki on nimennyt poliittisen uransa suurimmaksi pettymykseksi vuoden 2002 ydinvoimapäätöksen^[3] ja suurimmaksi voitoksi parisuhdelain voimaantulon.^[4] Eduskunnan budjettikeskusteluissa Sinnemäki on puolustanut kehitysyhteistyömäärärahojen nostoa 0,7 prosenttiin bruttokansantulosta, joukkoliikennettä, kuntarahoja ja vankeinhoidon määrärahoja.^lähde? Muita Sinnemäelle tärkeitä poliittisia teemoja ovat metsien suojelu, lasten luokkayhteiskuntakehityksen purkaminen, maahanmuuttopolitiikka ja veropolitiikka.^lähde?

Sisällysluettelo 1 Henkilöhistoria 2 Poliittinen ura 2.1 Kansanedustajana 2.1.1 Ensimmäinen kausi (1999–2003) 2.1.2 Toinen kausi (2003–2007) 2.1.3 Kolmas kausi (2007–) 2.2 Kaupunginvaltuutettuna 2.3 Toiminta Vihreissä 3 Sanoittajana 3.1 Ultra Bra 3.2 Muut sanoitukset 3.3 Runot 4 Teokset 5 Lähteet 6 Aiheesta muualla

[muokkaa] Henkilöhistoria

Anni Sinnemäki on asunut koko elämänsä Helsingissä. Hänen vanhempansa ovat valtiotieteiden lisensiaatti Aino Sinnemäki (O.s Telkkä) ja toimittaja Anssi Sinnemäki.^[5] Annilla on kolme nuorempaa sisarusta: Sanna, Pentti ja Erkki.^[6]

Sinnemäki aloitti peruskoulun Suomalais-venäläisessä koulussa, mutta vaihtoi myöhemmin Itäkeskuksen peruskouluun. Sinnemäki opiskeli Kallion ilmaisutaidon lukiossa ja painotti opinnoissaan muun muassa kirjallista ilmaisua.^[7] Hänen kanssaan samalla luokalla olivat muun muassa Maija Vilkkumaa ja Anna Tulusto, jotka ovat edelleen Sinnemäen ystäviä.^[8][9][10]

Sinnemäki sai lapsen 16-vuotiaana, keväällä 1990.^[11] Hän oli puoli vuotta pois koulusta, tentti kurssit ja kirjoitti ylioppilaaksi samaan aikaan luokkatovereidensa kanssa keväällä 1992.^[5][10] Sinnemäki kirjoitti viisi laudaturia, ja magnan pitkästä matematiikasta.^[10] Lapsi, Siiri, on näytellyt televisiosarjassa Kotikatu.^[12]

Lukiossa Anni Sinnemäki tapasi myös tulevan puolisonsa, säveltäjänä tunnetun Kerkko Koskisen.^[13] He menivät naimisiin vuonna 1996, mutta erosivat vuonna 2001.^[10]

Lukion jälkeen Sinnemäki meni Helsingin yliopistoon opiskelemaan Venäjän kirjallisuutta, filosofiaa ja yleistä kielitiedettä.^[14] Hän teki kandintyönsä muistelmakirjallisuuden genrestä, käyttäen esimerkkeinä Ilja Ehrenburgin, Valentin Katajevin ja Nadežda Mandelštamin teoksia, ja valmistui humanististen tieteiden kandidaatiksi vuonna 2001.^[6]

Sinnemäki asuu kommuunissa Helsingin Punavuoressa.^[15]

[muokkaa] Poliittinen ura

[muokkaa] Kansanedustajana

[muokkaa] Ensimmäinen kausi (1999–2003)

Helsingin Vihreiden puheenjohtaja Otto Lehtipuu oli houkutellut 25-vuotiaan Anni Sinnemäen ehdolle eduskuntavaaleihin 1999.^[16] Sinnemäki oli jo ennestään tunnettu Ultra Bran sanoittajana ja Nyt-liitteen kolumnistina.^[16] Hän oli aina äänestänyt Vihreitä ja ollut kiinnostunut ympäristöasioista ja globalisaation vaikutuksista.^[16][17][18] Vaaleissa hän sai 4 873 ääntä ja tuli valituksi – jättäen eduskunnan ulkopuolelle muun muassa ympäristöministeri Pekka Haaviston.^[17][19]

Ensimmäisellä eduskuntakaudellaan Sinnemäki oli jäsenenä työasiainvaliokunnassa ja puolustusvaliokunnassa,^[5] ja esitti muun muassa siviilipalvelusajan lyhentämistä.^[20] Vuonna 2000 Sinnemäki aloitti valtiovarainvaliokunnassa.^[5]

