Fortum

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Fortum Oyj

Fortumin logo.svg

Yritysmuoto Julkinen osakeyhtiö
Osake OMXH: FUM1V
Markkina-arvo Nousua 14 774 milj. € (31.12.2013)[1]
Perustettu 1998
Toimitusjohtaja Tapio Kuula
Kotipaikka Suomen lippu Espoo, Suomi
Toimiala Energia
Tuotteet sähkö, lämpö, höyry, energia-alan asiantuntijapalvelut
Liikevaihto Laskua 6 056 milj. € (2013)[1]
Liikevoitto Laskua 1 712 milj. € (2013)[1]
Henkilökuntaa Laskua 9 886 (31.12.2013)[1]
Tytäryhtiöt Fortum Markets AB, Fortum Service AB, Fortum Service Öst AB, Fortum Värme, Fortum Distribution, Fortum Generation, Fortum Power & Heat AB
Kotisivu www.fortum.com/fi
Fortumin pääkonttori Espoon Keilaniemessä.
Klaipėdan voimalaitos Liettuassa

Fortum Oyj on suomalainen energiayhtiö, jonka toiminta on keskittynyt Pohjoismaihin, Venäjälle, Puolaan ja Itämeren alueelle. Yhtiön toimintaan kuuluu sähkön ja lämmön tuotanto, myynti ja jakelu, voimalaitosten käyttö- ja kunnossapitopalvelut, sekä energiaan liittyvät muut palvelut. Yhtiön päätuotteita ovat sähkö, lämpö ja höyry. Fortumin liikevaihto vuonna 2013 oli 6,1 miljardia euroa. Fortum perustettiin ja listattiin Nasdaq OMX Helsinkiin vuonna 1998. Yhtiön toimitusjohtaja on Tapio Kuula. Vuonna 2013 hänen sijaisenaan toimi maaliskuun lopusta alkaen talousjohtaja Markus Rauramo[2]. Tapio Kuula palasi töihin marraskuussa 2013.[3]

Yhtiön toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjoismaiden ja Itämeren alueen lisäksi Fortum toimii myös Länsi-Siperiassa Venäjällä, josta se osti vuonna 2008 paikallisen energiayhtiö TGK-10:n (nykyinen OAO Fortum). Fortumin 9 500 työntekijästä 4 200 toimii Venäjällä.

Fortumin pääkonttori sijaitsee Espoon Keilaniemessä. Vuonna 1976 Nesteen käyttöön valmistunut 84-metriä korkea pääkonttori on Suomen korkein toimistorakennus ja pääkaupunkiseudun neljänneksi korkein rakennus. Sen lisärakennus valmistui vuonna 1994.

Ydinvoima[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fortum omistaa Suomessa Loviisan ydinvoimalaitoksen ja 26,6 % Teollisuuden Voimasta, joka omistaa Olkiluodon ydinvoimalaitoksen.

Ruotsissa Fortum omistaa 45,5 % Oskarshamnin ydinvoimalaitoksesta ja 22 % Forsmarkin ydinvoimalaitoksesta.[4]

Fortum ei omista ydinvoimaa Venäjällä. Marraskuussa 2010 uutisoitiin Fortumin ja Rosatomin solmineen aiesopimuksen ydinvoimayhteistyöstä.[5]

Vesivoima[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fortum omistaa 159 vesivoimalaitosta kokonaan tai osittain Ruotsissa ja Suomessa. Yhtiön tuottamasta sähköstä noin kolmasosa on vesivoimaa.[6]

Sähkön ja lämmön yhteistuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fortumilla on toimintamaissaan 26 sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitosta (CHP) ja satoja lämpölaitoksia. Vuonna 2012 yhtiö ilmoitti investoivansa 20 miljoonaa euroa uuteen bioöljyn tuotantolaitokseen Joensuussa. Laitos integroitiin Joensuun sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitokseen, ja sen tuotantotoiminta käynnistyi marraskuussa 2013.[7] Laitos on Fortumin mukaan ensimmäinen laatuaan maailmassa.[8] Bioöljy korvaa fossiilisia polttoaineita lämmöntuotannossa ja vähentää siten hiilidioksidipäästöjä.

Sähkön myynti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fortum myy sähköenergiaa sekä erilaisia sähkötuotteita ja palveluja Pohjoismaissa noin 1,2 miljoonalle yksityis- ja yritysasiakkaalle. Vuonna 2013 sähköä myytiin 12,1 terawattituntia.[6] Kaikki myytävä sähkö sähkö hankitaan pohjoismaisesta Nord Pool -sähköpörssistä.

