Anni Sinnemäki

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Anni Sinnemäki
Anni Sinnemäki Kolmen Sepän Aukiolla vuonna 2011.
Suomen työministeri
Vanhasen II hallitus
26.6.2009–22.6.2010
Kiviniemen hallitus
22.6.2010–22.6.2011
Edeltäjä Tarja Cronberg
Seuraaja Lauri Ihalainen
Kansanedustaja
24.3.1999–
Ryhmä/puolue Vihreä eduskuntaryhmä
Vaalipiiri Helsingin vaalipiiri
Tiedot
Syntynyt 20. heinäkuuta 1973 (ikä 39)
Helsinki
Puolue Vihreä liitto
Koulutus humanististen tieteiden kandidaatti
Puoliso Kerkko Koskinen (1996–2001)
Anton Monti (2012–)

Anni Milja Maaria Sinnemäki (s. 20. heinäkuuta 1973 Helsinki) on suomalainen poliitikko ja runoilija. Sinnemäki on toiminut kansanedustajana vuodesta 1999 sekä Vihreän liiton puheenjohtajana[1] ja työministerinä 2009–2011.[2] Ennen poliittista uraansa hän tuli tunnetuksi Ultra Bra -yhtyeen sanoittajana. Hän on julkaissut kaksi runokokoelmaa. Sinnemäki on opiskellut Venäjän kirjallisuutta Helsingin yliopistossa ja on humanististen tieteiden kandidaatti.

Sisällysluettelo

Henkilöhistoria [muokkaa]

Anni Sinnemäki on asunut koko elämänsä Helsingissä. Hänen vanhempansa ovat valtiotieteiden lisensiaatti Aino Sinnemäki (o.s. Telkkä) ja taistolaisessa liikkeessä mukana ollut [3]toimittaja Anssi Sinnemäki,[4] ja hänellä on nuoremmat sisarukset Sanna, Pentti ja Erkki.[5] Sinnemäen isoisä Jussi Sinnemäki oli lapualainen rovasti, joka oli aktiivinen lapuanliikkeessä, IKL:ssä ja kokoomuksessa.[6]

Sinnemäki aloitti peruskoulun Suomalais-venäläisessä koulussa, mutta vaihtoi myöhemmin Itäkeskuksen peruskouluun. Sinnemäki opiskeli Kallion ilmaisutaidon lukiossa ja painotti opinnoissaan muun muassa kirjallista ilmaisua.[7] Hänen kanssaan samalla luokalla olivat muun muassa Maija Vilkkumaa ja Anna Tulusto, jotka ovat edelleen Sinnemäen ystäviä.[8][9][10]

Sinnemäki sai lapsen 16-vuotiaana keväällä 1990.[11] Hän oli puoli vuotta poissa koulusta, tentti kurssit ja kirjoitti ylioppilaaksi samaan aikaan luokkatovereidensa kanssa keväällä 1992.[4][10] Sinnemäki kirjoitti viisi laudaturia, ja magnan pitkästä matematiikasta.[10] Tytär Siiri on näytellyt televisiosarjassa Kotikatu[12] sekä elokuvissa Rakastin epätoivoista naista ja Vartija[13].

Lukiossa Anni Sinnemäki tapasi myös tulevan puolisonsa, säveltäjänä tunnetun Kerkko Koskisen.[14] He menivät naimisiin vuonna 1996 ja erosivat vuonna 2001.[10]

Lukion jälkeen Sinnemäki meni Helsingin yliopistoon opiskelemaan Venäjän kirjallisuutta, filosofiaa ja yleistä kielitiedettä.[15] Hän teki kandidaatintyönsä muistelmakirjallisuuden genrestä käyttäen esimerkkeinä Ilja Ehrenburgin, Valentin Katajevin ja Nadežda Mandelštamin teoksia ja valmistui humanististen tieteiden kandidaatiksi vuonna 2001.[5]

Helmikuussa 2012 Sinnemäki meni naimisiin italialaisen Anton Montin kanssa. Pian avioitumisen jälkeen kävi ilmi, että Sinnemäki odottaa lasta.[16][17] Sinnemäki kertoi Facebook-sivullaan 20. heinäkuuta 2012 synnyttäneensä lapsen.[18]

