Luettelo ydinonnettomuuksista

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Ydinonnettomuuksien vakavuutta mitataan Kansainvälisen atomienergiajärjestön IAEA:n INES-asteikolla tasossa 4–7. Joukkoa tapahtumia saatetaan asiantuntijayhteisön ulkopuolella nimittää myös "onnettomuudeksi", vaikka valvontaviranomaiset eivät pidäkään niitä seurauksiltaan tarpeeksi merkittävinä, jotta niitä voitaisiin nimittää onnettomuuksiksi. Tällaisia INES-luokiteltuja 1–3 tapahtumia on lueteltu luettelossa ydinlaitostapahtumista (Ines 1–3). [1]

Ydinonnettomuuksien lisäksi on tapahtunut joitakin ydinaseonnettomuuksia, joista jotkut ovat olleet ympäristölle ja ihmisille aiheuttamiensa vahinkojen perusteella jopa 6- tai 7-luokan ydinonnettomuuksien vertaisia.

Alla INES-luokitukset on kirjattu niiden onnettomuuksien kohdalle, joista se on tiedossa. INES-tiedot eivät ole täysin vertailukelpoisia eri maiden erilaisten raportointikäytäntöjen vuoksi, eikä niitä voi käyttää luotettavasti vertaamaan eri maiden ydinvoiman turvallisuutta.

Onnettomuudet ydinvoimalaitoksissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kevytvesireaktorit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kevytvesireaktorit ovat länsimaissa selvästi yleisin voimalaitosreaktorityyppi, OECD-maissa vuonna 2007 toimineesta 346 ydinvoimalaitoksesta 303 eli 88 % oli kevytvesireaktoreita[2]. Kevytvesireaktoreille on sattunut kaksi varsinaista onnettomuutta:

1979 - Three Mile Island (Harrisburg), Yhdysvallat

Historian neljänneksi pahin ydinvoimalaitosonnettomuus. Usean yhtäaikaisen vian ja operaattorin virheen vuoksi reaktorin ydin suli osittain. Laitoksen turvajärjestelmät toimivat suunnitellusti. Vaaraa ympäristölle tai henkilövahinkoja ei aiheutunut. INES 5.

2011 - Fukushima, Japani

Historian toiseksi pahin ydinvoimalaonnettomuus. Maanjäristyksessä vaurioitunut ydinvoimalan jäähdytysjärjestelmä aiheutti monia ongelmia ja korkeita säteilyannoksia laitoksen suojarakennuksen ulkopuolelle. Noin kuukausi onnettomuuden jälkeen luokitukseksi asetettiin korkein mahdollinen, INES 7. [3] Fukushiman onnettomuudesta aiheutuneet päästöt ovat kuitenkin olleet merkittävästi pienemmät kuin Tšernobylissä. [4]

Muut reaktorityypit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muut ydinreaktorityypit kuin kevytvesireaktorit eivät välttämättä ole käyttöhistoriansa aikana osoittautuneet yhtä luotettaviksi, eikä niiden turvallisuusominaisuuksia ole välttämättä suunniteltu yhtä perinpohjaisesti. Historian ainoa väestölle vaaraa aiheuttanut ydinvoimalaonnettomuus sattui RBMK-tyyppiselle reaktorille Neuvostoliitossa, Tšernobylissä.

1969 - Saint Laurentin ydinvoimala, Ranska

Osa reaktorin polttoaineesta suli osittain polttoainesauvojen lastausvirheen takia. Onnettomuus ei aiheuttanut vaaraa ympäristölle.

1967 - Chapelcrossin ydinreaktori, Englanti

Polttoainesauvat rikkoutuivat reaktorissa ja osa polttoaineesta suli. Ilmakehään vapautui vähäinen määrä radionuklidipäästöjä. Onnettomuus ei aiheuttanut vaaraa ympäristölle.

30. marraskuuta 1975 - Leningradin ydinvoimalaitos, Neuvostoliitto

1-reaktoria huoltoseisokin jälkeen uudelleen käynnistettäessä tehoa asteittain nostettaessa ydinreaktio kiihtyi vähintään kahdesti operaattoreiden hallinnasta. Ytimen polttoainekanavat vaurioituivat ja kolmisenkymmentä polttoainenippua suli. Neuvostoliiton hallitus salasi tapahtuman järjestelmällisesti eikä siitä ole annettu virallisia dokumenttejä. Ilmakehään vapautui 1.5 MCi päästöt.

1980 - Saint-Laurentin ydinvoimala, Ranska

Osa reaktorin polttoaineesta suli polttoaineen vaihdossa tapahtuneessa onnettomuudessa. Onnettomuus ei aiheuttanut vaaraa ympäristölle. INES 4

26. huhtikuuta 1986 - Tšernobyl, Neuvostoliitto (Ukraina)

Historian pahin ydinvoimalaonnettomuus ja ydinonnettomuus; Reaktorin ydin suli ja runsaasti radioaktiivisia saasteita levisi ympäristöön. INES 7

Onnettomuudet muissa ydinlaitoksissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sotilaalliset ydinlaitokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1957 - Windscalen ydinreaktori, Englanti

Reaktorin ydin suli tulipalon seurauksena. INES 5

1957 - Kyštymin plutoniumintuotantolaitos, Tšeljabinskin alue, Neuvostoliitto

Historian kolmanneksi pahin ydinonnettomuus. Polttoainesäiliö räjähti. Arviolta 300 ihmistä kuoli ja tuhannet ovat saaneet syövän onnettomuuden seurauksena. Onnettomuutta pidetään kolmanneksi pahimpana ydinonnettomuutena Tšernobylin ja Fukushiman onnettomuuksien jälkeen. INES 6

Tutkimuslaitokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1955 - Chalk River, Kanada

Atomivoiman kehittämiseen tarkoitetun reaktorin ydin suli.

1958 - Chalk River, Kanada

Polttoainesauvat rikkoontuivat reaktorin ytimessä. Satoja puhdistustyöntekijöitä altistui säteilylle.

1961 - SL-1, Idaho Falls, Yhdysvallat

Tutkimuskeskuksen reaktori petti ja rakennus sortui osittain. Kolme työntekijää kuoli ja useita altistui säteilylle.

1969 - Lucensi, Sveitsi

Maanalaisen laboratorion koereaktorin jäähdytysjärjestelmä petti ja laboratorio jouduttiin hylkäämään ja sinetöimään.

Muut ydinlaitokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1986 - Uraaninrikastuslaitos Kerr-McGee Corp, Yhdysvallat

Radioaktiivista ainetta pääsi ympäristöön laitoksella sattuneessa onnettomuudessa. Yksi työntekijä kuoli ja yli sata joutui sairaalahoitoon.

1999 - Tokaimuran ydinjätteenkäsittelylaitos, Japani

Kaksi työntekijää kuoli ja yli 400 henkeä altistui säteilylle hallitsemattoman ydinreaktion takia. Onnettomuus johtui työntekijöiden virheestä. INES 4

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. IAEA, NEA: INES - The International Nuclear and Radiological Event Scale.
  2. NEA:Nuclear Energy Data 2008. OECD, Paris, 2008. ISBN 9789264047969
  3. Myöhemmin on ilmennyt, että japanilaiset salasivat reaktorien räjähdyksestä aiheutuneita seurauksia, mm todellisia säteilylukemia salattiin.Reuters: Japan raises nuclear crisis severity to highest level
  4. NPR: Fukushima Vs. Chernobyl: Still Not Equal