Ydinvoima Suomessa

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Ydinvoimaa Suomessa tuottavat neljä toimivaa ydinvoimalaitosyksikköä, joilla tuotetaan noin neljännes Suomessa käytetystä sähköstä. Laitosyksiköistä kaksi on Satakunnan Olkiluodossa ja toiset kaksi Itä-Uudellamaalla Loviisassa. Suomen viides laitosyksikkö, Olkiluoto-3, on rakenteilla.

Vuonna 2010 kolme tahoa haki lupaa ydinvoimalan rakentamiseen: suomalaisten teollisuuden ja kaupan alan yritysten ja energiayhtiöiden sekä E.ONin omistama Fennovoima, sekä aikaisempien ydinvoimaloiden omistajat Fortum ja Teollisuuden Voima TVO. Eduskunta päätti 1. heinäkuuta 2010 äänin 120–72 myöntää Teollisuuden Voimalle luvan rakentaa Olkiluotoon vielä yhden ydin­voimala­yksikön. Myös Fennovoima sai äänin 121–71 luvan rakentaa uuden ydinvoimalan joko Simoon tai Pyhä­joelle.[1] 5. lokakuuta 2011 ilmoitettiin ydinvoimalaitoksen sijoituspaikaksi Pyhäjoki.

Ydinvoiman historia Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

PÄIVÄYS koko Suomen sähkön kulutus (TWh) % muutos teollisuuden sähkön kulutus (TWh) % muutos uraanin hinta dollareissa % muutos sähkön hinta snt/kWh[2] % muutos
1970 21 15
1980 40 Nousua90 % 22 Nousua47 %
1990 63 Nousua58 % 33 Nousua50 %
2000 79 Nousua25 % 43 Nousua30 % 10 5
2007 90 Nousua14 % 47 Nousua9 % 110 Nousua1000 % 7 Nousua40 %
2010 85 Laskua6 % [3] 41 Laskua13 % 41[4] Laskua63 % 8 Nousua14 %
2013 85[5] 0 40[6] Laskua2 % 30 Laskua27 % 8,5 Nousua6 %

Ajatus ydinenergian käytöstä syntyi Suomen Akatemiassa, jonka aloitteesta valtioneuvosto perusti vuonna 1955 Energiakomitean. Sen piti TKK:n professori Erkki Laurilan johdolla arvioida atomienergian käyttötarvetta Suomessa. Pohjois-Suomen jokien tultua valjastetuiksi Suomen hallitus pyysi 1961 kansainvälistä atomienergiajärjestöä IAEA:ta selvittämään ydinvoiman tarvetta Suomessa.

Helsinki osti Sipooseen kuuluvan Granön saaren uutta ydinvoimalaitosta varten. Arveltiin, että voimaverkkoon voitaisiin liittää 150–250 megawatin ydinvoimala. Granön saaren voimalaa ei kuitenkaan koskaan rakennettu. Tämän jälkeen pääkaupunkiseudulle kaavailtiin ruotsalaisen Asea-Atomin, VTT:n ja Finnatomin kehittämää lämpövoimareaktoria, joka olisi tuottanut kallioluolassa ainoastaan kaukolämpöä 200 megawatin lämpöteholla. ASEA oli rakentanut tämän tyyppisen voimalaitoksen Tukholman esikaupunkiin Huddingeen vuonna 1963. Tutkimuskäyttöön TKK:lle hankittiin 1960-luvulla Yhdysvalloista General Dynamicsin pieni koereaktori.