Yhteiskuntavastuu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vertailu muihin yhtiöihin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2013 yritysten suoriutumista ilmastoasioissa tarkasteleva Carbon Disclosure Project (CDP) arvioi Fortumin Pohjoismaiden parhaaksi perushyödykkeitä tarjoavaksi yhtiöksi. CDP:n pohjoismaiseen ilmastoindeksiin kuuluu 27 yritystä, jotka ovat kunnostautuneet kasvihuonekaasupäästöjen raportoinnissa ja ilmastonmuutoksen torjunnassa.[9] Saksalainen oekom research AG on myöntänyt Fortumille Prime Status (B-) -luokituksen. Fortum on mukana myös STOXX Global ESG Leaders -indekseissä, joihin on listattuna maailman johtavia yrityksiä ympäristövastuun, sosiaalisen vastuun ja vastuullisen hallintotavan kriteereillä mitattuna, sekä NASDAQ OMX:n ja GES Investment Servicen OMX GES Sustainability Finland -indeksissä, joka vertailee NASDAQ OMX Helsingin pörssiin listautuneita johtavia yrityksiä ja niiden vastuullisuutta.[10]

Ympäristömerkinnät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaiken Fortumin myymän sähkön alkuperä on todennettu eurooppalaisen Guarantee of Origin –järjestelmän mukaisella alkuperätakuulla,[11] suomalaisella Ekoenergia-merkillä, Ruotsin luonnonsuojeluyhdistyksen myöntämällä Bra Miljöval- merkillä[12] tai Ruotsin kantaverkkoyhtiö Svenska Kraftnätin myöntämällä GO-merkillä. Sähkön alkuperätakuut ovat sertifikaatteja, joiden avulla varmennetaan, että sähkö on tuotettu uusiutuvista energialähteistä tai tehokkaalla yhteistuotannolla. Suomessa alkuperätakuut myöntää kantaverkkoyhtiö Fingrid.[11]

Hiilidioksidipäästöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2013 Fortumin koko sähköntuotannon CO2-ominaispäästöt olivat 202 g/kWh, vuonna 2012 sähköntuotannosta 63 % oli hiilidioksidipäästötöntä.[13] Näin Fortum on yksi vähäpäästöisimmistä suurista sähköyhtiöistä Euroopassa.[14]

Omistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fortumin osake on noteerattu Helsingin pörssissä ja yhtiöllä oli noin 130 000 osakkeenomistajaa vuoden 2013 lopussa. Fortum on valtionyhtiö, sillä Suomen valtion omistusosuus on 50,8 % (31.12.2013).[15] Yhtiön osakekannan markkina-arvo vuoden 2013 lopussa oli 14,8 miljardia euroa[1] (2012: 12,6 mrd euroa).[16]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkelit: Imatran Voima ja Neste Oil

Fortum Oyj muodostettiin vuonna 1998 yhdistämällä Imatran Voima Oy ja Neste Oy, joissa molemmissa Suomen valtio oli enemmistöomistajana. Imatran Voima oli pääasiassa sähkön- ja lämmöntuotantoa harjoittava yhtiö, joka oli perustettu vuonna 1932 hallinnoimaan ja käyttämään Imatrankosken vesivoimalaitosta. Yhtiön omistukseen tuli myöhemmin joukko muita voimalaitoksia, joista suurimpia ovat Oulujoen voimalaitokset, Inkoon ja Naantalin voimalaitos hiilivoimalaitokset ja Loviisan ydinvoimalaitos.

Neste Oy perustettiin 9. tammikuuta 1948 valtion öljynjalostamoksi, jotta maahan saataisiin enemmän verotuloja öljystä. Yhtiö oli perustamistaan seuranneina vuosikymmeninä yksi maan suurimmista veronmaksajista.

Fortum jakautui 1. toukokuuta 2004 kahdeksi yhtiöksi, joista Fortumiin jäi sähkön- ja lämmöntuotanto ja Neste Oilille siirtyi öljyliiketoiminta. Neste Oil kuului koko vuoden 2004 Fortum-konserniin ja irtaantui siitä vasta keväällä 2005. Yhtiön toimitusjohtajana toimi Mikael Lilius vuodesta 2000 vuoteen 2009.

