Ruotsalainen kansanpuolue

Wikipedia

Svenska folkpartiet i Finland r.f. Ruotsalainen kansanpuolue r.p.
Perustettu	1906
Johto	Stefan Wallin (pj.) Anna Bertills (vpj.) Christel Liljeström (vpj.) Nils Torvalds (vpj.)[1] Ulla Achrén (puoluesihteeri)
Poliittinen ideologia	Konservatismi ja liberalismi[2] Liberalismi ja sosiaaliliberalismi[3]
Äänenkannattaja	Medborgarbladet
Kansanedustajia	9 (2007)
Eurokansanedustajia	1 (2009)
Kunnanvaltuutettuja	510 (2008)[4]
Jäsenyydet	Liberal International[5] ELDR
Kotisivu	www.sfp.fi

Ruotsalainen kansanpuolue, lyhennettynä RKP (ruots. Svenska folkpartiet i Finland r.f., lyh. Sfp), on puolue, joka edustaa pääasiassa Suomen ruotsinkielistä väestönosaa eli suomenruotsalaisia. Puolueen luetaan yleensä kuuluvan poliittiseen oikeistoon. Muihin eduskuntapuoleisiin verrattuna RKP:n ohjelmassa kielikysymys saa suurta huomiota, sillä ruotsin kielen aseman säilyttäminen on monille suomenruotsalaisille keskeinen asia. Monissa muissa kysymyksissä RKP on hyvin hajanainen, koska sillä on äänestäjiä pohjalaisista maanviljelijöistä eteläsuomalaisiin liberalisteihin. RKP:n edeltäjä oli 1880-luvun alusta vuoteen 1906 toiminut Ruotsalainen puolue.

RKP on saanut eduskuntavaaleissa sotien jälkeen kymmenkunta paikkaa, vuoden 2007 vaaleissa yhdeksän. Pienistä eduskuntapuoleista RKP on sikäli ainutlaatuinen, että se on päässyt lähes aina hallitukseen. Se on ollut mukana 41:ssä 66 hallituksesta, mukaan lukien kaikki hallitukset vuodesta 1975 lähtien (2007). Pois lukien lyhyet virkamieshallituskaudet, vuodesta 1956 lähtien RKP on joutunut hallituksen ulkopuolelle vain Paasion I hallituksen kaudeksi 1966–1968, joka oli sosialistien ja keskustan kansanrintamahallitus, sekä lyhyiksi yksipuoluehallituskausiksi Miettusen keskustahallituksen 1961–1962 ja Paasion sosiaalidemokraattihallituksen ajan. Puolueen presidenttiehdokas 2006 oli Henrik Lax.

RKP on Suomen ainoa alueellinen puolue.^[2] Eduskuntavaaleihin 2007 RKP osallistui vain neljässä vaalipiirissä: Helsingin vaalipiirissä, Uudenmaan vaalipiirissä, Vaasan vaalipiirissä ja Varsinais-Suomen vaalipiirissä. Ruotsalaiseen eduskuntaryhmään kuuluu perinteisesti myös Ahvenanmaan vaalipiirin edustaja, vaikka hän ei olekaan RKP:n kansanedustaja.

Sisällysluettelo 1 Historia 2 Politiikka 3 Merkittäviä henkilöitä 4 Vaalimenestys 5 Kirjallisuus 6 Katso myös 7 Lähteet 8 Aiheesta muualla

[muokkaa] Historia

Svekomanian poliittiseksi ilmentymäksi perustettiin Ruotsalainen puolue, joka oli (muiden ajan puolueiden tavoin) lähinnä parlamentaarikkojen ympärille muodostuva parlamentaarinen eliittipuolue.^[2] Suomen muututtua demokratiaksi puolue vaihtoi nimensä Ruotsalaiseksi kansanpuolueeksi. Kun fennomania oli sivistyksellisesti radikaali, mutta poliittisesti konservatiivinen liike, perustui svekomania pääasiassa liberaalille arvopohjalle.^[6] Valtaosa Liberaalisen puolueen jäsenistöstä siirtyi Ruotsalaiseen puolueeseen 1880-luvun aikana.^[7]

Eduskuntauudistuksen jälkeen vuonna 1906 pidetyssä Ruotsalaisen puolueen puoluekokouksessa sen nimi muutettiin Svenska Folkpartietiksi. Puolueen tavoitteeksi asetettiin koko ruotsia puhuvan väestön kokoaminen yhteen yhteiskuntaluokkaan katsomatta ja sille hyväksyttiin ohjelma, jossa oli vain puolueen yhtenäisyyden kannalta oleelliset asiat. Tärkeämmäksi teemaksi nousi kielikysymys.^[8]