Vuonna 1961 Imatran Voima käynnisti kansainvälisen tarjouskilpailun ydinvoimalasta avaimet käteen -periaatteella. Yhtiö halusi 1967 tilata joko saksalaisen AEG:n tai amerikkalaisen Westinghousen reaktorin. Neuvostoliiton tarjousta pidettiin puutteellisena. Valtioneuvosto päätti kuitenkin luopua tilauksesta tarjousten perusteella. Teollisuusministeri Väinö Leskinen allekirjoitti Moskovassa 1969 tavaranvaihtosopimuksen, joka sisälsi ydinvoimalan tilauksen Neuvostoliitosta. Loviisaan rakennettua Novo Voronesh -painevesireaktoria täydennettiin suomalaisella insinööritaidolla. Turvatekniikka, automaatio ja mittaristot suunniteltiin Suomessa ja hankittiin lännestä. Loviisan ydinvoimalaitos otettiin käyttöön vuonna 1977, jolloin Loviisa 1 valmistui sähköntuotantoon [7] [8].

Käytössä ja rakenteilla olevat voimalaitokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Olkiluoto ja sen kolme laitosyksikköä. Kaksi oikeanpuoleista laitosta on rakennettu 1970-luvulla, vasemmanpuoleinen laitos on kuvamanipuaatio rakenteilla olevasta kolmannesta yksiköstä.
Laitosyksikkö[9] Toimittaja, Tyyppi Nettosähköteho Rakentaminen aloitettu Kytketty verkkoon Kaupallinen tuotanto
Loviisa-1 Atomenergoexport, VVER-440, PWR 488 MW 1.5.1971 8.2.1977 9.5.1977
Loviisa-2 Atomenergoexport, VVER-440, PWR 488 MW 1.8.1972 4.11.1980 5.1.1981
Olkiluoto-1 ASEA-Atom, BWR 860 MW 1.2.1974 2.9.1978 10.10.1979
Olkiluoto-2 ASEA-Atom, BWR 860 MW 1.8.1975 18.2.1980 10.7.1982
Olkiluoto-3 Areva NP & Siemens AG, EPR 1 600 MW 12.8.2005 Rakenteilla  ?
Olkiluoto-4 Suunnitteilla n. 1 500 MW Suunniteltu 2013 Suunnitteilla noin 2020
Pyhäjoki Rosatom, AES-2006 1 200 MW Suunnitteilla Suunnitteilla noin 2024

Käytössä olevat ydinlaitokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa on toiminnassa neljä ydinreaktoria, joilla tuotetaan noin neljännes Suomessa käytetystä sähköstä. Lisäksi Espoon Otaniemessä on pieni tutkimusreaktori Triga (Triga Mark II). Reaktorin tuottamaa säteilyä käytetään tutkimuksen lisäksi aivokasvainten hoidossa käytettävään boorineutronikaappaushoitoon. Sähköntuotannossa olevista ydinreaktoreista kaksi sijaitsee Satakunnassa Eurajoen Olkiluodon saarella, lähellä Raumaa. Niiden omistaja on TVO eli Teollisuuden Voima. Toiset kaksi Fortumin reaktoria sijaitsevat itäisellä Uudellamaalla Loviisassa Hästholmenin saarella.

Eurajoen kiehutusvesireaktorit (BWR) valmisti ruotsalainen Asea-Atom, nykyinen Westinghouse Electric Company, joka on osa japanilaista Toshibaa. Loviisan painevesireaktorit (PWR) ovat neuvostoliittolaisen Atomenergoexportin tuotosta. Loviisan 1. yksikkö aloitti sähköntuotannon helmikuussa 1977 ja 2. yksikkö marraskuussa 1980. Olkiluodon reaktorit otettiin tuotantokäyttöön vuosina 1979 ja 1982.

Ydinvoimaa oli 1960-luvulla tarkoitus rakentaa nykyistä enemmän. Voimaloita ei lopulta rakennettu läheskään visioituja määriä.