Poliittinen ohjelma [muokkaa]

Sinnemäki on nimennyt poliittisen uransa suurimmaksi pettymykseksi vuoden 2002 ydinvoimapäätöksen[19] ja suurimmaksi voitoksi parisuhdelain voimaantulon.[20] Eduskunnan budjettikeskusteluissa Sinnemäki on puolustanut kehitysyhteistyömäärärahojen nostoa 0,7 prosenttiin bruttokansantulosta, joukkoliikennettä, kuntarahoja ja vankeinhoidon määrärahoja.lähde? Muita Sinnemäelle tärkeitä poliittisia teemoja ovat metsien suojelu, lasten luokkayhteiskuntakehityksen purkaminen, maahanmuuttopolitiikka ja veropolitiikka.lähde?

Sinnemäki on ajanut kilometrikorvauksien tiputtamista vastaamaan todellisia kuluja. Hän on perustellut asiaa sanomalla mm. että autojen keskikulutus on laskenut.[21]

Poliittinen ura [muokkaa]

Kansanedustajana [muokkaa]

Ensimmäinen kausi (1999–2003) [muokkaa]

Helsingin Vihreiden puheenjohtaja Otto Lehtipuu oli houkutellut 25-vuotiaan Anni Sinnemäen ehdolle eduskuntavaaleihin 1999.[22] Sinnemäki oli jo ennestään tunnettu Ultra Bran sanoittajana ja Nyt-liitteen kolumnistina.[22] Hän oli aina äänestänyt Vihreitä ja ollut kiinnostunut ympäristöasioista ja globalisaation vaikutuksista.[22][23][24] Vaaleissa hän sai 4 873 ääntä ja tuli valituksi – jättäen eduskunnan ulkopuolelle muun muassa ympäristöministeri Pekka Haaviston.[23][25]

Ensimmäisellä eduskuntakaudellaan Sinnemäki oli jäsenenä työasiainvaliokunnassa ja puolustusvaliokunnassa,[4] ja esitti muun muassa siviilipalvelusajan lyhentämistä.[26] Vuonna 2000 Sinnemäki aloitti valtiovarainvaliokunnassa.[4] Sinnemäki oli Vihreän eduskuntaryhmän toinen varapuheenjohtaja 2001–2003.[4]

Hän aiheutti kohua näyttämällä keskisormea valtiovarainministeri Sauli Niinistölle, kun tämä äänesti hallitusryhmissä sovitun vastaisesti, ja sai nuhteet puhemies Riitta Uosukaiselta.[27][28]

Toinen kausi (2003–2007) [muokkaa]

Anni Sinnemäki 2005.

Eduskuntavaaleissa 2003 Sinnemäki sai 4 154 ääntä.[29] Hän jatkoi valtiovarainvaliokunnan jäsenenä ja valittiin sen hallinto- ja tarkastusjaoston puheenjohtajaksi.[4] Hän oli myös verojaoston ja kauppa- ja teollisuusjaoston jäsen.[4] Osana oppositiokansanedustajan työtä valtionvarainvaliokunnassa Sinnemäki on valmistellut eduskuntaryhmän vaihtoehtobudjetteja. Hän oli ajamassa läpi parisuhdelakia ja on kannattanut hedelmöityshoitojen antamista itsellisille naisille ja naispareille.

Kolmas kausi (2007–2011) [muokkaa]

Sinnemäki sai vuoden 2007 eduskuntavaaleissa 7 694 ääntä.[30] Sinnemäki oli Vihreän eduskuntaryhmän puheenjohtaja. Lisäksi hän toimii sosiaali- ja terveysvaliokunnassa ja varajäsenenä työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa.[4] Hän on myös Kansaneläkelaitoksen valtuutettu.[4]

Työministerinä [muokkaa]