RKP kannattaa markkinataloutta ja vapaata kilpailua. Veronalennukset lisäisivät sen mielestä ihmisten motivaatiota käydä töissä. Ulkopolitiikassa puolue on kannattanut perinteisesti pohjoismaista yhteistyötä. Näkyvin henkilö on ollut Jan-Erik Enestam, joka on toiminut useita vuosia puoluejohtajana ja ministerinä, ensin sisäministerinä, sitten puolustusministerinä ja sen jälkeen ympäristöministerinä. Ympäristöministerin paikan hän luovutti puolueen nykyiselle puheenjohtajalle Stefan Wallinille. Keskusta luovutti RKP:lle myös toisen ministerisalkun.

RKP:n kannatus on seurannut ruotsinkielisen väestönosan osuutta väestöstä niin, että puolue kerää eduskuntavaaleissa ääninä noin puolet ruotsinkielisen väestön lukumäärästä. Suomen väestöstä on ruotsinkielisiä 289 951 henkeä (5,4 %) ^[9].

[muokkaa] Politiikka

RKP on perinteisesti kannattanut vahvaa kaksikielisyyttä (Ahvenanmaata lukuun ottamatta), pohjoismaalaistyyppistä sosiaaliturvaa, ympäristöasioiden huomioon ottamista ja ruotsinkielisen vähemmistön oikeuksien takaamista ylipäätään. Europarlamentissa RKP kuuluu Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmään. RKP on ollut EU-yhdentymisen kannattaja, mutta ei ole toistaiseksi ottanut kantaa NATO-jäsenyyteen.

Puolueelle ominaista on ruotsin aseman kielen korostamisen lisäksi arvoliberalismi tiettyjen kysymysten kohdalla. RKP esimerkiksi kannattaa homo- ja lesbopareille yhtä laajaa adoptio-oikeutta kuin heteropareille.^[10] Tähän sisältyisi myös mahdollisuus ulkoiseen adoptioon. Homoparien sisäistä adoptio-oikeutta vastaan ei äänestänyt vuonna 2009 yksikään RKP:n kansanedustaja.^[11]

Varsinkin Astrid Thors tunnetaan myös hyvin liberaalista maahanmuuttopolitiikastaan.^[12] Thors on arvostellut nuuskan myyntikieltoa^[13], ja myös RKP:n eduskuntaryhmä on ajanut nuuskan laillistamista.^[14]

Viisi RKP:n kansanedustajaa kuitenkin asettui tukemaan Minna Sirnön ehdottamaa seksin yleistä ostokieltoa. Kolme RKP:n edustajaa äänesti myös seksin myynnin kieltämisen puolesta.^[15]

Stefan Wallin on ilmoittanut RKP:n olevan perussuomalaisten vastavoima.^[16]

[muokkaa] Merkittäviä henkilöitä

Nykyisiä poliitikkoja Stefan Wallin (puoluejohtaja, kulttuuri- ja urheiluministeri) Carl Haglund (europarlamentaarikko) Astrid Thors (kansanedustaja, EU- ja maahanmuuttoministeri, entinen europarlamentaarikko) Thomas Blomqvist (kansanedustaja) Christina Gestrin (kansanedustaja) Anna-Maja Henriksson (kansanedustaja) Håkan Nordman (kansanedustaja) Mikaela Nylander (kansanedustaja) Mats Nylund (kansanedustaja) Ulla-Maj Wideroos (kansanedustaja, entinen II valtiovarainministeri)

Puolueen puheenjohtajat Axel Lille (1906–1917) Eric von Rettig (1917–1934) Ernst von Born (1934–1945 ja 1955–1956) Ralf Törngren (1945–1955) Lars Erik Taxell (1956–1966) Jan-Magnus Jansson (1966–1973) Kristian Gestrin (1973–1974) Carl Olof Tallgren (1974–1977) Pär Stenbäck (1977–1985) Christoffer Taxell (1985–1990) Ole Norrback (1990–1998) Jan-Erik Enestam (1998–2006) Stefan Wallin (2006–)