Työvoima ja työturvallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen ydinvoimaloissa vuonna 2013 työskenteli 3 715 ihmistä. Yhdenkään työntekijän annos ei ylittänyt turvallisina pidettyjä rajoja.[10]

Työntekijän säteilyannos ei saa viiden vuoden aikana ylittää sataa millisievertiä. Yhtenäkään vuonna annos ei saa olla yli 50 millisievertiä. Suurin vuosiannos yksittäisellä työntekijällä oli vuonna 2013 vain 8,6 millisievertiä.[10]

Työntekijöiden säteilyannos Suomen ydinvoimalaitoksilla on vähentynyt vuosikymmenen aikana 2004–2013 noin 70 prosenttia.[10]

Viides laitosyksikkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eduskunta antoi vuonna 2002 TVO:lle luvan rakentaa Olkiluotoon Suomen viidennen ydinvoimalaitosyksikön, Olkiluoto-3:n. Aikaisemmin eduskunta oli syyskuussa 1993 kaatanut TVO:n ja Imatran Voiman yhteishakemuksen rakentaa lisäydinvoimaa.[11] Uuden voimalaitoksen toimittaa ranskalaisen Framatomen (nyk. Arevan) ja saksalaisen Siemensin muodostama konsortio. Yksikön oli tarkoitus olla tuotantokäytössä keväällä 2009, mutta sen valmistuminen on myöhästynyt reaktorisaarekkeen järjestelmien suunnittelun keskeneräisyyden sekä toimittajan rakentamisessa ja urakoinnissa ilmenneiden ongelmien takia. Uusi laitosyksikkö on tekniikaltaan painevesireaktori, niin sanottu kolmannen sukupolven kevytvesireaktori mallimerkinnältään EPR. Valmistuessaan voimalaitos tulee olemaan sähköteholtaan (1 600 MW) maailman suurin yksikkö ja laitokseen tulee myös maailman suurin höyryturbiini, mikäli Kiinaan, Shandongin maakuntaan rakenteilla oleva 2 × 1 750 MW Taishan ydinvoimalaitos ei valmistu ennen Olkiluoto-3:a.[12].

Lisärakentaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hakemuksen jättivät Fennovoima, Fortum sekä Teollisuuden Voima. 6. toukokuuta 2010 tekemällään periaatepäätöksellä hallitus hylkäsi Fortumin hakemuksen ja esittää eduskunnalle kahden uuden reaktorin rakentamista[13]. Eduskunta myönsi luvat Fennovoimalle ja Teollisuuden Voimalle 1. heinäkuuta 2010. Puolueista innokkaimmin uusia lupia kannattivat Kokoomus ja Keskusta, innokkaimmin uusia lupia vastustivat Vihreät ja Perussuomalaiset.

Ydinvoimahankkeiden kannattajien mukaan Kioton ilmastosopimuksen tavoitteita ei saavuteta ilman ydinvoimaa. Heidän mukaansa ydinvoiman keinoin voidaan vähentää Suomen riippuvuutta fossiilisista polttoaineista ja venäläisestä tuontisähköstä. Lisäksi 1970- ja 1980-lukujen taitteessa valmistuneet laitosyksiköt ovat vanhentumassa pian. Toisaalta energiakeskustelussa ydinvoiman vastustajat korostavat, että ydinvoiman lisääminen ei ole välttämättömyys, vaan valinta, ja että muun muassa energiansäästö ja uusiutuvien energianlähteiden kehittäminen ja käyttöönotto ovat ydinvoimakysymystä oleellisempia Suomen energiapolitiikan kannalta. Lisärakentamisen toteutumisen myötä Suomesta tulee ympäristöjärjestöjen mukaan maailman suurin ydinjätteen tuottaja asukasta kohden.[14]

Fennovoima[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fennovoima jätti periaatepäätöshakemuksensa[15] valtioneuvostolle tammikuussa 2009. Fennovoiman päämääränä on rakentaa Suomeen uusi ydinvoimala, joka tuottaa valmistuessaan noin 15 prosenttia Suomen sähköstä. Voimalan rakennustyöt alkaisivat vuonna 2012 ja voimala tuottaisi sähköä vuodesta 2020 eteenpäin seuraavat 60 vuotta. Fennovoima aikoo rakentaa sähköteholtaan maksimissaan 1 800 MW:n ydinvoimalaitoksen.