Sinnemäki aloitti työministerinä Tarja Cronbergin tilalla 26. kesäkuuta 2009. Cronbergin valtiosihteerinä toiminut Katariina Poskiparta jatkoi myös Sinnemäen valtiosihteerinä.[2] Työministerinä Sinnemäki jatkoi puolueensa ja edeltäjänsä linjaa ajaessaan uusiutuvien energianlähteiden tutkimukseen perustavaa teknologiaa.lähde? Eduskunnan kyselytunnilla 15. huhtikuuta 2010 hän yllätti vastatessaan vasemmiston Paavo Arhinmäen kysymykseen työnantajien lakonaikaisesta rikkurivärväyksestä: Sinnemäki ilmoitti pitävänsä toimintaa erittäin valitettavana ja haittaavan neuvotteluilmapiiriä[31] ja asettui näin samalle kannalle palvelualojen ammattiyhdistyksen PAM:n puheenjohtaja Ann Selinin kanssa.

Neljäs kausi (2011–) [muokkaa]

Vuoden 2011 eduskuntavaaleissa Sinnemäki sai 7 513 ääntä ja valittiin näin neljännelle kaudelleen.[32]

Kaupunginvaltuutettuna [muokkaa]

Sinnemäki oli ehdolla ensi kertaa Helsingin kaupunginvaltuustoon kunnallisvaaleissa 2004. Hän sai vaaleissa 2 090 ääntä ja tuli valituksi.[33] Hän aloitti kirjasto- ja kulttuurilautakunnan varapuheenjohtajana niin ikään vuoden 2005 alussa. Aikaisempia kunnallispoliittisia luottamustoimia hänellä oli ollut ainoastaan joukkoliikennelautakunnan varajäsenyys vuosina 1998–1999.lähde?

Sinnemäki on muun muassa edistänyt Sipoonkorven kansallispuiston perustamista ja kampanjoinut Helsingin keskustakirjaston puolesta.[34] Toimiessaan kirjasto- ja kulttuurilautakunnan varapuheenjohtajana kirjastojen määrärahat, joilla hankitaan kirjoja, elokuvia ja musiikkia, ovat nousseet joka vuosi.[34]

Anni Sinnemäki valittiin toiselle valtuustokaudelle vaaleissa 2008. Tällöin hän sai 3 557 ääntä, mikä oli yhdeksänneksi eniten Helsingissä ja 13. eniten koko maassa.[35] Kaudella 2009–2012 hän toimi kulttuuri- ja kirjastolautakunnan puheenjohtajana.[36]

Vuoden 2012 vaaleissa Sinnemäki tuli valituksi kolmannelle valtuustokaudelleen 2609 äänellä, joka oli jälleen yhdeksänneksi suurin äänimäärä Helsingissä ja 15. suurin koko maassa.[37]

Toiminta Vihreissä [muokkaa]

Sinnemäki valittiin Vihreän liiton varapuheenjohtajaksi yllättäen puoluekokouksessa toukokuussa 2003. Hän ei ollut asettunut ehdolle, mutta häntä ehdotettiin kokouksessa tähän tehtävään ja hän tuli valituksi. Keväällä 2005 Sinnemäki oli ehdolla puolueen puheenjohtajaksi. Hänen puolestaan tehtiin mittava kampanja, mutta puoluekokouksessa äänestyksessä hän jäi kymmenen äänen päähän Tarja Cronbergista. Sinnemäki valittiin tällöin toiselle kaksivuotiskaudelle varapuheenjohtajaksi.

Sinnemäki on toiminut yhdessä Ville Niinistön kanssa Vihreiden periaateohjelmatyöryhmän puheenjohtajana. ”Tehtävänä reilu muutos” -niminen ohjelma hyväksyttiin puoluekokouksessa 2006.[38] Sinnemäki on ollut myös puolueen kehitysmaaryhmän puheenjohtaja 2003–2005 ja palveluiden tuottamistyöryhmän puheenjohtaja 2006. Lisäksi hän on ollut jäsenenä muun muassa ympäristöpoliittisessa, vanhus- ja eläkeläispoliittisessa, turvallisuuspoliittisessa ja kansainvälisten asioiden työryhmässä.[39] Sinnemäki toimi Vihreän eduskuntaryhmän puheenjohtajana toukokuuhun 2009 asti. Kesäkuussa 2009 tehtävän otti vastaan Ville Niinistö.