Entisiä ministereitä Eva Biaudet Gustav Björkstrand Leo Ehrnrooth Ragnar Granvik Carl-Olaf Homén Sven Högström Bertel Lindh Nils Meinander Torsten Nordström Axel Palmgren Hjalmar Procopé August Ramsay Henrik Ramsay Elisabeth Rehn Julius Stjernvall J.O. Söderhjelm Grels Teir Rolf Witting

Entisiä kansanedustajia

• Amos Anderson
• Rafael Colliander
• Jörn Donner
• Georg C. Ehrnrooth
• Rainer Erlund
• Ernst Estlander
• Annie Furuhjelm
• Ragnar Furuhjelm
• Gunnar Jansson
• Henrik Lax
• Ingvar S. Melin
• Ole Wasz-Höckert
• Jutta Zilliacus
• John Österholm

[muokkaa] Vaalimenestys

Eduskuntavaalit Vuosi Edustajia Kannatus 1907 24 112 267 12,60 % 1908 24 103 146 12,74 % 1909 25 104 191 12,31 % 1910 26 107 121 13,53 % 1911 26 106 810 13,31 % 1913 25 94 672 13,07 % 1916 21 93 555 11,76 % 1917 21 108 190 10,90 % 1919 22 116 582 12,13 % 1922 25 107 414 12,41 % 1924 23 105 733 12,03 % 1927 24 111 005 12,20 % 1929 23 108 886 11,45 % 1930 20 113 318 10,03 % 1933 21 115 433 10,42 % 1936 21 121 619 10,36 % 1939 18 124 720 9,61 % 1945 14 134 106 7,90 %

Vuosi Edustajia Kannatus 1948 13 137 981 7,34 % 1951 14 130 524 7,20 % 1954 12 135 768 6,76 % 1958 13 126 365 6,50 % 1962 13 140 689 6,11 % 1966 11 134 832 5,69 % 1970 11 135 465 5,34 % 1972 9 130 407 5,06 % 1975 9 128 211 4,66 % 1979 9 122 418 4,23 % 1983 10 137 423 4,61 % 1987 12 152 597 5,30 % 1991 11 149 476 5,48 % 1995 11 142 874 5,14 % 1999 11 137 330 5,12 % 2003 8 128 824 4,61 % 2007 9 126 520 4,57 %

Kunnallisvaalit Vuosi Valtuutetut Kannatus 1950 109 200 7,25 % 1953 120 544 6,85 % 1956 101 637 6,08 % 1960 124 024 6,3 % 1964 120 860 5,6 % 1968 754 126 902 5,60 % 1972 647 130 136 5,20 % 1976 673 126 189 4,70 % 1980 676 128 308 4,68 % 1984 701 137 837 5,11% 1988 712 139 209 5,29 % 1992 664 133 633 5,02 % 1996 671 129 518 5,45 % 2000 644 113 170 5,09 % 2004 636 124 011 5,19 % 2008 510 120 226 4,71 %

Europarlamenttivaalit Vuosi Mepit Kannatus 1996 1 129 425 5,75 % 1999 1 84 153 6,77 % 2004 1 94 421 5,70 % 2009 1 101 453 6,09 %

Presidentinvaalit valitsijamiesten vaalit Vuosi Ehdokas Valitsijamiehet Kannatus 1925 Karl Söderholm 35 78 422 12,6 % 1931 25 75 382 9,0 % 1937 25 102 250 9,2 % 1950 23 137 209 8,7 % 1956 Ralf Törngren 20 130 145 6,9 % 1962 21 147 340 6,7 % 1968 15 111 500 5,5 % 1978 Urho Kekkonen 12 88 054 3,6 % 1982 Jan-Magnus Jansson 11 121 519 3,8 %

suorat kansanvaalit Vuosi Ehdokas Kannatus 1994 Elisabeth Rehn 1k    702 211 2k 1 476 294 1k 22,0 % 2k 46,1 % 2000 Elisabeth Rehn 1k    241 877 1k   7,9 % 2006 Henrik Lax 1k      48 703 1k   1,6 %

[muokkaa] Kirjallisuus

• Svenska folkpartiet genom 100 år: 1906–2006 [Siv Sandberg, (red.)] (Schildt, 2006 ) ISBN 951-50-1631-2 (inb.)

[muokkaa] Katso myös

• Axel Lille -mitali (Axel Lille)
• Axel Olof Freudenthal -mitali (Axel Olof Freudenthal)
• Alma Skog -mitali (Alma Skog)

[muokkaa] Lähteet

[muokkaa] Aiheesta muualla

• RKP:n suomenkieliset sivut