Fennovoiman toteuttamassa ympäristövaikutusten arvioinnissa eli YVAssa on mukana yhtiön kolme vaihtoehtoista sijoituspaikkaa, Pyhäjoki, Ruotsinpyhtää ja Simo. Fennovoiman YVAn mukaan hankkeella ei ole millään kolmesta paikkakunnasta vaikutuksia, jotka estäisivät hankkeen toteuttamisen.[16] Työ- ja elinkeinoministeriö totesi helmikuussa 2009 selostuksen kattavan lain sisältövaatimukset. Fennovoima pudotti Ruotsinpyhtään vaihtoehdoistaan joulukuussa 2009.[17] 5. lokakuuta 2011 uuden voimalan sijoituspaikaksi valittiin Pyhäjoki. [18]

Fennovoima valitsi alunperin kaksi toimittajavaihtoehtoa eli Arevan ja Toshiban (Westinghouse) ja kolme erilaista reaktorivaihtoehtoa, jotka on mainittu eduskunnan periaatepäätöksessä vuodelta 2010. Sittemmin vuonna 2013 Fennovoima vaihtoi laitostoimittajaksi venäläisen Rosatomin, joka tuli myös Fennovoiman suurimmaksi osakkaaksi[19]. Maaliskuun alussa 2014 Fennovoima jätti työ- ja elinkeinoministeriöön hakemuksen voimassa olevan ydinvoimarakentamista koskevan periaatepäätöksen täydentämisestä ja asia on palautumassa eduskunnan käsiteltäväksi[20].

Fortum[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fortum toteutti vuosina 2007–2008 ympäristövaikutusten arvioinnin tavoitteenaan rakentaa uusi laitosyksikkö Loviisaan Hästholmenin saareen nykyisten voimalaitosten välittömään läheisyyteen. Ydinvoimalaitoshankkeellaan Fortum pyrkii toteuttamaan strategiansa mukaista hiilidioksivapaan kotimaisen sähköntuotannon lisäämistä. Loviisan uuden yksikön on tarkoitus tuottaa myös kaukolämpöä pääkaupunkiseudun kuluttajien tarpeisiin. Hankkeen yhteydessä Fortum on selvittänyt teknisiä ja taloudellisia mahdollisuuksia siirtää Loviisa 3 yksikön tuottamaa lämpöä pääkaupunkiseudun kaukolämpöverkkoon. Fortumin suunnitelmien mukaan Loviisa 3 -rakentamispäätös olisi tehty 2010-luvun alkupuoliskolla, mutta keväällä 2010 valtioneuvosto ei myöntänyt lupaa Fortumin hankkeelle. Loviisa 3 -laitosyksikön sähkötehoksi on kaavailtu 1 000–1 800 MW.[21]

Teollisuuden Voima[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teollisuuden Voima tekee ympäristövaikutusten arviointia Olkiluotoon sijoitettavalle neljännelle ydinvoimalaitosyksikölle, jonka sähköteho olisi 1 000–1 800 MW. Jos suunnitelma toteutuu tavoitteena olisi rakentamisen aloittaminen 2013 ja voimalaitoksen käyttöön ottaminen noin 2018.[22] YVA-selostus saatiin valmiiksi ja jätettiin työ- ja elinkeinoministeriölle 14. helmikuuta 2008.[23]

Lainsäädäntö ja valvonta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa ydinvoiman käytöstä määrätään ydinenergialaissa[24] seuraavaa:

  • 5 § Yhteiskunnan kokonaisetu Ydinenergian käytön tulee olla, sen eri vaikutukset huomioon ottaen, yhteiskunnan kokonaisedun mukaista.
  • 6 § Turvallisuus Ydinenergian käytön on oltava turvallista eikä siitä saa aiheutua vahinkoa ihmisille, ympäristölle tai omaisuudelle.