Sinnemäki valittiin toukokuun 2009 puoluekokouksessa Tarja Cronbergin seuraajaksi Vihreiden puheenjohtajana; hänelle ei ollut vastaehdokasta.[40][41] Hän oli ehdolla puheenjohtajaksi toiselle kaudelle mutta hävisi Vihreiden jäsenäänestyksessä Ville Niinistölle kesäkuussa 2011.[42]

Vaalirahoitus [muokkaa]

Vuoden 2011 eduskuntavaaleissa Sinnemäki ilmoittaa vaalikampanjansa kuluiksi 42 912 euroa, joista hänen omia varojaan on yhteensä 41 000 euroa. Puolueeltaan hän sai 412 euroa ja yksityishenkilöiltä 1 527,86 euroa.[43]

Sanoittajana [muokkaa]

Anni Sinnemäki on ensimmäinen nainen, joka on saanut arvostetun Juha Vainion sanoittajapalkinnon (2002).[7] Sinnemäki mainitsee suurimmaksi kirjoittaja-esikuvakseen venäläisen runoilijan Anna Ahmatovan.[7]

Sinnemäen tekstejä pidettiin aluksi poliittisen kantaa ottavina, mutta myöhemmin ne ovat olleet lähinnä pienten arkisten asioiden havainnointia. Häntä pidetään sanoittajana sukupolvensa tulkkina.[25][44]

Ultra Bra [muokkaa]

” Jossain kaupungissa
on maailma näytteillä.
Mitä täällä on?
Aina samoja pieniä ilmiöitä
eikä vieläkään tuulivoimaa.		 ”

– Ilmiöitä, 1999

Sinnemäki kirjoitti ensimmäiset sanoituksensa (”Sankaritar” ja ”Ken Saro Wiwa on kuollut”) vuonna 1995 Ultra Bralle.[45] Yhtyeeseen kuului useita hänen ystäviään ja hänen puolisonsa Kerkko Koskinen sävelsi kappaleet, joten sanoitustyöhön osallistuminen oli sikäli luontevaa.

Sinnemäen sanoituksia on julkaistu kaikilla Ultra Bra -yhtyeen albumeilla: Vapaaherran elämää (1996), Kroketti (1997), Kalifornia (1999), Vesireittejä (2000) ja Sinä päivänä kun synnyin (2001). Sinnemäen sanoittamia kappaleita ovat muun muassa Ultra Bran singlet ”Savanni nukahtaa”, ”Ken Saro-Wiwa on kuollut”, ”Kahdeksanvuotiaana”, ”Sinä lähdit pois”, ”Tyttöjen välisestä ystävyydestä”, ”Ilmiöitä”, ”Heikko valo”, ”Itket ja kuuntelet” ja ”Rubikin kuutio”.

Muut sanoitukset [muokkaa]

Ultra Bran lopetettua Sinnemäki ja Koskinen ovat jatkaneet yhteistyötä: Sinnemäen sanoittamia kappaleita on Koskisen molemmilla sooloalbumeilla, Rakkaus viiltää (2002) ja Lolita (2005). Rakkaus viiltää -albumin kappaleista yli puolet on Sinnemäen sanoittamia ja useiden kappaleiden teemana on ero.[46] Lolitalla Sinnemäen runoihin tehtyjä sävellyksiä on vain kaksi.

Sinnemäki on tehnyt sanoitukset myös Milja Aholan lyhytelokuvan Kaksonen (1997) lauluihin. Hän on myös tehnyt tekstit Hanna Brotheruksen kolmeen tanssiteokseen, Väki (1997), Pieni hyvä (1999) ja Kukaan ei tiedä (2005).[47]

Runot [muokkaa]

” Mitä sitten tehdään
kun kaikki haaveet ovat toteutuneet?