Suomen markkinat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tammikuussa 2006 Fortumin tytäryhtiö Fortum Power and Heat osti Espoon kaupungilta sen osuuden E.ON Finland Oystä. Kaupan ansiosta Fortumin kritisoitiin saaneen siirtokapasiteetin niukkuuden vuoksi ainakin osan ajasta määräävän markkina-aseman Suomen markkinoilla. Kilpailuvirasto hyväksyi kaupan kesäkuussa, mutta asetti kaupan ehdoksi sähköntuotannon vuokraamista kilpailijoille: Fortumin tuli vuokrata 1 TWh niin sanottua virtuaalikapasiteettia 31.3.2011 asti, ja Meri-Porin hiilivoimalaitoksen osuus tuotannosta 30.6.2010 asti. Lisäksi Haapaveden turvelauhdevoimala ja Hämeenlinnan yhteistuotanto- sekä kaasuturbiinivoimalaitos tuli myydä.[17] Fortum valitti päätöksestä, ja Markkinaoikeus hyväksyi Fortumin valituksen maaliskuussa 2008. Ratkaisussaan se katsoi Kilpailuviraston päätöksestä poiketen, ettei Fortum ollut määräävässä markkina-asemassa ennen kyseistä yrityskauppaa eikä sen jälkeenkään. [18] Kilpailuvirasto valitti päätöksestä edelleen Korkeimpaan hallinto-oikeuteen, joka kuitenkin piti voimassa markkinaoikeuden antaman ratkaisun. [19]

Helsingin Sanomien mukaan Fortumille Espoon Sähkön osto E.ON:lta oli hyvä liiketoimi, espoolaisten maksamat hinnat kaukolämmöstä paransivat lehden mukaan selvästi Fortumin tulosta. Lisäksi kaukolämmön myynti on aina alueellinen monopoli, eikä sen hinnan osalta suoriteta viranomaisvalvontaa, kuten tehdään sähkön siirtomaksujen osalta.[20]

Suomessa Matti Purasjoki syyskuussa 2006 teki Kauppa- ja teollisuusministeriölle selvityksen, jossa hän ehdotti Fortumin hallitsevan markkina-aseman rajaamista. Hän ehdotti uutta valtionyhtiötä ja suurten voimaloiden yhteisomistuksen kieltämistä.[21][22]

Vuonna 2012 Fortum myi tytäryhtiönsä Fortum Energiaratkaisut Oy:n ja Fortum Termest AS:n Pohjois-Euroopassa toimivalle sijoitusyhtiölle, EQT Infrastructure Fundille. Yrityskaupan myötä nämä kaksi yritystä yhdistyivät Adven Oy:ksi.[23]

Fortum ilmoitti 12. joulukuuta 2013 luopuvansa sähkönsiirrosta Suomessa ja myyvänsä liiketoimintonsa Suomi Power Networksille, jonka suurimpina osakkaina on kansainväliset sijoittajat First State Investments ja Borealis Infrastructure Management ja muina osakkaina Keva ja Lähi-Tapiola.[24] Kauppa saatiin päätökseen maaliskuussa 2014, ja uusi sähkönsiirtoyhtiö aloitti toimintansa nimellä Caruna Oy.[25]

Toiminta Venäjällä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kesällä 2007 Fortum myi osuuteensa Luoteis-Venäjällä toimivasta Lenenergo-sähkönjakeluyhtiöstä. Ostajina olivat RAO UES, VTB pankki ja I.D.E. Electricity Distribution Investments 1.[26] Viimeksi mainitun nimen takana seisoo Integrated Energy Systems.[27] Sitä ennen myös Pietarin kaupunki oli ilmaissut mielenkiintonsa ostaa osuus.[28]