Muunlainen ydinenergian käyttö on Suomessa laitonta. Ydinenergialain ja muiden ydinenergiaa koskevien lakien ja määräysten noudattamista valvotaan sekä kansallisesti että kansainvälisesti.

Ydinenergian käyttö on sallittu vain erityisellä luvalla. Alan tutkimus- ja kehittämis­toimintaan tällaista lupaa ei kuitenkaan tarvita, mutta tällöinkin toiminnan­harjoittajan on vuosittain tehtävä Säteily­turva­keskukselle ilmoitus asiasta.[25].

Sellaisen ydin­voima­laitoksen rakentaminen, jonka lämpö­teho on suurempi kuin 50 mega­wattia, samoin kuin ydin­jätteen loppu­sijoitus­laitoksen ja eräiden muiden ydin­aineita tai ydin­jätteitä käsittelevien laitosten rakentaminen edellyttää myös valtioneuvoston peri­aate­päätöstä, joka on annettava myös edus­kunnan tarkastettavaksi. Eduskunta voi hyväksyä valtio­neuvoston peri­aate­päätöksen sellaisenaan tai kumota sen.[26]

Ydinenenergian väärinkäytöstä saa suomessa syytteen ydinenergian käyttörikoksesta.[27] Ydinaseiden valmistaminen, maahantuonti, hallussapito, käyttö ja näiden yrittäminen on kielletty rikoslaissa, ja siihen syylistyvä taho saa syytteen ydinräjähderikoksesta.[28]

Ydinvastuu on määritelty ydinvastuulaissa 8. kesäkuuta 1972/484, jonka toteutumista STUK ja TEM valvovat.

Suomen vaakunaleijona

Työ- ja elinkeinoministeriö eli TEM vastaa ydinenergian ylimmästä valvonnasta sekä ydinenergian käytön johdosta Suomessa. Ministeriö valmistelee alan lainsäädännön ja huolehtii sen täytäntöönpanosta. TEM osallistuu Suomen edustajana ydinalan kansainvälisten sopimusten valmisteluun. TEM valvoo Suomen ydinjätehuoltoa ja hallinnoi ydinsähkön hintaan lisätyistä maksuista kerättyä Valtion ydinjäterahastoa. TEM edustaa Suomea Euratomissa, IAEA:ssa ja OECD:n atomienergiajärjestössä (NEA) sekä pohjoismaisessa ydinturvallisuuden tutkimusohjelmassa (NKS).

Säteilyturvakeskus eli STUK on ydinvoimalaitosten suunnittelua ja käyttöä valvova laitosoperaattoreista ja poliittisista päättäjistä riippumaton viranomainen. Muissa maissa on vastaavat ydinturvallisuuden valvontaviranomaiset.

Euratomin logo

Euroopan atomienergiayhteisö eli Euratom on Euroopan unionin ydinvoima-alan yhteisö, jolla on viranomaisvaltuudet. Se valvoo ydinvoiman käyttöä Euroopan unionin alueella.

IAEA:n logo

Kansainvälinen atomienergiajärjestö eli IAEA on Yhdistyneiden kansakuntien ydinenergiajärjestö, joka valvoo ydintekniikan ja ydinaineiden käyttöä kansainvälisesti. Sillä on valvontaoikeus kaikissa ydinsulkusopimuksen allekirjoittajamaissa. Ydinsulkusopimuksen piiriin kuuluvat Pakistania, Intiaa ja Israelia lukuun ottamatta kaikki maailman itsenäiset valtiot.