Olen rakastanut kahta miestä
pettänyt äidin odotukset
saanut kiharatukkaisen lapsen
ja merkittävät tekijänoikeustulot.		 ”

– Omakuva, 2003

Sinnemäki on julkaissut runoteoksen Sokeana hetkenä (2003). Se oli ehdolla parhaasta esikoisteoksesta myönnettävän Helsingin Sanomain kirjallisuuspalkinnon saajaksi 2003.[48] Valokuvaaja Milka Alanen on kuvittanut runot kirjaan. Se sisältää kaikki Ultra Bran albumeilla sekä Koskisen ensimmäisellä albumilla olevat sanoitukset. Lisäksi siinä on kahdessa ensimmäisessä Hanna Brotheruksen tanssiteoksissa olleet tekstit ja muutamia aiemmin julkaisemattomia runoja.

Anni Sinnemäen toinen runokokoelma Aleksis Kiven katu ilmestyi helmikuussa 2009.[49]

Teokset [muokkaa]

Lähteet [muokkaa]

  1. ↑ Sinnemäki odotetusti Vihreiden johtoon Taloussanomat. 16.5.2009. Viitattu 16.5.2009.
  2. ↑ a b Anni Sinnemäki aloitti työministerinä HS.fi. 26.6.2009. Helsingin Sanomat. Viitattu 26.6.2009.
  3. ↑ Olli Waris: Minä en väisty!. Iltalehti, 2011, nro 30.4..
  4. ↑ a b c d e f g h i Anni Sinnemäki Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 19.7.2008.
  5. ↑ a b Sinnemäki, Anni: Anni Sinnemäki Viitattu 19.7.2008.
  6. ↑ http://www.h-y.fi/hk/hk1999/sinnem.html
  7. ↑ a b c Laitinen, Kikka: Anni Sinnemäki – mestarisnaisia Selvis. 2002. Säveltäjät ja Sanoittajat ELVIS ry. Viitattu 19.7.2008.
  8. ↑ Anni Sinnemäen lukupiirin keskustelu Jonathan Franzenin Alkuvoimista 15.6.2006. WSOY. Viitattu 19.7.2008.
  9. ↑ Sinnemäki, Anni: Hyvä 18-vuotias Anni. Trendi, 2007, nro 11, s. 56.
  10. ↑ a b c d Kemppainen Jouni K. & Miettinen, Anssi: Viimeistä päivää. Kuukausiliite, kesäkuu 2005, s. 48–53. Helsingin Sanomat.
  11. ↑ Leppä, Asta: ”En ole menettänyt mitään lapsen vuoksi”. Anna, 31.7.2003, nro 31, s. 28.
  12. ↑ Tuuli Partanen Kotikatu. YLE TV1. Viitattu 19.7.2008.
  13. ↑ Elonet.fi
  14. ↑ Knuuti, Samuli: Kuningas Koskinen. City-lehti, 1999, nro 5. Artikkelin verkkoversio Viitattu 19.7.2008.
  15. ↑ Grahn, Malin & Lönnblad, Antti: Haastattelussa Anni. Minervan pöllö, 2003, nro 2. Dilemma ry. Artikkelin verkkoversio Viitattu 19.7.2008.
  16. ↑ Anni Sinnemäki meni naimisiin Iltalehti 8.3.2012
  17. ↑ Anni Sinnemäki naimisiin Yleisradio 8.3.2012
  18. ↑ Anni Sinnemäki kertoi Facebookissa saaneensa vauvan iltasanomat.fi. 24.7.2012. IS. Viitattu 29.7.2012.
  19. ↑ Anni Sinnemäki Megapolis 2021. 2006. Dodo. Viitattu 2.2.2009.
  20. ↑ Sirén, Juhani & Karhunen, Anna: Nuoret suuret suomalaiset top 50. (3. Anni Sinnemäki, 32, Vihreiden kansanedustaja, runoilija) City, 2006, nro 12. Artikkelin verkkoversio Viitattu 5.2.2009.
  21. ↑ Kilometrikorvaus on korvaus, ei palkan lisä. Kaleva, 10.8.2010. Artikkelin verkkoversio Viitattu 10.8.2010.
  22. ↑ a b c Kemppainen, Jouni K.: Anni. Kuukausiliite, 2001, nro 2, s. 51–54. Helsingin Sanomat.