Hän aiheutti kohua näyttämällä keskisormea valtiovarainministeri Sauli Niinistölle, kun tämä äänesti hallitusryhmissä sovitun vastaisesti, ja sai nuhteet puhemies Riitta Uosukaiselta.^[21][22]

Sinnemäki oli Vihreän eduskuntaryhmän toinen varapuheenjohtaja 2001–2003.^[5]

[muokkaa] Toinen kausi (2003–2007)

Eduskuntavaaleissa 2003 Sinnemäki sai 4 154 ääntä.^[23] Hän jatkoi valtiovarainvaliokunnan jäsenenä ja valittiin sen hallinto- ja tarkastusjaoston puheenjohtajaksi.^[5] Hän oli myös verojaoston ja kauppa- ja teollisuusjaoston jäsen.^[5] Osana oppositiokansanedustajan työtä valtionvarainvaliokunnassa Sinnemäki on valmistellut eduskuntaryhmän vaihtoehtobudjetteja.

Hän oli ajamassa läpi parisuhdelakia ja on kannattanut hedelmöityshoitojen antamista itsellisille naisille ja naispareille.

[muokkaa] Kolmas kausi (2007–)

Sinnemäki sai vuoden 2007 eduskuntavaaleissa 7 694 ääntä.^[24] Sinnemäki on Vihreän eduskuntaryhmän puheenjohtaja. Lisäksi hän toimii sosiaali- ja terveysvaliokunnassa ja varajäsenenä työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa.^[5] Hän on myös Kansaneläkelaitoksen valtuutettu.^[5]

[muokkaa] Kaupunginvaltuutettuna

Sinnemäki oli ehdolla ensi kertaa Helsingin kaupunginvaltuustoon kunnallisvaaleissa 2004. Hän sai vaaleissa 2 090 ääntä ja tuli valituksi.^[25] Hän aloitti kirjasto- ja kulttuurilautakunnan varapuheenjohtajana niin ikään vuoden 2005 alussa. Aikaisempia kunnallispoliittisia luottamustoimia hänellä oli ollut ainoastaan joukkoliikennelautakunnan varajäsenyys vuosina 1998–1999.^lähde?

Sinnemäki on muun muassa edistänyt Sipoonkorven kansallispuiston perustamista ja kampanjoinut keskustakirjaston puolesta.^[26] Toimiessaan kirjasto- ja kulttuurilautakunnan varapuheenjohtajana kirjastojen määrärahat, joilla hankitaan kirjoja, elokuvia ja musiikkia, ovat nousseet joka vuosi.^[26]

Anni Sinnemäki valittiin toiselle valtuustokaudelle vaaleissa 2008. Tällöin hän sai 3 557 ääntä, mikä oli yhdeksänneksi eniten Helsingissä ja 13. eniten koko maassa.^[27] Kaudella 2009–2012 hän toimii kulttuuri- ja kirjastolautakunnan puheenjohtajana.^[28]

[muokkaa] Toiminta Vihreissä

Sinnemäki valittiin Vihreän liiton varapuheenjohtajaksi yllättäen puoluekokouksessa toukokuussa 2003. Hän ei ollut asettunut ehdolle, mutta häntä ehdotettiin kokouksessa tähän tehtävään ja hän tuli valituksi.

Keväällä 2005 Sinnemäki oli ehdolla puolueen puheenjohtajaksi. Hänen puolestaan tehtiin mittava kampanja, mutta puoluekokouksessa äänestyksessä hän jäi kymmenen äänen päähän Tarja Cronbergista. Sinnemäki valittiin tällöin toiselle kaksivuotiskaudelle varapuheenjohtajaksi.

Sinnemäki on toiminut yhdessä Ville Niinistön kanssa Vihreiden periaateohjelmatyöryhmän puheenjohtajana. ”Tehtävänä reilu muutos” -niminen ohjelma hyväksyttiin puoluekokouksessa 2006.^[29] Sinnemäki on ollut myös puolueen kehitysmaaryhmän puheenjohtaja 2003–2005 ja palveluiden tuottamistyöryhmän puheenjohtaja 2006. Lisäksi hän on ollut jäsenenä muun muassa ympäristöpoliittisessa, vanhus- ja eläkeläispoliittisessa, turvallisuuspoliittisessa ja kansainvälisten asioiden työryhmässä.^[30]

Sinnemäki toimi Vihreän eduskuntaryhmän puheenjohtajana toukokuuhun 2009 asti. Kesäkuussa 2009 tehtävän otti vastaan Ville Niinistö.