Stressitestit Fukushiman onnettomuuden jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fukushiman onnettomuuden seurauksena STUK arvioi EU:lle Loviisan ja Olkiluodon käyviä laitoksia ja käytetyn polttoaineen välivarastoja sekä Olkiluotoon rakenteilla olevaa laitosyksikköä joulukuun 2011 lopussa. Suunnittelu kaikkien sääilmiöiden osalta ei STUK:n mukaan ollut nykyisen käsityksen mukaan riittävä.[29]

Ydinonnettomuuden vastuu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa sijaitsevan ydinlaitoksen haltijan lain mukainen vastuu samasta ydintapahtumasta johtuneista, Suomessa syntyneistä ydinvahingoista on rajoittamaton. Suomessa sijaitsevan ydinlaitoksen haltijan lain mukaisen vastuun enimmäismäärä samasta ydintapahtumasta johtuneista, muualla kuin Suomessa syntyneistä ydinvahingoista, on 700 miljoonaa euroa.[30] Vakavin ydinonnettomuus maailmassa vuoden 2008 loppuun mennessä on ollut Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus Ukrainassa vuonna 1986, jonka taloudellisiksi kustannuksiksi on arvioitu satoja miljardeja dollareita.[31]

Ylen uutisten mukaan ainakin Satu Hassi ja Heidi Hautala ovat yrittäneet saada ydinvoimayritykset suurempaan vastuuseen toimintansa riskeistä. Toistaiseksi vuonna 2005 ydinvastuulain ydinlaitoksen omistajan korvausvastuun lisäys kaatui muun muassa vakuutusyritysten vastustukseen. Mauri Pekkarinen vahvistaa, että valtio lisää takausvastuitaan sadoilla miljoonilla euroilla.[32]

Nykyisten voimaloiden polttoaine ja jätteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ydinpolttoainetta voimaloihin tuotiin 64 tonnia uraania arvoltaan 51 miljoonalla euroa vuonna 2008. Tuonnista oli 36 % Venäjältä, 34 % Ruotsista ja 30 % muualta.[33] Ydinvoimaloista kertyy käytettyä ydinpolttoainetta 70 tonnia ja muuta voimalaitosjätettä 250–300 m³ vuodessa. Voimalaitoksen toiminnan loppuessa voimalajätettä syntyy 40 000 m³. Uraanin tuottajamaissa polttoainetonnia kohti syntyy 1 000 tonnia louhintajätettä ja viisi tonnia rikastusjätettä.[34]

Raaka-aineiden louhinta Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kauppa- ja teollisuusministeriö KTM teki päätöksen uraanivaltauksesta Enon ja Kontiolahden rajalle 10. lokakuuta 2006. Päätös antaa ranskalaiselle Cogema-yhtiölle (Compagnic Générale des Matières Nucléaires, nykyisin Areva) oikeuden uraanin ja muiden malmien etsintään. Päätös ei oikeuta koelouhintaan tai koerikastukseen. Valtaus on voimassa viisi vuotta. Yhtiö sai Enossa ja Kontiolahdella valtausoikeudet 18 alueeseen. Niiden kokonaispinta-ala on noin 1 500 hehtaaria. Valtausalueilta etsitään uraania ja toriumia.

Ydinvoiman kannatus Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

YLE teetti vuosina 2008–2010 neljä samanlaista kyselyä, joilla mitattiin Suomen kansalaisten suhtautumista viidennen ydinvoimalan jälkeisiin uusiin ydinvoimalahankkeisiin. Lisäydinvoiman vastustus vaihteli 48 ja 55 prosentin välillä ja kannatus 34 ja 38 prosentin välillä.[35]

EU:n alkuvuonna 2008 tuottaman mielipidekyselyn mukaan suomalaiset ovat innokkaimpien ydinvoiman kannattajien joukossa EU:ssa: vastanneista suomalaisista 61 % kannatti sähkön tuottamista ydinvoimalla, kun EU-kansalaisten keskiarvo oli 44 %. Kolme vuotta aikaisemmin tehdyssä kyselyssä EU-keskiarvo oli 37 %.[36]

Suomen poliittisista puolueista ydinvoiman lisärakentamista kannattaa Kokoomus.[37] Elokuussa 2009 valtiovarainministeri, kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen kertoi haluavansa antaa ydinvoimaluvat kaikille kolmelle hakijalle.[38] Keskusta on linjannut hyväksyvänsä ydinvoiman lisärakentamisen.[39] Vihreät,[40] Vasemmistoliitto[41] ja RKP[42] vastustavat sitä. Aikaisemmin Perussuomalaiset vastustivat ydinvoimaa,[43] mutta vuoden 2011 eduskuntavaaliohjelmassaan he linjasivat kannattavansa sitä.[44] Kristillisdemokraatit[45] ja SDP[46] ovat jättäneet kantansa avoimeksi.