  23. ↑ a b Luoma, Marja-Terttu: Anni yllättyi itsekin. Seura, 1999.
  24. ↑ Yliluoma, Susanna: Anni Sinnemäen särmät koetuksella. Iltalehti, 15.4.2000.
  25. ↑ a b Valkama, Heikki: Mitä Anni ajattelee tänään. Ylioppilaslehti, 1999, nro 10. Artikkelin verkkoversio Viitattu 2.2.2009.
  26. ↑ Tehtyä 2000 Vihreän liiton jäsentiedote. 2000. Viitattu 2.2.2009.
  27. ↑ Kallioniemi, Eija: Puhemies Uosukainen nuhteli Sinnemäkeä puhelimitse. Ilta-Sanomat, 16.–17.12.2000.
  28. ↑ Sormimerkki toi nuhteet Sinnemäelle. Aamulehti, 16.12.2000.
  29. ↑ Uusi eduskunta HS Verkkoliite. 2003. Helsingin Sanomat. Viitattu 2.2.2009.
  30. ↑ Helsinki – Helsinki – Ehdokkaiden äänimäärät 21.3.2007. Yle. Viitattu 2.2.2009.
  31. ↑ http://yle.fi/uutiset/talous_ja_politiikka/2010/04/sinnemaki_lakonaikaisesta_tyosta_quothyvin_valitettavaaquot_1608992.html
  32. ↑ [hhttp://yle.fi/vaalit/tulospalvelu/2011/uusi_eduskunta.html Koko maa - Uusi eduskunta] 20.4.2011. Yle. Viitattu 24.6.2011.
  33. ↑ Kunnallisvaalit 2004 – Tulospalvelu HS Verkkoliite. Helsingin Sanomat. Viitattu 19.7.2008.
  34. ↑ a b Heinonen, Riikka: Anni Sinnemäki – Kulttuuri tekee kaupungista viihtyisän Avaalehti. 18.9.2008. Viitattu 2.2.2009.
  35. ↑ Helsinki – Helsinki – Ehdokkaat äänimäärän mukaan Yle.fi – Vaalit 2008 tulospalvelu. 30.10.2008. YLE. Viitattu 10.12.2008.
  36. ↑ Helsingin vihreät luottamushenkilöt valittu 16.12.2008. Helsingin Vihreät. Viitattu 29.1.2009.
  37. ↑ Yle: Helsingin vaalipiiri - ääniharavat Yle.fi. 1.11.2012. Viitattu 3.11.2012.
  38. ↑ Tehtävänä reilu muutos Vihreät – De Gröna. Viitattu 19.7.2008.
  39. ↑ Vihreän liiton työryhmät (Työryhmät kaudella 2005–2007) Vihreät – De Gröna. Viitattu 19.7.2008.
  40. ↑ Anni Sinnemäki valittiin vihreiden puheenjohtajaksi HS.fi. 16.5.2009. Helsingin Sanomat. Viitattu 16.5.2009.
  41. ↑ Puheenjohtajaehdokas Sinnemäki: Vihreille 20 eduskuntapaikkaa HS.fi. 29.1.2009. Helsingin Sanomat. Viitattu 29.1.2009.
  42. ↑ Ville Niinistö: Ympäristöministerin salkku kiinnostaa HS.fi. 11.6.2011. Helsingin Sanomat. Viitattu 24.6.2011.
  43. ↑ Anni Sinnemäeltä jättisijoitus vaalikassaan: Yli 40 000 euroa omasta pussista Iltalehti. 15. huhtikuuta 2011. Viitattu 15. huhtikuuta 2011.
  44. ↑ Kervinen, Elina: Anni Sinnemäki: Hittilistoilta eduskuntaan. Ylioppilaslehti, 10.12.2004, nro 18. Artikkelin verkkoversio Viitattu 19.7.2008.
  45. ↑ Ultra Bra 1994– Viitattu 19.7.2008.
  46. ↑ de Camp, Walter: Kerkko ja Anni! City-lehti, 2002, nro 8. Artikkelin verkkoversio Viitattu 19.7.2008.
  47. ↑ Yli-Honko, Karoliina: Kukaan ei tiedä (Hanna Brotherus), ensi-ilta 3.3.2005, Zodiak, Helsinki Liikekieli.com. 9.3.2005. Viitattu 19.7.2008.
  48. ↑ Uimonen, Anu: Haaveista on tullut totta. Helsingin Sanomat, 8.11.2003. Artikkelin verkkoversio Viitattu 19.7.2008.
  49. ↑ Kotimaiset kertojat (PDF) Otavan kevät 2009. Otava. Viitattu 20.1.2009.