Sinnemäki valittiin toukokuun 2009 puoluekokouksessa Tarja Cronbergin seuraajaksi Vihreiden puheenjohtajana; hänelle ei ollut vastaehdokasta. ^[31][32] Sinnemäki aloitti työministerinä Cronbergin tilalla 26.6.2009. Cronbergin valtiosihteerinä toiminut Katariina Poskiparta jatkaa myös Sinnemäen valtiosihteerinä.^[2]

[muokkaa] Sanoittajana

Anni Sinnemäki on ensimmäinen nainen, joka on saanut arvostetun Juha Vainion sanoittajapalkinnon (2002).^[7] Sinnemäki mainitsee suurimmaksi kirjoittaja-esikuvakseen venäläisen runoilijan Anna Ahmatovan.^[7]

Sinnemäen tekstejä pidettiin aluksi poliittisen kantaa ottavina, mutta myöhemmin ne ovat olleet lähinnä pienten arkisten asioiden havainnointia. Häntä pidetään sanoittajana sukupolvensa tulkkina.^[19][33]

[muokkaa] Ultra Bra

”	Jossain kaupungissa on maailma näytteillä. Mitä täällä on? Aina samoja pieniä ilmiöitä eikä vieläkään tuulivoimaa.	”
—Ilmiöitä, 1999

Sinnemäki kirjoitti ensimmäiset sanoituksensa (”Sankaritar” ja ”Ken Saro Wiwa on kuollut”) vuonna 1995 Ultra Bralle.^[34] Yhtyeeseen kuului useita hänen ystäviään ja hänen puolisonsa Kerkko Koskinen sävelsi kappaleet, joten sanoitustyöhön osallistuminen oli sikäli luontevaa.

Sinnemäen sanoituksia on julkaistu kaikilla Ultra Bra -yhtyeen albumeilla: Vapaaherran elämää (1996), Kroketti (1997), Kalifornia (1999), Vesireittejä (2000) ja Sinä päivänä kun synnyin (2001).

Sinnemäen sanoittamia kappaleita ovat muun muassa Ultra Bran singlet ”Ken Saro-Wiwa on kuollut”, ”Kahdeksanvuotiaana”, ”Sinä lähdit pois”, ”Tyttöjen välisestä ystävyydestä”, ”Ilmiöitä”, ”Heikko valo”, ”Itket ja kuuntelet” ja ”Rubikin kuutio”.

[muokkaa] Muut sanoitukset

Ultra Bran lopetettua Sinnemäki ja Koskinen ovat jatkaneet yhteistyötä: Sinnemäen sanoittamia kappaleita on Koskisen molemmilla sooloalbumeilla, Rakkaus viiltää (2002) ja Lolita (2005). Rakkaus viiltää -albumin kappaleista yli puolet on Sinnemäen sanoittamia ja useiden kappaleiden teemana on ero.^[35] Lolitalla Sinnemäen runoihin tehtyjä sävellyksiä on vain kaksi.

Sinnemäki on tehnyt sanoitukset myös Milja Aholan lyhytelokuvan Kaksonen (1997) lauluihin. Hän on myös tehnyt tekstit Hanna Brotheruksen kolmeen tanssiteokseen, Väki (1997), Pieni hyvä (1999) ja Kukaan ei tiedä (2005).^[36]

[muokkaa] Runot

”	Mitä sitten tehdään kun kaikki haaveet ovat toteutuneet? Olen rakastanut kahta miestä pettänyt äidin odotukset saanut kiharatukkaisen lapsen ja merkittävät tekijänoikeustulot.	”
—Omakuva, 2003

Sinnemäki on julkaissut runoteoksen Sokeana hetkenä (2003). Se oli ehdolla parhaasta esikoisteoksesta myönnettävän Helsingin Sanomain kirjallisuuspalkinnon saajaksi 2003.^[37] Valokuvaaja Milka Alanen on kuvittanut runot kirjaan. Se sisältää kaikki Ultra Bran albumeilla sekä Koskisen ensimmäisellä albumilla olevat sanoitukset. Lisäksi siinä on kahdessa ensimmäisessä Hanna Brotheruksen tanssiteoksissa olleet tekstit ja muutamia julkaisemattomia runoja.

Anni Sinnemäen toinen runokokoelma Aleksis Kiven katu ilmestyi helmikuussa 2009.^[38]

[muokkaa] Teokset

• Sokeana hetkenä. Nemo, 2003. ISBN 952-5180-17-4.
• Aleksis Kiven katu. Otava, 2009. ISBN 978-951-1-23228-5.

[muokkaa] Lähteet

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Anni Sinnemäen kotisivut
• Anni Sinnemäen kansanedustajasivu
• Anni Sinnemäen Twitter-mikroblogi
• Anni Sinnemäki MySpace-sivustolla
• Anni Sinnemäki Facebook-sivustolla
• Anni Sinnemäen sanoitustuotanto Suomen äänitearkistossa

Edeltäjä: Tarja Cronberg

Vihreän liiton puheenjohtaja 2009–

Seuraaja: –