Eduskuntavaalien 2007 ehdokkaat olivat ydinvoimakielteisempiä kuin suomalaiset keskimäärin. Yli puolet vastusti kuudennen ydinvoimalan rakentamista, ja rakentamisen kannattajia oli runsaat 40 prosenttia ehdokkaista. Keskimäärin suomalaisista rakentamista vastusti tuolloin kolmannes, ja hankkeen rakentamisen kannalla oli lähes 60 prosenttia suomalaisista.[47]

Ydinvoimaloiden sähköntuotanto Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ydinsähkö Suomessa GWh[48][49][50][51]
Vuosi Sähkönkulutus Ydinsähkö Kasvu vuodesta 1990
1990 62 334 18 128 0
1991 62 288 18 407 279
1992 63 196 18 170 42
1993 65 545 18 800 672
1994 68 257 18 328 200
1995 68 946 18 128 0
1996 70 018 18 679 551
1997 73 603 20 051 1 923
1998 76 630 20 976 2 848
1999 77 779 22 060 3 932
2000 79 158 21 575 3 447
2001 81 188 21 854 3 726
2002 83 542 21 395 3 267
2003 85 229 21 830 3 702
2004 87 041 21 814 3 686
2005 84 672 22 356 4 228
2006 90 024 22 004 3 876
2007 90 374 22 501 4 373
2008 87 247 22 050 3 922
2009 81 292 22 601 4 473
2010 87 703 21 889 3 761
2011 84 241 22 266 4 138
2012 85 131 22 063 3 935
2013 (ennakkotieto) 83 897 22 698 4 570