Aiheesta muualla [muokkaa]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Anni Sinnemäki.
Wikiquote-logo-en.svg
Wikisitaateissa on kokoelma Anni Sinnemäki -sitaatteja.
Edeltäjä:
Tarja Cronberg		 Vihreän liiton puheenjohtaja
2009–2011		 Seuraaja:
Ville Niinistö
Edeltäjä:
Tarja Cronberg		 Suomen työministeri
2009–2011		 Seuraaja:
Lauri Ihalainen
Kiviniemen hallitus

Kiviniemi | Anttila | Brax | Holmlund | Häkämies | Katainen | Lehtomäki | Lindén | Pekkarinen | Rehula | Risikko | Sinnemäki | Stubb | Virkkunen | Thors | Tölli | Vapaavuori | Wallin | Vehviläinen | Väyrynen
Vihreän eduskuntaryhmän kansanedustajat 2003–2007

Janina Andersson | Ulla Anttila | Tuija Brax | Tarja Cronberg | Merikukka Forsius | Satu Hassi (2003–2004) | Heidi Hautala | Jyrki Kasvi | Irina Krohn (2003–2006) | Rosa Meriläinen | Kirsi Ojansuu | Erkki Pulliainen | Anni Sinnemäki | Osmo Soininvaara | Johanna Sumuvuori (2006–2007) | Oras Tynkkynen (2004–2007)

Vihreän eduskuntaryhmän kansanedustajat 2007–2011

Outi Alanko-Kahiluoto | Janina Andersson | Tuija Brax | Merikukka Forsius (2007–2008) | Pekka Haavisto | Heidi Hautala (2007–2009) | Timo Juurikkala (2009-2011) | Heli Järvinen | Johanna Karimäki | Jyrki Kasvi | Ville Niinistö | Kirsi Ojansuu | Erkki Pulliainen | Anni Sinnemäki | Johanna Sumuvuori | Oras Tynkkynen

Vihreän eduskuntaryhmän kansanedustajat 2011–

Outi Alanko-Kahiluoto | Tuija Brax | Satu Haapanen | Pekka Haavisto | Johanna Karimäki | Ville Niinistö | Anni Sinnemäki | Osmo Soininvaara | Jani Toivola | Oras Tynkkynen

Helsingin vaalipiirin kansanedustajat 2007–2011

Outi Alanko-Kahiluoto | Paavo Arhinmäki | Sirpa Asko-Seljavaara | Tuija Brax | Pekka Haavisto | Juha Hakola | Eero Heinäluoma | Rakel Hiltunen | Arja Karhuvaara | Mari Kiviniemi | Päivi Lipponen | Sanna Perkiö | Pertti Salolainen | Sari Sarkomaa | Anni Sinnemäki | Johanna Sumuvuori | Astrid Thors | Erkki Tuomioja | Jan Vapaavuori | Ben Zyskowicz

Ultra Bra
Jäsenet
Vuokko Hovatta – Terhi Kokkonen – Arto Talme – Olli Virtaperko – Kerkko Koskinen – Joel Melasniemi
Antti Lehtinen – Tommi Saarikivi – Jan Pethman – Kari Pelttari – Ilmari Pohjola – Marko Portin

Anna Tulusto – Petriikka Pohjanheimo – Vilma Melasniemi
Sanoittajat
Anni Sinnemäki – Janne Saarikivi – Pekka Lahdenmäki – Juhana Rossi – Anna Ahmatova
Diskografia
Albumit
Vapaaherran elämää – Kroketti – Kalifornia – Vesireittejä – Sinä päivänä kun synnyin
EP:t
Houkutusten kiihottava maku
Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Anni_Sinnemäki&oldid=12793505