Fortum osti maaliskuussa 2008 venäläisestä sähköntuotantoyrityksestä TGK-10 29 % Tšeljabinskin alueella. Myyjä oli RAO UES. Yrityksen liikevaihto on 590 miljoonaa euroa ja henkilöstö 6100 työntekijää.[29] Talouselämä-lehden mukaan Fortumin yritysostohanke oli Suomen historian suurimpia investointeja ulkomaille ja suurin investointi Venäjälle. Kauppa maksoi 2,7 mrd euroa. Fortum nosti edelleen omistusosuuteensa 93 prosenttiin vuoden 2008 loppuun mennessä. Fortumin kannattavuuslaskenta perustui sähkön hinnan vapauttamiseen vuonna 2011, jolloin analyytikkojen mukaan sähkön hinta Venäjällä saattaa kaksinkertaistua. Ostetun yrityksen voimaloiden alueella asuu neljä miljoonaa ihmistä.[30] Yhtiön nimeksi muutettiin OAO Fortum keväällä 2009. Se rakentaa noin 1,4 mrd euroa maksavan Njaganin voimalaitoksen vuoden 2012 loppuun mennessä. Voimalaitos tuottaa sähköä Hanti-Mansian öljy- ja kaasuteollisuudelle.[31]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Tilinpäätöstiedote 2013 4.2.2014. Fortum Oyj. Viitattu 6.3.2014.
  2. Salokorpi, Jussi: Fortumin Kuula sairauslomalle - rutiinitutkimuksissa löytyi etäpesäkkeitä 25.3.2013. Yle. Viitattu 25.3.2013.
  3. Fortumin toimitusjohtaja Tapio Kuula selätti syövän – palaa töihin 17.10.2013. Sanoma Media Finland. Viitattu 27.2.2014.
  4. Ägarstrukturen på elmarknaden. Vem äger vad på den svenska elmarknad, s. 9-10. Internet Archivessa, tallennettu 27.10.2007. Energimarknadsinspektionen, 2006. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 14.3.2014). (ruotsiksi)
  5. Fortum ja Rosatom ydinvoimayhteistyöhön 30.11.2010. Mtv. Viitattu 14.3.2014.
  6. a b Vuosikertomus 2013 19.2.2014. Fortum Oyj. Viitattu 27.2.2014.
  7. Lehtiniemi, Keimo: Joensuusta tuli öljykaupunki – Fortum käynnisti bioöljylaitoksen 29.11.2013. Mtv. Viitattu 27.2.2014.
  8. Fortum aloitti bioöljyn tuotannon Joensuussa - laitos on ensimmäinen laatuaan maailmassa 29.11.2013. Fortum Oyj. Viitattu 27.2.2014.
  9. | Nimeke = CDP Nordic 260 Climate Change Report 2012 | Julkaisija = Carbon Disclosure Project | Viitattu = 27.2.2014
  10. Fortumin kestävän kehityksen raportti 2012 27.3.2013. Fortum Oyj. Viitattu 27.2.2014.
  11. a b Sähkön alkuperätakuu, Energiaviraston kotisivut Energiavirasto. Viitattu 14.3.2014.
  12. Bra Miljövalin kotisivut Svenska Natusyddsföreningen. Viitattu 14.3.2014.
  13. Ympäristövastuun tunnusluvut Viitattu 17.3.2014.
  14. Markkina-asema Viitattu 17.3.2014.
  15. Suurimmat osakkeenomistajat Fortum Oyj. Viitattu 6.3.2014.
  16. Tilinpäätöstiedote 2013 4.2.2014. Fortum Oyj. Viitattu 12.2.2014.
  17. Kilpailuviraston vuosikirja 2007, s. 25. Kilpailuvirasto, 2009. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 15.3.2014).
  18. Markkinaoikeus hyväksyi Fortumin valituksen Kilpailuviraston päätöksestä E.ON Finland Oyj:n yrityskauppavalvonta-asiassa (Markkinaoikeuden päätös Fortumin valituksesta, diaarinumero 209/06/KR) 14.3.2008. Markkinaoikeus. Viitattu 17.3.2014.
  19. KHO piti voimassa markkinaoikeuden Fortum-asiassa antaman ratkaisun (Kilpailuviraston tiedote Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksestä) 27.8.2010. Kilpailu- ja kuluttajavirasto. Viitattu 17.3.2014.
  20. Espoolaiset lihottivat Fortumin alkuvuoden liikevoittoa, Helsingin Sanomat 19.10.2007 B s.8, HS Arkisto, maksullinen
  21. Pohjolan sähkömarkkinoille jälleen huonot arvosanat, Helsingin Sanomat, 6.1.2007
  22. Purasjoki rajoittaisi Fortumin asemaa, Helsingin Sanomat 4.10.2006, B6
  23. Fortum Energiaratkaisut Oy:n ja Fortum Termest AS:n myynti saatu päätökseen 1.2.2012. Viitattu 1.6.2012.
  24. Salokorpi, Jussi & Länkinen, Tiina: Fortum myy sähköverkot 2,55 miljardilla 12.12.2013. Yle. Viitattu 21.12.2013.
  25. Alexandra Räikkönen: Fortumin myydystä sähkönsiirtoliiketoiminnasta tuli Caruna 25.3.2014. Arvopaperi. Viitattu 1.4.2014.
  26. Fortum myy Lenenergo-pottinsa 17.8.2007. Taloussanomat. Viitattu 27.8.2007.
  27. KES Grabbed a Portion of Fortum’s Share 20.8.2007. Kommersant. Viitattu 27.8.2007. (englanniksi)
  28. Pietari kiinnostunut Fortumin osuudesta Lenenergossa 15.6.2007. Taloussanomat. Viitattu 27.3.2010.
  29. Talouselämä, viikon yrityskaupat 7.3.2008 s.15.
  30. Fortumin Lilius vie miljardit Siperiaan, Talouselämä, 7.3.2008 s.10.
  31. Fortumilla kallis voimalaitosurakka Siperiassa yle 21.7.2009

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Fortum.