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Uutinen Helsingin Sanomien verkkosivulla 1.7.2010
  2. [1]
  3. [2]
  4. [3]
  5. [4]
  6. [5]
  7. ATS Ydintekniikka 3/2007
  8. Auer J. & Teerimäki N. (1982) Puoli vuosisataa Imatran Voimaa. Imatran Voima, Helsinki 1982
  9. http://www.iaea.org/programmes/a2/index.html, IAEA, Power Reactor Information System
  10. a b c Yle: "Ydinvoimaloiden työntekijöille ennätysvähän säteilyä" Julkaistu: 27.3.2014 Viitattu: 31.3.2014
  11. Ydinvoima valtioneuvoston käsittelyyn mtv3.fi. 14.1.2002. Viitattu 12.7.2010.
  12. Taishan nuclear power plant to be one of world's largest 22.12.2009. People's Daily Online. Viitattu 15.4.2011. (englanniksi)
  13. Hallitus hyväksyi ydinvoimaluvat taloussanomat.fi. 6.5.2010. Viitattu 12.5.2010.
  14. Hallitus haluaa Suomesta maailman suurimman ydinjätteen tuottajan greenpeace.fi
  15. Fennovoiman periaatepäätöshakemus
  16. Fennovoiman ympäristövaikutusten arviointiselostus
  17. [6]
  18. Tiedote voimalan paikan päätöksestä
  19. Fennovoima valitsi Rosatomin Yle Uutiset. Viitattu 5.3.2014. (suomeksi)
  20. Vapaavuori: Fennovoiman luvan täydentäminen eduskuntakäsittelyyn Yle Uutiset. Viitattu 5.3.2014. (suomeksi)
  21. Ympäristövaikutusten arviointi Loviisassa Fortum Oyj. Viitattu 22.1.2008.
  22. Ympäristövaikutusten arviointiohjelman yhteenveto (PDF) Teollisuuden Voima Oyj. Viitattu 22.1.2008.
  23. Olkiluodon neljännen ydinvoimalaitosyksikön YVA-selostus valmis - Selostus jätettiin tänään työ- ja elinkeinoministeriölle 14.2.2008. Teollisuuden Voima Oyj. Viitattu 15.2.2008.
  24. Ydinenergialaki, 5–6 §
  25. Ydinenergialaki, 8 §
  26. Ydinenergialaki, 11 - 15 §
  27. Rikoslaki, luku 44, 10 §
  28. Rikoslaki, luku 34, 6 §
  29. Suomen ydinlaitosten turvallisuudessa parantamisen varaa yle 30.12.2011
  30. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1987/19870990
  31. Nuclear power is not the answer to climate change The Imperative for an Energy Revolution Greenpeace 5.12.2007
  32. Vihreät: Olkiluodon polttojärjestelmä todettu vaaralliseksi USA:ssa yle 28.4.2008
  33. Energiaennakko 2008 Tilastokeskus 2009, T5.3 Energiatuotteiden tuonti ja arvo maittain vuonna 2008
  34. Jari Lyytimäki ja Harri Hakala, Ympäristön tila ja suojelu Suomessa, Gaudeamus, 2008, s. 248
  35. Suomalaiset ovat yhä nihkeitä uusille ydinreaktoreille YLE Uutiset
  36. Tuohinen Petteri: Ydinvoiman kannatus on kasvanut EU:ssa. Ydinvoiman kannatus on kasvanut kolmessa vuodessa merkittävästi Euroopan unionin jäsenmaissa, selviää EU-komission julkaisemasta tuoreesta mielipidekyselystä. Helsingin Sanomat 5.7.2008 [7]
  37. Energia- ja ilmastopoliittinen kannanotto 11. kseäkuuta 2006. Kansallinen Kokoomus. Viitattu 15. helmikuuta 2007.
  38. Kaleva: Valtiovarainministeri: Ydinvoimala tulee antaa kaikille kolmelle hakijalle 17.8.2009
  39. "— — Suomessa on varauduttava myös ydinvoiman lisäkapasiteetin rakentamiseen." Keskustan tavoitteet vaalikaudelle 2007–2011 Suomen Keskusta r.p.. Viitattu 15.2.2007.
  40. Ryhmäpuheenvuoro ilmastonmuutosta ja energiansaannin turvaamista koskevassa välikysymyskeskustelussa 17. tammikuuta 2007. Vihreät. Viitattu 15. helmikuuta 2007.
  41. Eduskuntavaaliohjelma 2007 22.11.2006. Vasemmistoliitto. Viitattu 15.2.2007.
  42. Eduskuntavaaliohjelma 2007 Svenska folkpartiet. Viitattu 15.2.2007.
  43. Eduskuntavaaliohjelma 2007 13.8.2006. Perussuomalaiset rp.. Viitattu 15.2.2007.
  44. Suomalaiselle sopivin – Perussuomalaiset r.p:n eduskuntavaaliohjelma 2011 25.2.2011. Perussuomalaiset. Viitattu 19.3.2011.
  45. Kristillisdemokraattien tärkeimmät tavoitteet Kristillisdemokraatit. Viitattu 15.2.2007.
  46. Vaaliohjelma 11.11.2006. SDP. Viitattu 15.2.2007.
  47. Kansanedustajaehdokkaat suhtautuvat kielteisesti ydinvoimaan 14.2.2007. YLE uutiset. Viitattu 15.2.2007.
  48. Energiatilasto vuosikirja 2007, Tilastokeskus joulukuu 2007, T3.1 Sähkön hankinta
  49. Energiaennakko 2008 Tilastokeskus 2009, Sähkö T3.1
  50. Energiatilasto vuosikirja 2011 Tilastokeskus 2012, T3.1 Sähkön hankinta
  51. Sähkön hankinta ja kokonaiskulutus, Tilastokeskus, 28.3.2014. Viitattu 28.5.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]